Kanji
Wikipedia
Kanji (漢字 
kuuntele ääntämys?, "kiinalainen merkki") tarkoittaa japanilaisia Kiinasta peräisin olevia merkkejä.
Suurin osa japaninkielisestä tekstistä kirjoitetaan kanjeilla, joita käytetään sanan vartalon merkitsemiseen. Taivutuspäätteiden ilmaisemiseen käytetään hiragana-tavumerkkejä ja vierasperäisten sanojen ilmaisemiseen katakana-tavumerkkejä. Lisäksi sanoja voidaan kanjien sijasta kirjoittaa hiraganoilla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kanjien historiasta
Kanji-merkistö on siirtynyt Kiinasta Japaniin useissa eri vaiheissa 400-luvulta alkaen. Siksi myös niiden merkityksissä ja käyttötavoissa on monia historiallisia kerrostumia.
[muokkaa] Kanjien merkitysrakenteesta
Kanjit ovat alkuperältään sanamerkkejä, mutta japanin kielessä niitä käytetään pääasiassa merkkiyhdistelminä, jotka saavat uusia merkityksiä. Yhdistelmiä muodostetaan kanjien merkitysten perusteella.
Esimerkiksi:
- 三 san, mitsu kolme
- 人 hito, jin, nin ihminen, henkilö
- 三人 sannin kolme ihmistä
- 一 ichi, hito yksi
- 一人 hitori yksin (poikkeava äänneasu)
Kanji-merkillä on tyypillisesti kaksi perusäänneasua, kiinalaisperäinen on-yomi ja japanilaisperäinen kun-yomi. Esimerkiksi merkin 水 on-yomi on sui ja kun-yomi on mizu. Äänneasuja voi olla useitakin, ja lisäksi niistä on poikkeuksia. Osalla kanji-merkeistä on myös erityisiä äänneasuja, joita käytetään pelkästään japanilaisten henkilönnimien muodostamisessa (nanori-yomi). Kanji äännetään on-yomin mukaan pääasiassa kun se esiintyy yhdistelmässä muiden kanjien kanssa peräkkäin, mutta on myös kun-yomilla luettavia epäsäännöllisiä yhdistelmiä. Kun-yomin mukaan luetaan kun kanjilla on kirjoitettu yksittäinen, yksimerkkinen sana. Kanjeilla kirjoitetut adjektiivit ja verbit äännetään kun-yomin mukaisesti ja ne ovat helppoja tunnistaa niitä seuraavista hiragainoilla kirjoitetuista taivutuspäätteistä, eli okuriganoista.
Joillekin kanjeilla kirjoitetuille sanoille on useita ääntämisasuja, joista voi ääneen luettaessa lausua minkä vain. Esimerkiksi 日本 eli Japani voidaan lausua sekä nihon että nippon.
Kanjeja on kymmeniä tuhansia. Japanilaisissa peruskouluissa opetetaan koulutusministeriön virallisesti hyväksyttyä 1945 merkin perusjoukkoa, jolla esimerkiksi pystyy kohtuullisesti lukemaan japanilaista sanomalehteä. Näistä merkeistä 1006 opetellaan ala-asteella ja yläasteella loput 939. Kanjeja käyttävät tietokoneohjelmat ja fontistot tuntevat yleensä noin 6000 merkkiä.
Japania opiskeleville ulkomaalaisille suunnatussa virallisessa japanin kielikokeessa JLPT:ssä (Japanese Language Profiency Test) kanjimerkkien osaamista arvioidaan neljällä eri vaikeustasolla (級, kyuu). Alimmalla neljännellä tasolla vaaditaan 80 tavallisimman merkin hallinta. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa numerot ja viikonpäivät sekä keskeisimmät ajan, paikan ja sukulaisuussuhteen ilmaisut. Kolmannella tasolla vaaditaan noin kolmensadan, toisella noin tuhannen ja ensimmäisellä noin kahden tuhannen kanjin hallinta.
Japaninkielisen tekstin lukemista voidaan helpottaa merkitsemällä hiraganamerkein kanjien rinnalle niiden äänneasu. Tämän merkintätavan nimi on furigana ja merkintä on yleensä kanjin päällä.
[muokkaa] Kanjien järjestämisestä
Kanjien järjestäminen esimerkiksi hakukelpoiseen sanakirjaan on ongelmallista. Niitä ei voida aakkostaa samaan tapaan kuin kirjainkirjoitukseen perustuvia sanoja.
Kanjimerkkejä on perinteisesti järjestetty merkin piirtämiseen tarvittavan siveltimenvetojen lukumäärän perusteella. Toinen järjestämistapa ovat radikaalit, jotka ovat useissa merkeissä samankaltaisina toistuvia rakenneosasia. Kolmas yleinen tapa on aakkostaa sanakirja kanjin ääntämisasun perusteella, jolloin käytetään hiraganan aakkosjärjestystä tai latinalaisten aakkosten aakkosjärjestystä. Tällöin kuitenkin tuntemattoman merkin (jonka ääntämisasua lukija ei tiedä) löytäminen on hankalaa.
Nykyään on olemassa sähköisiä sanakirjoja joista tuntematonta kanjimerkkiä voi hakea kirjoittamalla se kosketusnäytön tai hiiren avulla. Tämä teknologia kuitenkin vaatii että merkin vedot piirretään oikeassa järjestyksessä. Vetojen piirtojärjestys on kuitenkin hyvin looginen ja helppo oppia.
Merkittävän uudistuksen kanjien aakkostamiseen toi saksalaissyntyisen Jack Halpernin 1970-luvulla kehittämä SKIP-koodi (System of Kanji Indexing by Patterns). SKIP-koodilla kanjit jaetaan ensin neljään pääluokkaan: 1. Merkit jotka voidaan jakaa vasempaan ja oikeaan puoliskoon 2. merkit jotka voidaan jakaa ylä- ja alapuoliskoon 3. merkit jotka voidaan jakaa ulko-osaan ja sisäosaan ja 4. merkit joita ei voi jakaa millään näistä tavoista. Pääluokan lisäksi merkit saavat kaksi numerokoodia, jotka kolmessa ensimmäisessä luokassa perustuvat puoliskojen siveltimenvetojen määriin ja neljännessä luokassa koko merkin siveltimenvetojen määrään ja muihin muoto-ominaisuuksiin. Näin saadaan kolminumeroinen koodi, jonka avulla tuntematonkin kanji on helppo löytää sanakirjasta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mm. kanjisanakirja (suomenkielinen)
- Kanjikaveri.net kanjien opiskeluun keskittyvä sivusto.
- How to use KANJI 4 U
