Karlheinz Stockhausen
Wikipedia
Karlheinz Stockhausen (22. elokuuta 1928 Mödrath, Saksa – 5. joulukuuta 2007 Kürten, Saksa) oli saksalainen säveltäjä. Stockhausen nousi yhdeksi 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmistä ja kiistellyimmistä säveltäjistä. Hänen uransa jatkui 2000-luvulle saakka. Hän on eurooppalaisen avantgarden keskeisimpiä nimiä. Stockhausenin tuotannossa yhdistyvät elektronisen musiikin mahdollisuuksien tutkiminen, sarjallisuus, teatraalisuus ja mystiikka. Säveltämisen lisäksi Stockhausen kirjoitti runsaasti esseitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Stockhausen syntyi Alt-Mödrathissa lähellä Kölniä. Hänen äitinsä kuoli hermoparantolassa, mahdollisesti eutanasian uhrina, ja hänen isänsä kaatui itärintamalla toisessa maailmansodassa.[1] Hän opiskeli Kölnin Musikhochschulessa ja yliopistossa vuosina 1947–1951, Darmstadissa 1951 ja Olivier Messiaenin johdolla Pariisissa vuosina 1951–1953. Pariisissa hän tapasi myös Pierre Schaefferin sekä Pierre Boulezin. Tämän jälkeen hän opiskeli fonetiikkaa, akustiikkaa, informaatioteoriaa ja sävellystä Bonnin yliopistossa. Nämä antoivat pohjan hänen säveltäjänuralleen Kölnissä, jossa hän syventyi tutkimaan elektronisen musiikin mahdollisuuksia.
1950-luvulla Stockhausen vakiinnutti paikkansa sarjallisen säveltämisen ja elektronisen musiikin kärjessä. Hänen vaikutuksensa ulottui jopa populaarimusiikin puolelle. Hän luennoi useissa eri paikoissa ja osallistui aktiivisesti taiteesta käytävään keskusteluun sävellystensä ja kirjoitustensa kautta.
Elektroninen nauhateos Gesang der Jünglinge (1956) yhdistää ihmisääntä ja elektronisesti tuotettuja ääniä, ja se kuuluu nykymusiikin tunnetuimpiin teoksiin. Teoksessa käytettiin ensimmäistä kertaa äänen suuntaa ja liikettä musiikin parametrina, sillä teoksen alkuperäinen versio luotiin viisikanavaiselle äänentoistojärjestelmälle.
[muokkaa] Sävellykset
Stockhausenin tuotanto ei noudata leimallisesti vain yhtä tyyliä tai sävellystekniikkaa. Tuotannossa näkyy hänen kiinnostuksensa tieteisiin, teknologiaan, uskontoihin, kosmologiaan ja mystiikkaan. Hänen tuotannossaan on aineksia sarjallisuudesta ja elektronisesta musiikista. Hän kokeili tilaäänen vaikutusta musiikkiin ja graafista musiikin notaatiota. Hän ei noudattanut musiikin perinteiden mukaisia kaavoja. Stockhausenin omien sanojen mukaan hänen sävellyksensä tutkivat musiikin akustisia ja psykologisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia. Vaikka hän on tunnettu erityisesti elektronisen musiikin uranuurtajana, hän käytti sävellyksissään myös akustisia soittimia. Useat sävellykset tarjoavat soittajille paljon vapauksia.
Stockhausenin tuotanto koostuu yli 200 teoksesta, joista suurin on seitsenosainen ooppera Licht (1977–2002). 1990-luvun alussa Stockhausen alkoi julkaista teoksiaan CD-levyllä omalla levymerkillään. Hän julkaisi omat partituurinsa itse.
[muokkaa] Arvostelu
Stockhausenin musiikki on herättänyt sekä arvostelua että ihailua. Eräät populaarimusiikin edustajat, kuten Frank Zappa, Miles Davis, Sonic Youth ja Herbie Hancock, ovat maininneet Stockhausenin yhdeksi innoittajistaan. Stockhausenin musiikki ei ole sidoksissa klassiseen musiikkiin, ja siksi klassisen musiikin piirissä hänen musiikkiaan on joskus pidetty vähäisemmässä arvossa.kenen mukaan?
[muokkaa] Muuta
Karlheinz Stockhausen on yksi Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumin kannen kuvassa olevista henkilöistä. Tiettävästi häntä ehdotti kuvaan Sir Paul McCartney.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Heikinheimo, Seppo 1972: The electronic music of Karlheinz Stockhausen: studies on the esthetical and formal problems of its first phase. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. ISSN 0587-2448
