Karl Oesch
Wikipedia
| Lennart Oesch | |
|---|---|
| Muut nimet | |
| Syntymäaika | 8. elokuuta 1892 |
| Syntymäpaikka | Pyhäjärvi Vpl |
| Kuolinaika | 28. maaliskuuta 1978 |
| Kuolinpaikka | |
| Ammatti ennen värväytymistä | opiskelija |
| Liittymispäivämäärä | 25. helmikuuta 1915 |
| Komppania | konekiväärikomppania, 10. heinäkuuta 1917 lähtien 2. konekiväärikomppania |
| Taistelut jääkäriaikana | asemasota Misse-joella |
| Korkein arvo jääkäriaikana | oberzugführer |
| Palasi Suomeen | 25. helmikuuta 1918 |
| Arvo Suomeen tultaessa | kapteeni |
| Korkein sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
Karl Lennart Oesch (8. elokuuta 1892, Pyhäjärvi Vpl – 28. maaliskuuta 1978) oli suomalainen jääkäri, kenraaliluutnantti, ministeri ja Mannerheim-ristin ritari.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jääkäriksi
Lennart Oesch syntyi Sveitsistä muuttaneen tehtailija Christian Oeschin ja hänen vaimonsa Anna o.s. Stegmanin perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan reaalilyseosta 1911 ja lähti opiskelemaan luonnontieteitä Helsingin yliopistoon. Hänellä oli Suomen kansalaisuuden ohella myös Sveitsin kansalaisuus vuoteen 1920 asti.
Oesch liittyi jääkäriliikkeeseen ja lähti Saksaan ensimmäisten jääkärien joukossa. Hän ilmoittautui Lockstedtin leirillä Pohjois-Saksassa 25. helmikuuta 1915. Oesch kuului Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan ja toimi myös Suomessa värvärinä sekä Nurmeksessa sijainneen jääkärietapin johtajana.[1]
[muokkaa] Sisällissota ja aika ennen talvisotaa
Suomeen hän palasi jääkäripataljoonan pääjoukossa kapteeniksi ylennettynä ja osallistui sisällissotaan Karjalankannaksella toimien VIII pataljoonan komentajana Viipurin valtauksessa.
Vuoden 1918 jälkipuoliskolta vuoteen 1920 hän toimi seuraavissa tehtävissä:
- Vuoristoprikaatin järjestäjä ja esikuntapäällikkö
- Yleisesikunnan tiedusteluosaston päällikkö
- Vuoristoprikaatin Kaartin jääkäripataljoonan komentaja
Vuosina 1920-1924 hän oli seuraavissa tehtävissä:
- Esikuntapäällikön apulainen Sotaväen esikunnassa
- Viipurin rykmentin komentaja
- Kadettikoulun taktiikan opettaja
- Toimistopäällikkö Yleisesikunnassa
Ranskan sotakorkeakoulun vuosina 1924–1926 suoritettuaan Oesch ylennettiin everstiksi ja vuonna 1930 hänet määrättiin Yleisesikunnan päälliköksi. Samana vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.[1]
Oeschin johdolla tehtiin ne liikekannallepanosuunnitelmat, jotka olivat Suomen armeijan menestyksen pohjana talvisodassa.
Vuonna 1932 Mäntsälän kapinan aikana hän toimi apulaissisäministerinä Sunilan II hallituksessa. Oesch on ollut Suomen ministereistä lyhimmän ajan toimessa, vain 12 päivää 3. maaliskuuta – 14. maaliskuuta 1932.[2]
Kenraaliluutnantiksi Oesch ylennettiin itsenäisyyspäivänä 1936.[1]
[muokkaa] Talvisota
Talvisodan aikana hän toimi pääasiassa Yleisesikunnan päällikkönä Päämajassa. Helmikuussa 1940 hänet määrättiin väliaikaisesti erotetun kenraali Walleniuksen tilalle Rannikkoryhmän komentajaksi. Nopeasti kokoon haalittujen joukkojen avulla kenraaliluutnantti Oesch sai vihollisen etenemisen pysäytetyksi Viipurin länsipuolella.[3]
[muokkaa] Jatkosota
Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa kesällä 1941 hän komensi Karjalankannaksella hyökännyttä IV Armeijakuntaa. Hänen johdollaan vallattiin mm. Viipuri takaisin. Asemasodan aikana hän toimi pääasiassa Aunuksen ryhmän komentajana. Kesällä 1944 torjuntataisteluiden ollessa kiivaimmillaan käynnissä määräsi ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheim Oeschin Kannaksen joukkojen komentajaksi tilanteen ollessa riistäytymässä käsistä. Mannerheim piti Oeschia jälleen ainoana oikeana henkilönä pysäyttämään vihollisen etenemisen Kannaksella.[3]
[muokkaa] Mannerheim-ristin ritari
Oeschin ansioista sodan aikana ja etenkin ansioistaan torjuntataisteluiden johtajana kannaksella ylipäällikkö Mannerheim nimitti hänet Mannerheim-ristin ritariksi n:o 131 päivämäärällä 26. kesäkuuta 1944.[4] Rauhan tultua voimaan kenraaliluutnantti Oesch oli jo edennyt maavoimien komentajaksi.
[muokkaa] Sotien jälkeiset vaiheet
Vuonna 1945 Oeschia syytettiin osallistumisesta asekätkentään, ja hän erosi puolustusvoimain palveluksesta ja siirtyi reserviin.
Valpo etsintäkuulutti Oeschin, jotta hänet saataisiin kuulusteltavaksi. Oesch yritti paeta Ruotsiin Porin kautta, mutta matka epäonnistui. Kenraaliluutnantti Oesch luopui paosta ja ilmoittautui itse poliisille. Oeschia syytettiin siitä, että hän oli marraskuussa 1941 tarkastusmatkalla sotavankikomppaniaan antanut luvan teloittaa niskuroivat sotavangit. Hakematta lieventäviä asianhaaroja sotaylioikeus tuomitsi Oeschin 12 vuodeksi vankeuteen. Tuomio annettiin 19. heinäkuuta 1946 "yllytyksestä 17 sotavangin tahalliseen tappoon". Tuomio aleni kolmeen vuoteen Korkeimmassa oikeudessa 2. helmikuuta 1948.
Oesch sai Turun yliopiston kunniatohtorin arvon 1960. Hän kuoli vuonna 1978, ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista. Porvoo : WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4.
- Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut): Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. ISBN puuttuu kirjasta.
- Anonyymi: Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957. ISBN puuttuu kirjasta.
