Jyrki Järvilehto
Wikipedia
| Jyrki Järvilehto | |
|---|---|
.jpg/200px-JJ_Lehto_(Petit_Le_Mans,_2004).jpg) JJ Lehto vuonna 2004 |
|
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Aktiivivuodet | 1989–1994 |
| Talli(t) | Onyx, Scuderia Italia, Sauber, Benetton |
| Kilpailuja | 70 (62 lähtöä) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 1 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 10 |
| Ensimmäinen kilpailu | Portugalin GP 1989 |
| Ensimmäinen voitto | - |
| Viimeinen voitto | - |
| Viimeinen kilpailu | Australian GP 1994 |
| American Le Mans Series | |
| Vuodet | 1999–2005 |
| Tallit | BMW Motorsport, Team Cadillac, ADT Champion Racing |
| Kilpailuja | 18 (LMP), 10 (GT), 14 (LMP900), 19 (LMP1) |
| Voittoja | 6 (LMP), 4 (GT), 4 (LMP900), 9 (LMP1) |
| Aikaisemmat sarjat | |
| 1986 1986 1987 1987 1988 1989 1989–1994 1995 1995–1996 1997 1998 2008 |
Suomen Formula Ford 1600 Saksan Formula Ford Britannian Formula Ford 2000 Euroopan Formula Ford Britannian Formula 3 Formula 3000 Formula 1 DTM ITC FIA GT Championship CART Speedcar Series |
| Mestaruudet | |
| 1988 2004 |
Britannian Formula 3 American Le Mans Series (LMP1) |
Jyrki Juhani Järvilehto, ajajanimeltään JJ Lehto, (s. 31. tammikuuta 1966 Espoo)[1] on suomalainen kilpa-autoilija ja kaksinkertainen Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.[1] Järvilehto oli neljäs suomalainen Formula 1 -kilpailija.
Järvilehto osallistui urallaan 70 Grand Prix -kilpailuun, joista 62:ssa hän pääsi osallistumaan kilpailun lähtöön. Hän keräsi yhteensä 10 MM-pistettä ja yhden palkintosijan. Järvilehdon F1-uran parhaiksi saavutuksiksi jäivät San Marinon GP:n kolmas sija 1991 ja Espanjan GP:n harjoitusten kärkisija 1994.[2] F1-uransa jälkeen Järvilehto saavutti suurempaa kilpailumenestystä Yhdysvalloissa, sillä hän voitti muun muassa American Le Mans Series -sarjan mestaruuden vuonna 2004 ja Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti, vuosina 1999 ja 2005. Nykyään Järvilehto kommentoi MTV3 Max -kanavalla Formula 1 -kilpailuja ja on yksi kanavan F1-asiantuntijoista.[3]
Järvilehdon managerina toimi F1-maailmanmestari Keke Rosberg, jonka luomus on myös taiteilijanimi JJ Lehto.[4]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus ja uran alku
Järvilehto syntyi 31. tammikuuta 1966 Espoossa. Hänen isänsä Atte[5] on ammatiltaan lakimies.[6] Järvilehdolla on veli Jouni.[5]
Jo lapsena Järvilehtoa viehätti kilpaileminen urheilussa, eikä itse lajilla sinänsä ollut hänelle merkitystä. Järvilehto kirjoitti ylioppilaaksi sen jälkeen, kun hänen isänsä oli todennut, että autourheiluharrastus saisi jäädä, jos hän ei saisi valkolakkia.[6]
Järvilehto ajoi kartingia vuosina 1974–1986 ja voitti viisi Suomen mestaruutta. Vuonna 1986 hän osallistui Formula Ford 1600 -sarjaan[7] ja voitti sen mestaruuden niin Suomen kuin Britanniankin sarjoissa.[8] Hän siirtyi Britannian FF2000-sarjaan kaudeksi 1987 ja voitti sarjan mestaruuden.[8] Samalla kaudella hän ajoi myös Euroopan Formula Ford -sarjassa, jossa hän niin ikään ajoi mestariksi.[8]
Seuraavaksi hän siirtyi kaudeksi 1988 Britannian Formula 3 -sarjaan Pacific Racing -tallin kuljettajaksi.[7] Hän voitti mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa.[9] Kaudeksi 1989 Järvilehto sai paikan Formula 1 -talli Ferrarin testikuljettajana.[1] Samana vuonna hän ajoi lisäksi Formula 3000 -sarjassa, johon hän oli siirtynyt yhdessä Pacific Racing -tallin kanssa.
Järvilehdon Formula 3000 -kausi ei sujunut erityisen hyvin. Ensimmäinen kilpailu ajettiin Silverstonen radalla. Kilpailuun hän lähti seitsemännestä ruudusta ja onnistui ajamaan maaliin kolmantena. Hänet kuitenkin hylättiin. Vallelungassa ajetussa kilpailussa hänen kilpailunsa päättyi tekniseen vikaan, mutta Paun radalla hän sijoittui neljänneksi. Jerezin radalla Järvilehto ajoi kuudentena maaliin, mutta seuraavissa kolmessa kilpailussa hän ei päässyt maaliin saakka. Span radalla hän ajoi maaliin viidentenä. Järvilehdon kanssa F3000-sarjassa ajoivat samaan aikaan muun muassa myöhemmin F1:ssäkin ajaneet Damon Hill ja Jean Alesi. [10]
[muokkaa] Formula 1 -ura
[muokkaa] Testaajana Ferrarilla ja kuljettajana pikkutallissa
Järvilehdon F1-ura alkoi kaudella 1989 Keke Rosbergin manageroimana, kun hän pääsi aluksi Ferrarin testikuljettajaksi ja kauden päätteeksi Onyxin kilpakuljettajaksi. Ferrarin kanssa hän teki testisopimuksen maaliskuussa 1989.[11] Hänellä oli jopa mahdollisuus päästä kilpailuihin Ferrarin ratissa Gerhard Bergerin loukkaannuttua pahasti San Marinon GP:ssa. Häntä pidettiin kuitenkin kyseiseen tehtävään liian kokemattomana, ja niinpä Osella-kuljettaja Piercarlo Ghinzania suunniteltiin Bergerin tilalle. Järvilehdon sen sijaan oli tarkoitus korvata Ghinzani Osella-tallissa, mutta Bergerin toivuttua yllättävän nopeasti korvaajia ei tarvittukaan.[12]
Belgialaisen Bertrand Gachot'n riitaannuttua Onyx-tallinsa kanssa paikka tallissa aukeni, ja Keke Rosberg sai neuvoteltua Järvilehdolle paikan kauden neljään[13] viimeiseen kilpailuun.[12] Hänen tallikaverinaan ajoi melko kokenut ruotsalainen Stefan Johansson. Portugalin GP oli Järvilehdon ensimmäinen GP, mutta kilpailu päättyi jo esikarsintoihin. Hetken aikaa näytti siltä, että hän olisi selviytynyt aika-ajoihin, mutta auton takaripustus hajosi.[14] Helsingin Sanomat uutisoi tapahtumaa otsikolla ”Auton hajoaminen pilasi karsinnan”.[14] Seuraavaksi ajetussa Espanjan GP:ssa Järvilehto pääsi lähtöruudukkoon asti, mutta kilpailu päättyi vaihteiden hajoamiseen.[15] Tallikaveri Johansson sen sijaan ylsi palkintokorokkeelle oltuaan maalissa kolmas. Japanissa Järvilehdon kilpailut jäivät jo esikarsintoihin. Koska Japanin GP ajettiin samana viikonloppuna kuin F3000-sarjan viimeinen kilpailu, hän jätti osallistumatta F3000-kilpailuun.[16] F1-kauden päättäneessä Australian GP:ssa Järvilehto selvitti jälleen tiensä lähtöruudukkoon. Todella sateinen Australian GP toi esille Järvilehdon sadekelin taidot. Ruudusta 17 lähtenyt Järvilehto aiheutti ensimmäisessä lähdössä punaisen lipun, mutta kilpailun käynnistyttyä kunnolla hän paransi jatkuvasti sijoituksiaan ajoi pian jo sijalla viisi.[17] Auton elektroniikka kuitenkin petti, ja hän joutui keskeyttämään hyvältä sijalta ajettuaan 27 kierrosta. Häntä ennen olivat tosin keskeyttäneet muun muassa maineikkaat Ayrton Senna, Nigel Mansell ja Gerhard Berger.[12] Järvilehto laskeskeli myöhemmin, että hänellä oli mahdollisuudet jopa palkinnoille.[17] Hän kuitenkin sanoi, että kilpailu oli ”vain yksi satojen joukossa”.[18]
Kaudella 1990 talli ja tallikaveri olivat samat. Kahdessa ensimmäisessä kilpailussa käytössä oli edellisen kauden Onyx ORE-1 -auto. Järvilehdon kilpailut jäivät Yhdysvalloissa ja Brasiliassa aika-ajoihin, mutta kun uusi ORE-2-auto otettiin käyttöön, aika-ajoista selvittiin välillä kilpailuihin. San Marinon GP:ssa Järvilehto onnistui ajamaan maaliin asti sijalla 12, mutta muissa kilpailuissa matka päättyi joko karsiutumiseen, keskeytykseen tai sijoituksetta jäämiseen.[19] Onyx vetäytyi sarjasta Unkarin osakilpailun jälkeen,[20] minkä takia Järvilehtokaan ei päässyt osallistumaan kauden kuuteen viimeiseen osakilpailuun. Johansson sen sijaan ei ajanut enää kahden ensimmäisen kilpailun jälkeen,[21] ja Järvilehdon tallikaveriksi vaihtui Gregor Foitek.
[muokkaa] Ensimmäiset pisteet
Kaudeksi 1991 Järvilehto siirtyi pieneen Scuderia Italia -talliin. Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Emanuele Pirro, joka oli ajanut tallissa jo kaudella 1990. Kausi oli Järvilehdon osalta keskeytyksiä täynnä,[22] ja ongelmia oli jo kautta edeltäneissä testeissä.[12] Kauden kolmannessa kilpailussa San Marinossa hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle tultuaan kolmantena maaliin,[9] kun moni kuljettaja oli märän radan takia joutunut keskeyttämään. Samalla hän saavutti F1-uransa ensimmäiset pisteet, ja hänestä tuli toinen suomalainen, joka oli ollut F1-kilpailussa palkintokorokkeella. Muita pistesijoituksia hän ei kaudella enää saavuttanut. Hän sijoittui neljällä MM-pisteellään kuljettajien MM-sarjassa sijalle 12.[23]
Kaudella 1992 Järvilehto jatkoi Scuderia Italia -tallissa. Hänen tallikaverikseen vaihtui italialainen Pierluigi Martini. Vaikka keskeytyksiä ei Järvilehdolle sattunut niin paljon kuin kaudella 1991, hän ei kuitenkaan onnistunut ajamaan kertaakaan pistesijalle. Auto ei ollut kovinkaan hyvä, ja vaikeasti sujuneen Monacon osakilpailun jälkeen Järvilehto totesi Autocource 1992–93 -julkaisussa ”SSDD – same shit, different day”.[24] Järvilehdon kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi seitsemäs sija Belgian osakilpailusta.[25] Martini sen sijaan onnistui ajamaan kahdesti kuudenneksi ja saavutti näin kaksi pistettä.[26]
Kaudeksi 1993 Järvilehto siirtyi uuteen sveitsiläiseen Sauber-talliin, jossa hänen tallikaverinaan ajoi itävaltalainen Karl Wendlinger. Heti kauden avanneessa Etelä-Afrikan GP:ssa kuudennesta ruudusta lähtenyt Järvilehto onnistui ajamaan viidennelle sijalle, ja hän saavutti kaksi MM-pistettä.[27] Hän tosin jäi kaksi kierrosta kärjelle ja oli viimeinen maaliin ajanut kuljettaja.[27] Järvilehto onnistui ajamaan pisteille vielä San Marinon kilpailussa, jossa hän oli neljäs.[28] Aivan kilpailun loppuvaiheilla hänen moottorinsa hajosi, mutta koska kukaan ei ollut hänen kanssaan samalla kierroksella, hän ei menettänyt yhtään sijaa. Loppukaudella hän onnistui ajamaan viidesti kymmenen parhaan joukkoon, mutta ei saavuttanut enää pisteitä. Koko kaudelta pisteitä kertyi hänelle 5, ja hänen sijoituksensa kuljettajien MM-sarjassa oli kolmastoista.[29]
[muokkaa] Epäonnistunut Benetton-pesti
Asiat näyttivät kääntyneen parempaan suuntaan, kun Järvilehto sai ajopaikan huipputalli Benettonilta kaudeksi 1994. Talli etsi sopivaa kuljettajaa Michael Schumacherin pariksi vuodenvaihteessa testien kautta. Testeihin osallistui kaiken kaikkiaan viisi kuljettajaa, joista yksi oli Järvilehto. Suurimpana suosikkina talliin pidettiin Michele Alboretoa, joka olisi tuonut talliin huomattavan määrän sponsorirahaa. Järvilehto onnistui kuitenkin testeissä niin hyvin, että hänet päätettiin ottaa talliin.[6]
[muokkaa] Testionnettomuus Silverstonessa
Ennen kauden alkua tammikuussa Järvilehto kuitenkin joutui vakavaan testionnettomuuteen Silverstonen radalla. Hän oli testaamassa Benettonin B194-auton uutta jousitusta, kun hän syöksyi Hangar-suoran päässä olleessa Stowe-mutkassa radan reunaan perä edellä ja loukkasi vakavasti niskansa. Hänen selkäytimeensä joutui luunsiruja, ja kuolema oli todella lähellä.[6] Hän muisti onnettomuudesta ainoastaan sen, että hän oli maannut selällään kykenemättömänä liikuttamaan käsiään tai jalkojaan.[30] Hänet vietiin ensin Northamptonin sairaalaan, jossa annettiin ainoastaan diagnoosi siitä, että niska oli murtunut. Myöhemmin hänet vietiin Lontoossa sijainneeseen Clinical Center -nimiseen yksityissairaalaan. Niskaspesialisti, tohtori O'Brien, leikkasi hänet seuraavana päivänä. Leikkaus tehtiin kurkun kautta, ja se kesti kaikkiaan kahdeksan tuntia.[30]
Tapahtuman vakavuutta ei aluksi haluttu kertoa muun muassa sponsorineuvottelujen takia,[31] mutta asiaa ei pystytty kauan salaamaan. Leikkauksen jälkeen Järvilehto lähti toipumaan Mauritiukselle. Hän kertoi kipujen olleen sietämättömiä ja ettei missään asennossa ollut hyvä olla. Myöhemmin Järvilehto on katunut valintaansa lähteä toipumislomalle Mauritiukselle. Hän yritti tuloksetta saada itseään kuntoon kävelylenkkien avulla, ja varsinkin alussa oli vaikeaa.[32]
Lääkärien mukaan hän pääsisi takaisin normaaliin elämään puolen vuoden kuluttua, mutta jo kahdeksan viikon kuluttua hän testasi F1-autoa.[6] Järvilehto kertoi, ettei tapahtuma aiheuttanut erityistä pelkoa, mutta asia pyöri koko ajan mielessä. Hän joutui olemaan sivussa kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta, joissa hänet korvasi alankomaalainen Jos Verstappen.
Järvilehto itse ei muistanut onnettomuuteen johtaneesta tilanteesta mitään, mutta hän arveli onnettomuuden johtuneen liian kovasta nopeudesta.[31] Hän on myös veikannut alijäähtyneen veden tai auton rikkoutumisen vaikuttaneen asiaan.[30] Järvilehto on myöhemmin ajatellut, että uudemmissa autoissa hänen niskansa ei olisi murtunut, koska ohjaamon reunoja on kauden 1994 jälkeen nostettu.[30]
[muokkaa] Paluu kilpailuihin puolikuntoisena
San Marinon GP Imolassa oli Järvilehdon kauden ensimmäinen kilpailu. Ennen kilpailua hän ei ollut pystynyt ajamaan edes puolikasta testipäivää kipujen takia. Harjoituksissa kivut olivat yhä valtavat eikä hän jaksanut kannatella ajon aikana kunnolla päätään niskalihasten huonon kunnon vuoksi. San Marinossa hän järkyttyi uudestaan. Järvilehdon hyvä ystävä Roland Ratzenberger menehtyi aika-ajoissa pahan törmäyksen seurauksena.[6] He olivat edellisenä päivänä illastaneet yhdessä ja tulleet samalla autolla Imolaan.[6] Järvilehdon osalta kilpailu päättyi lähtöruutuun, sillä hän ei päässyt liikkeelle. Lisäksi Lotus-kuljettaja Pedro Lamy ajoi lujaa häntä perään. Varikolta kilpailua seurannut Järvilehto koki pian uuden järkytyksen: Ayrton Senna ajoi kuolettavan kolarinsa. Hänen henkiseltä toipumiseltaan kerrotaan tässä vaiheessa menneen pohja.[6]
Seuraavassa kilpailussa, Monacon GP:ssa, Järvilehto jäi pisteittä. Hän onnistui kuitenkin ajamaan seitsemänneksi, mikä vaikutti lupaavalta. Totuus oli täysin muuta: hänen niskaansa sattui koko ajan eikä hän jaksanut kannatella päätään. Omien sanojensa mukaan hän näki radan kunnolla ainoastaan radan vähäisillä suorilla. Järvilehdon niskalihakset revähtivät ja toipuminen hidastui. Niskaa piti tukea entistä tukevammin. Hän itse ehdotti pitävänsä sairauslomaa, jotta saisi itsensä kuntoon. Niska näytti paranevan, ja hän osallistui kahteen seuraavaan kilpailuun.[6]
Espanjan osakilpailuun Järvilehto lähti lupaavalta neljänneltä sijalta, joka oli samalla hänen F1-uransa paras lähtöruutu. Kilpailun harjoituksissa hän oli koko joukon nopein.[2] Kilpailussa hän joutui kuitenkin keskeyttämään moottorin hajottua. Kanadan GP:ssa Järvilehdon lähtöruutu oli vasta 20:s, mutta hän onnistui ajamaan seitsemänneksi ja nousi pistesijalle kuudenneksi Christian Fittipaldin hylkäyksen myötä. Tallipäällikkö Flavio Briatore päätti kuitenkin siirtää hänet sivuun kilpailemisesta, ja Verstappen korvasi hänet. Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa on kritisoitu paljonkin, sillä sen katsottiin panostavan pelkästään Michael Schumacherin mestaruuteen. Järvilehto pääsi vielä kahden kilpailun ajaksi Benettonin rattiin, kun Michael Schumacher kärsi kilpailukieltoaan. Lupaavalta kuulostanut Benetton-pesti jäi vain kuuden kilpailun mittaiseksi, ja hän saavutti vain yhden pisteen autolla. Kauden kaksi viimeistä kilpailua Järvilehto ajoi Sauberilla. Hän sijoittui yhdellä pisteellään MM-sarjassa sijalle 24.
[muokkaa] Myöhempiä mietteitä
Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa vuoden 1994 onnettomuuden jälkeen on arvosteltu paljon. Entisen F1-kuljettajan Jonathan Palmerin mielestä sen sijaan oli Benetton-tallilta tuhlausta, että he antoivat kaudella 1994 toisen autoista Järvilehdolle.[33] Entisen Benettonin ja nykyisen Renault'n tallipäällikkö Flavio Briatore kertoi vuonna 2007 ottaneensa Järvilehdon talliinsa suurena lupauksena. Hänen mukaansa JJ ei oikeastaan edes saanut mahdollisuutta ajaa heillä kilpaa onnettomuuden takia.[34]
Järvilehto on sanonut palanneensa liian aikaisin auton rattiin onnettomuutensa jälkeen. Hän sanoi olleensa täysin kunnossa vasta runsas vuosi tapahtuman jälkeen Le Mansin 24 tunnin ajossa.[32]
Benettonin autosta löydettiin monia apuvälineitä, kuten luistonesto, jotka oli kielletty kaudeksi 1994. Tallin mukaan apuvälineitä käytettiin pelkästään testeissä, eikä FIA pystynyt todistamaan niiden laitonta käyttöä kilpailuissa. Onkin epäilty, että Schumacherin autossa olisi ollut monia apuvälineitä, joita ei olisi ollut Järvilehdon ja Verstappenin autoissa.[35]
»Olihan siellä vähän erikoisia juttuja silloin tällöin meneillään. Kyllähän siellä oli sellaisia nappeja, joita paineltiin tiimikaverin autossa ihan eri järjestyksessä. Vaikea sanoa, mitä se sitten tarkoitti. – – Niitä on vaikea ikinä todistaa. Voihan se olla, ettei niitä ole ikinä ollutkaan.[35]»
(Jyrki Järvilehto vuonna 2004.)
[muokkaa] F1:n jälkeinen ura
»Toiminta Ykkösissä on nykyään jäykkää, ihan kuin kaikilla olisi rautakanki persauksissa. Ihan kuin siellä ei olisi enää hauska työskennellä. Homma on muuttunut kymmenessä vuodessa paljon.[36]»
(Järvilehto vuonna 2002)
Järvilehdon uran suurimmat saavutukset sijoittuvat F1-uran jälkeiseen aikaan. Hän jatkoi ensin Rosbergin neuvosta DTM- ja ITC-sarjassa kaudella 1995, ja vuonna 1996 ITC-sarjassa Team Rosberg -tallissa. Vuonna 1995 hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin 24 tunnin ajon. Autona oli McLaren.[13] DTM:ssä ajaessaan myös hänen managerinsa Keke Rosberg ajoi kyseisessä sarjassa. Järvilehto osallistui vielä vuonna 2002 yhteen DTM-kilpailuun ja oli kilpailussa kymmenes.[37]
Järvilehdon nimi yhdistettiin vielä kerran Formula 1 -sarjaan. Alessandro ”Alex” Zanardin saatua Williamsilta potkut kauden 1999 päätteeksi Järvilehdon huhuttiin siirtyvän talliin. BMW:n siirtymisen Williamsin moottorintoimittajaksi katsottiin vahvistavan tätä väitettä. Lopulta huhut kumottiin.[38] Järvilehto oli samana vuonna voittamassa Mestareiden kisan maiden sarjan yhdessä Tommi Mäkisen ja Kari Tiaisen kanssa.
[muokkaa] FIA GT Championship
Vuonna 1997 Järvilehto ajoi McLaren-BMW:llä uudessa FIA GT Championship -sarjassa, joka korvasi vanhan BPR Global GT Series -sarjan. Hän voitti yhdessä ajoparinsa Steve Soper neljä kilpailua, kuten Helsingissä ajetun osakilpailun.[39] Voittojen lisäksi Järvilehdon autokunta ajoi neljästi kolmannelle sijalle. Järvilehto sijoittui luokassaan 59 pisteellä toiselle sijalle, jonka hän jakoi Soperin kanssa. Mestaruus meni Mercedes-Benzin Bernd Schneiderille.
[muokkaa] Yhden kauden kestänyt CART-ura
Järvilehto oli siirtymässä yhdysvaltalaiseen CART-sarjaan (myöh. Champ Car) vuonna 1996, ja melkein kaikki oli sovittu PacWest-tallin kanssa. Aikaisemmin McLarenilla F1:ssä ajaneelle Mark Blundellille ei kuitenkaan F1:ssä löytynyt ajopaikkaa, jolloin McLarenin moottoritoimittaja Mercedes-Benz hankki hänelle paikan PacWest-tallista Järvilehdon nenän edestä.[38]
Joulukuussa 1997 Järvilehdon uutisoitiin jälleen olevan lähellä saada sopimus CART-sarjaan. Yhdessä Hogan-tallin järjestämissä testeissä Järvilehdon ajo oli sujunut hyvin, ja hän lähti Floridaan Homesteadtin radalla testaamaan ovaalilla ajoa.[40] Lopulta Järvilehto sai ajosopimuksen kaudeksi 1998 Hogan-tallin kuljettajana.[40] Tallin tallipäällikkö Carl Hogan oli Keke Rosbergin vanha ystävä, mikä auttoi omalta osaltaan paikan saamista.[38] Järvilehdolla ei ollut kaudella 1998 ollenkaan tallikaveria, mikä haittasi auton säätöjä haettaessa, sillä auton säätäminen ovaaliradoille on aivan erilaista kuin tavanomaisille moottoriradoille. Tallin menestys oli siis Järvilehdosta kiinni. Kautta edeltäneet testit sujuivat Järvilehdon osalta hyvin, mutta kauden ensimmäisessä kilpailussa asiat eivät sujuneetkaan kovin hyvin. Floridan Homesteadin ovaaliradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto ajoi maaliin sijalla 14.[38] Long Beachin katuradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto johti varikkopysähdysten ansiosta hetken, mutta hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen. Ensimmäiset pisteensä CART-sarjassa hän saavutti kymmenennellä sijallaan kauden viidennessä kilpailussa Rio de Janeirossa.[38] Seuraavassa kilpailussa hän oli yhdeksäs.
U.S. 500 -kilpailussa kolme katsojaa menehtyi Adrian Fernándezin autosta irronneen renkaan vuoksi. Samassa kilpailussa Järvilehto törmäsi lujaa betonimuuriin menetettyään auton hallinnan. Hän sai aivotärähdyksen, ja hänen kylkensä kipeytyi.[38] Kauden viidennessätoista kilpailussa, joka ajettiin Vancouverissa, Kanadassa, Järvilehto sijoittui kahdeksanneksi. Tämän lisäksi hän ajoi kymmenenneksi Houstonissa, Texasissa, ja viidenneksi Australiassa ajetussa Gold Coast Indy 300 -kilpailussa. Tämä viides sija jäi Järvilehdon parhaaksi CART-sijoitukseksi ja hänen viimeiseksi pistesijoituksekseen sarjassa.
Tallin pula rahasta johti lopulta Hoganin ja Järvilehdon teiden erkanemiseen vuoden 1999 alussa, vaikka vielä syyskuussa 1998 Järvilehdon uskottiin jatkavan CART-sarjassa kaudella 1999.[41] Järvilehto oli käynyt BMW:n kanssa neuvotteluja Le Mansissa ajamisesta, ja niinpä Hogan syytti häntä sopimusrikkomuksesta.[38] Järvilehto korvattiin brasilialaisella Tony Kanaanilla. Todellinen syy Järvilehdon pois potkimiseen oli tallin rahapula; Kanaan toi talliin mukanaan jonkin verran sponsorirahaa.[38] Järvilehto jäi tässä vaiheessa ilman tallipaikkaa, eikä hän saanut ajopaikkaa mistään muustakaan sarjan tallista. Hänen oli siirryttävä muihin sarjoihin.
Järvilehdon saldoksi kaudelta jäi 25 pistettä ja 20. sija kuljettajien MM-sarjassa. Paras sijoitus kilpailussa oli viides, ja paras lähtöruutu neljäs.[31]
[muokkaa] American Le Mans Series
Vuodesta 1999 lähtien JJ kilpaili hiljattain perustetussa ALMS- eli American Le Mans Series -sarjassa. BMW oli ollut kiinnostunut hänestä jo pari vuotta aiemmin, kun Järvilehto oli ajanut FIA:n GT-sarjaa. Järvilehto ajoi BMW:llä ALMS-sarjassa kolme seuraavaa vuotta. Järvilehdon ensimmäinen kausi sujui hyvin, ja hän voitti neljä kilpailua parinaan Steve Soper ja välillä Jörg Müller. Luokkamestaruuutta ei kuitenkaan tullut, sillä Järvilehto ei ollut ilmoittautunut ajoissa sarjaan. Niinpä hän ei saanut Sebringin 12 tunnin ajon voitosta pisteitä, joiden avulla Järvilehto olisi ollut sarjan mestari. Hänen oli tyytyminen neljänteen sijaan prototype-luokan loppupisteissä. Järvilehdon toinen Le Mans -voitto oli lähellä, mutta juuri Järvilehdon ajovuorolla autoon tuli mekaaninen vika, ja hänen kilpailunsa oli ohi.[38]
Kaudella 2000 Järvilehto voitti kaksi kilpailua ja sijoittui prototype-luokassa sijalle 6. Kaudeksi 2001 Järvilehto siirtyi GT-luokkaan ja oli loppupisteissä luokkansa toinen.[42] Hän saavutti neljä luokkavoittoa.[38]
.jpg/350px-JJ_Lehto,_Audi_R8_(Petit_Le_Mans,_2005).jpg)
Kaudeksi 2002 Järvilehto vaihtoi Cadillacille. Hän osallistui vain viiteen kauden kymmenestä kilpailusta, eikä hän saavuttanut yhtään voittoa. Sen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 2003 Audille Johnny Herbertin ajopariksi.[43] Siirto Audille oli Järvilehdon mielestä positiivinen asia, sillä talli oli viime vuosina ollut sarjan kärjessä.[43] Kauden 2003 Sebringin 12 tunnin ajossa Järvilehdon autokunnalla, jossa ajoivat hänen lisäkseen Stefan Johansson ja Emanuele Pirro, oli hyvät mahdollisuudet voittoon, mutta he jäivät lopulta toiseksi.[44] Järvilehto ajoi ajoparinsa kanssa kaudella neljään voittoon ja oli lisäksi neljästi kolmen parhaan joukossa. Järvilehdon loppusijoitus kaudella 2003 oli lopulta 163 pisteellä kolmas.
Kaudella 2004 Järvilehdon autokunta oli jokaisessa kilpailussa joko ensimmäinen tai toinen. Voittoja Järvilehto ja ajopari Marco Werner saavuttivat yhdeksästä kilpailusta kaikkiaan kuusi. Järvilehto ja Werner voittivat mestaruuden saavutettuaan 183 pistettä.[45] Järvilehto ajoi samana vuonna Le Mansin 24 tunnin ajossa kolmanneksi, mutta kyseinen kestävyysajo ei kuulu ALMS-sarjaan.
Kaudella 2005 Järvilehto voitti kaksi arvostettua kilpailua: ensin Sebringin 12 tunnin ajon ja seuraavaksi jo toistamiseen Le Mansin 24 tunnin ajon, jonka hän voitti yhdessä Marco Wernerin ja Tom Kristensenin kanssa. ALMS-kauden 2005 loppupisteissä hän sijoittui kolmanneksi.[46]
ALMS-sarjassa Järvilehdon autokunta ajoi yhteensä 23 luokkavoittoon. Järvilehdon ajopareina ajoivat muun muassa Tom Kristensen, Jörg Müller, Steve Soper, Johnny Herbert ja Marco Werner.
[muokkaa] Menestys Le Mansin 24 tunnin ajossa
Järvilehto osallistui ensimmäistä kertaa arvostettuun Le Mansin 24 tuntia kestävään kestävyysajoon 16.–17. kesäkuuta 1990. Hän ajoi C1-luokassa Porsche 962C GTi -autoa Richard Lloyd Racing -tallissa. Hänen ajopareinaan olivat saksalainen Manuel Reuter ja britti James Weaver. Järvilehdon autokunta ehti ajaa vain 181 kierrosta, kun taas voittajalle kierroksia kertyi 359.[47]
Vuoden 1991 kilpailussa Reuter oli taas JJ:n ajopari, mutta kolmantena kuljettajana autokunnassa oli Harri Toivonen. Järvilehdon autokunta ajoi Porsche 962CK6 -autoa Kremer Racing -tallissa. Sijoitus oli C2-luokassa ja samalla myös kokonaiskilpailussa yhdeksäs. Kierroksia kertyi 343 voittajien ajettua 362 kierrosta.[48]
Järvilehto ei osallistunut seuraavan kolmeen vuoteen kilpailuun laisinkaan, ja seuraava osallistuminen oli vuonna 1995. Järvilehto teki suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, sillä hänen autokuntansa ajoi voittoon. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen kilpailun voittaja.[1] Järvilehdon ajopareina olivat Yannick Dalmas ja Masanori Sekiya, ja heidän autokuntansa ajoi GT1-luokassa McLaren F1 GTR -autoa.[49]
Myös vuosina 1996 ja 1997 Järvilehdon autokunta ajoi McLaren F1 GTR:ää, ja molempina vuosina luokkana oli GT1. Vuoden 1996 kilpailussa Järvilehto oli Ray Bellmin ja James Weaverin kanssa kokonaissijoissa yhdeksäs.[50] Vuonna 1997 Järvilehdon ajopareina olivat F1-maailmanmestari Nelson Piquet ja Steve Soper. Autokunta ehti ajaa 236 kierrosta, mutta kilpailu päättyi keskeytykseen.[51]
Vuoden 1998 kilpailuun Järvilehto ei osallistunut, mutta 1999 hänen ajopareinaan olivat saksalainen Jörg Müller ja tanskalainen Tom Kristensen, joka oli kilpailuun mennessä voittanut yhden seitsemästä Le Mansin voitostaan. Autona oli BMW V12 LMR ja tallina Team BMW Motorsort. Kilpailu päättyi kuitenkin heidän osaltaan 304 kierroksen jälkeen keskeytykseen.[52]
Seuraavan kerran Järvilehto osallistui kilpailuun vuonna 2002, jolloin hän ajoi Cadillacia. Ajopareina olivat Emmanuel Collard ja Eric Bernard.[53] Kokonaissijoitus oli vasta 12:s,[13] mutta seuraavina vuosina 2003–2005 tulos olikin sitten Audi R8:lla paljon parempaa. Vuonna 2003 Järvilehto sijoittui Emanuele Pirron ja entisen F1-tallikaverinsa Stefan Johanssonin kanssa kolmannelle sijalle.[54] Pirro oli JJ:n ajopari myös vuonna 2004, mutta Johanssonin tilalla ajoi Marco Werner. Sijoitus oli taas kolmas.[55]
Vuoden 2005 kilpailussa Järvilehto teki taas suomalaista moottoriurheiluhistoriaa: hän voitti kilpailun toistamiseen. Hänen ajopareinaan olivat Tom Kristensen ja Marco Werner.[1] Kristensenille voitto oli jo seitsemäs ja Wernerillekin jo kolmas. Kilpailun jälkeen Järvilehto ei ole Le Mansin 24 tunnin ajoon osallistunut.
[muokkaa] Pieni ajotauko ja paluu radoille Speedcar-autolla
Kaudella 2006 Järvilehto ei kilpaillut rata-autoilussa, mutta 2007 hän sijoittui Grand Am -urheiluautosarjan Daytonan 24 tunnin ajossa sijalle 17.[1] Hän ajoi Krohn Racing -tallin Pontiacilla Colin Braunin ja Max Papisin kanssa.[56]
Maaliskuussa 2008 Järvilehto teki yllätyspaluun kilparadoille, kun hän osallistui Speedcar-sarjan kilpailuun Malesiassa Sepangin radalla.[57] Hänen Onyx-aikainen tallikaverinsa, ruotsalainen Stefan Johansson oli pyytänyt häntä mukaan. Sekä Sepangin rata että Speedcar-auto olivat Järvilehdolle kuitenkin vieraita.[58] Ongelmana oli myös se, että hän joutui viikonloppuna käyttämään lainattuja varusteita, jotka eivät olleet sopivan kokoisia.[59] Hän lähti lauantaina 22. maaliskuuta ajettuun kilpailuun viimeisestä eli 16. lähtöruudusta,[58] mutta kilpailussa hän nousi sijalle 12.[60] Sunnuntaina ajettiin toinen lähtö, jossa hän onnistui nousemaan sijalle kymmenen.[59] Malesian kilpailun aikana kerrottiin, että hänen olisi tarkoitus osallistua sarjan kuuteen viimeiseen lähtöön, joista kaksi ensimmäistä ajettiin Sepangissa.[61]
Bahrainin radalla ajetut kilpailut eivät sujuneet ollenkaan. Ensimmäisessä lähdössä hän keskeytti tekniseen vikaan jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.[62] Toisessa lähdössä hän onnistui nousemaan hetkeksi seitsemänneksi, mutta kilpailu päättyi jälleen tekniseen vikaan.[63]
[muokkaa] Työ kommentaattorina
Järvilehto on toiminut vuodesta 2001 MTV3-kanavan F1-lähetysten kommentaattorina.[64] Hän on selostanut kilpailuja Tomi Tuomisen, Matti Kyllösen ja Oskari Saaren kanssa. Karsiuduttuaan Unkarin GP:sta 1992 hän oli mukana kommentoimassa kilpailua YLE TV2:lle. Nykyään Järvilehto on yksi MTV3:n F1-asiantuntijoista, ja hän on usein haastateltavana.
Järvilehto on myös kommentoinut DTM-lähetyksiä Canal+-kanavalla.[65]
[muokkaa] Ajajanimi
Järvilehto on erityisesti ulkomailla tunnetumpi nimellä JJ Lehto. Nimi oli Järvilehdon managerin, Keke Rosbergin, luomus.[4] Nimen yksinkertaistamisen tarkoitus oli helpottaa sen ääntämistä ja kirjoittamista. Rosberg oli itsekin muuttanut ajajanimensä vastaavalla tavalla; hänen oikea etunimensä on Keijo, mutta hän muutti sen Kekeksi. Muun muassa F1-kilpailujen televisiolähetyksissä sijoituksia ilmoittaessa näkyy yleensä vain pelkkä sukunimi. Tällöin Järvilehdon kohdalla luki pelkkä Lehto.[12]
Matti Kyllösen selostuksista jäi elämään lause ”Mutta missä on JJ?”. Järvilehdon mukaan kysymys seurasi häntä siitä lähtien, kun Kyllönen sen ensimmäisen kerran sanoi.[66]
[muokkaa] Luonnehdintoja
Järvilehtoa on pidetty kuljettajana, jonka lahjakkuus ei päässyt F1:ssä esille.[2] Muun muassa entinen F1-kuljettaja John Watson on pitänyt Järvilehtoa taitavana sadekelin kuljettajana; taitavimmaksi sadekuskiksi hän rankkasi Ayrton Sennan; Järvilehto oli toinen.[12] Hyvin taidot pääsivät esille kaudella 1997, kun Järvilehto ajoi McLaren-autolla FIA:n GT-sarjaa Span radalla Belgiassa. Hän nousi sateisessa kilpailussa ylivoimaisina pidettyjen Mercedes-Benzien ohi voittoon.[12]
Kun Mika Häkkistä ja Kimi Räikköstä on heidän kylmähermoisuutensa ansiosta kutsuttu nimellä jäämies, Järvilehtoa on pidetty "lämpimänä jäämiehenä" jatkuvan hyväntuulisuutensa ansiosta.[36]
Suurimmiksi esikuvikseen JJ on maininnut kolminkertaisen F1-maailmanmestarin Niki Laudan ja viisinkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion.[67]
[muokkaa] Yksityiselämä
Järvilehto nostaa perheen ja ystävät autourheilun edelle ja sanoi F1-uransa aikana olleensa valmis opiskelemaan uutta ammattia varten, jos olisi pakko. Vastakohtana on esimerkiksi Mika Häkkinen, joka sanoi, ettei pystyisi enää palaamaan tavalliseen elämään.[33] Järvilehdon mukaan suurin uhraus, jonka hän on työnsä vuoksi joutunut tekemään, oli se, että hän on joutunut olemaan liian paljon erossa perheestään. Hän onkin sanonut mieluisimmaksi kilpailujen ulkopuoliseksi ajanvietteekseen perheen kanssa yhdessä olemisen.[67] Kysyttäessä mikä on elämässä tärkeintä, Järvilehto vastasi välittömästi: ”Ei ainakaan kilpaileminen”.[66]
Järvilehto avioitui Satu Larmalan kanssa vuonna 1995. Heillä on kaksi tytärtä, Juulia ja Johanna, ja yksi poika, Juho. Järvilehto on sanonut odottavansa innokkaasti sitä, että joku hänen lapsistaan kertoisi haluavansa kilpa-ajajaksi.[67] Järvilehdoilla on asunto Espoon Westendissä ja Monacossa. Heillä on myös kesämökki lähellä Tammisaarta.[5] Lisäksi he ovat asuneet Yhdysvalloissa, kun Järvilehto ajoi Amerikan sarjoissa kilpaa.
[muokkaa] Tuloksia
[muokkaa] Britannian Formula 3
| Vuosi | Talli | Auto | Kilpailut | Voitot | Paalu- paikat |
Nopeimmat kierrokset |
Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1988 | Pacific Racing | Reynard-Toyota | 18 | 8 | 6 | 11 | 113 | 1. |
[muokkaa] Formula 3000
| Vuosi | Talli | Auto | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1989 | Pacific Racing | Reynard 89D | Mugen V8 | SIL DSQ |
VAL Kesk. |
PAU 4 |
JER 6 |
PER Kesk. |
BH Kesk. |
BIR Kesk. |
SPA 5 |
BUG Kesk. |
DIJ |
13. | 6 |
[muokkaa] Formula 1
| Vuosi | Talli | Auto | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1989 | Moneytron Onyx | Onyx ORE-1 | Ford | BRA |
SMR |
MON |
MEX |
USA |
CAN |
FRA |
GBR |
GER |
HUN |
BEL |
ITA |
POR DNPQ |
ESP Kesk. |
JPN DNPQ |
AUS Kesk. |
- | 0 |
| 1990 | Monteverdi Onyx Formula One | Onyx ORE-1 | Ford | USA DNQ |
BRA DNQ |
- | 0 | ||||||||||||||
| Onyx ORE-2 | Ford | SMR 12 |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
MEX Kesk. |
FRA DNQ |
GBR DNQ |
GER NC |
HUN DNQ |
BEL |
ITA |
POR |
ESP |
JPN |
AUS |
||||||
| 1991 | Scuderia Italia SpA | Dallara BMS-191 | Judd | USA Kesk. |
BRA Kesk. |
SMR 3 |
MON 11 |
CAN Kesk. |
MEX Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR 13 |
GER Kesk. |
HUN Kesk. |
BEL Kesk. |
ITA Kesk. |
POR Kesk. |
ESP 8 |
JPN Kesk. |
AUS 12 |
12. | 4 |
| 1992 | Scuderia Italia SpA | Dallara BMS-192 | Ferrari | RSA Kesk. |
MEX 8 |
BRA 8 |
ESP Kesk. |
SMR 11 |
MON 9 |
CAN 9 |
FRA 9 |
GBR 13 |
GER 10 |
HUN DNQ |
BEL 7 |
ITA 11 |
POR Kesk. |
JPN 9 |
AUS Kesk. |
21. | 0 |
| 1993 | Sauber AG | Sauber C12 | Sauber | RSA 5 |
BRA Kesk. |
EUR Kesk. |
SMR 4 |
ESP Kesk. |
MON Kesk. |
CAN 7 |
FRA Kesk. |
GBR 8 |
GER Kesk. |
HUN Kesk. |
BEL 9 |
ITA Kesk. |
POR 7 |
JPN 8 |
AUS Kesk. |
13. | 5 |
| 1994 | Mild Seven Benetton Ford | Benetton B194 | Ford | BRA |
PFC |
SMR Kesk. |
MON 7 |
ESP Kesk. |
CAN 6 |
FRA |
GBR |
GER |
HUN |
BEL |
ITA 9 |
POR Kesk. |
EUR |
24. | 1 | ||
| PP Sauber AG | Sauber C13 | Mercedes | JPN Kesk. |
AUS 10 |
[muokkaa] DTM
Kausi 1995 oli vanhaa DTM:ää ja 2002 uutta DTM:ää. Tulosten lähde:[69]
| Vuosi | Talli | Auto | Kilpailut | Voitot | Palkinto- sijat |
Paalu- paikat |
Nopeimmat kierrokset |
Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1995 | Opel Team Joest | Opel Calibra V6 | 14 | 0 | 0 | 0 | 0 | 36 | 13. |
| 2002 | Euroteam | Opel Astra Coupe | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | - |
[muokkaa] ITC
| Vuosi | Talli | Auto | Kilpailut | Voitot | Palkinto- sijat |
Paalu- paikat |
Nopeimmat kierrokset |
Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1995 | Opel Team Joest | Opel Calibra V6 | 14 | 0 | 0 | 0 | 0 | 26 | 11. |
| 1996 | Opel Team Rosberg | Opel Calibra V6 | 25 | 0 | 5 | 0 | 0 | 148 | 5. |
[muokkaa] FIA GT Championship -luokkasijoitukset
Järvilehdon ajoparina ajoi ensin kymmenessä kilpailussa britti Steve Soper ja viimeisessä kilpailussa alankomaalainen Peter Kox.
Tulosten lähde:[39]
| Vuosi | Talli | Auto | Luokka | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1997 | BMW Motorsport | McLaren F1 GTR | GT1 | HOC 1 |
SIL 3 |
HEL 1 |
NÜR 3 |
SPA 1 |
A1 3 |
SUZ 4 |
DON 3 |
MUG 1 |
SEB 14 |
LAG Kesk. |
2.= | 59 |
[muokkaa] CART
| Vuosi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1998 | Hogan |  MIA 14 |
 MOT Kesk. |
LBH Kesk. |
NAZ 16 |
 RIO 10 |
GAT 9 |
MIL Kesk. |
DET Kesk. |
POR Kesk. |
CLE Kesk. |
 TOR Kesk. |
MIC Kesk. |
MDO 15 |
ROA Kesk. |
VAN 8 |
LAG Kesk. |
HOU 10 |
 SUR 5 |
FON Kesk. |
20. | 25 |
[muokkaa] American Le Mans Series -luokkasijoitukset
Kauden 2001 toinen, kolmas ja neljäs kilpailu ajettiin yhdessä European Le Mans Series -sarjan kanssa. Tulosten lähde:[70]
| Vuosi | Talli | Auto | Luokka | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1999 | BMW Motorsport | BMW V12 LMR | LMP | SEB 1* |
ATL |
MOS DNS |
SON 1 |
ROS 2 |
PLM 3 |
MON 1 |
LAS 1 |
4. | 123 | ||||
| 2000 | BMW Motorsport | BMW V12 LMR | LMP | SEB 3 |
CHA 1 |
SIL 1 |
NÜR 2 |
SON 3 |
MOS 2 |
TEX 4 |
ROS 3 |
PLM 5 |
MON 3 |
LAS 9 |
RTY |
6. | 220 |
| 2001 | BMW Motorsport | BMW M3 | GT | TEX 5 |
SEB 3 |
DON 10 |
JAR 2 |
SON 1 |
POR 3 |
MOS 1 |
MID 1 |
MON 1 |
PLM 4 |
2. | 186 | ||
| 2002 | Team Cadillac | Cadillac Northstar LMP02 | LMP900 | SEB 9 |
SON |
MID |
AME |
WAS |
TRO |
MOS 3 |
MON 3 |
CHA 2 |
PLM 3 |
13. | 101 | ||
| 2003 | ADT Champion Racing | Audi R8 | LMP900 | SEB 2 |
ATL 1 |
SON 2 (3) |
TRO 2 |
MOS 4 |
AME 1 |
MON 3 |
AMR 1 |
PLM 1 |
3. | 163 | |||
| 2004 | ADT Champion Racing | Audi R8 | LMP1 | SEB 2 |
MID 1 |
ENG 1 |
SON 1 |
POR 1 |
MOS 2 |
AME 1 |
PLM 1 |
MON 2 |
1. | 183 | |||
| 2005 | ADT Champion Racing | Audi R8 | LMP1 | SEB 1 |
ATL 1 |
MID 5 |
ENG 1 |
SON 3 |
POR 5 |
AME 3 |
MOS 2 |
PLM 3 |
MON 4 |
3. | 148 |
* Järvilehto ei saanut kilpailusta pisteitä, koska hänellä ei ollut Amerikan kilpailulisenssiä.
[muokkaa] Le Mansin 24 tunnin ajot
| Vuosi | Sija | Talli | Auto | Luokka |
|---|---|---|---|---|
| 1990 | Kesk. | Richard Lloyd Racing / Italya Sport | Porsche 962C GTi | C1 |
| 1991 | 9 | Porsche Kremer Racing | Porsche 962CK6 | C2 |
| 1995 | 1 | Kokusai Kaihatsu Racing | McLaren F1 GTR | GT1 |
| 1996 | 9 | Gulf Racing / GTC Racing | McLaren F1 GTR | GT1 |
| 1997 | Kesk. | Team BMW Motorsport / BMW Team Schnitzer | McLaren F1 GTR | GT1 |
| 1999 | Kesk. | Team BMW Motorsport / BMW Team Schnitzer | BMW V12 LMR | LMP |
| 2002 | 12 | Team Cadillac | Cadillac Northstar LMP02 | LMP900 |
| 2003 | 3 | Champion Racing | Audi R8 | LMP900 |
| 2004 | 3 | ADT Champion Racing | Audi R8 | LMP1 |
| 2005 | 1 | ADT Champion Racing | Audi R8 | LMP1 |
[muokkaa] Speedcar series
| Vuosi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2008 | Speedcar Team | SEN 1 |
SEN 2 |
SEP 1 12 |
SEP 2 10 |
BHR 1 Kesk. |
BHR 2 Kesk. |
DUB 1 11 |
DUB 2 8 |
16. | 1 |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 J. J. Lehto MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet – 1990-luvun kuljettajat, s. 170. Hämeenlinna: Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
- ↑ Järvilehto: Hieno tilaisuus aukeni kuin itsestään 20.3.2008. MTV3. Viitattu 2.4.2008.
- ↑ 4,0 4,1 Jyrki Järvilehto (JJ) Lehto Grandprix.com. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Seppo Pitkänen: JJ Lehto (Jyrki Jarvilehto) (FIN) Viitattu 28.3.2008. (englanniksi)
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 6,5 6,6 6,7 6,8 Pekka Anttila: Jyrki Järvilehto 13.7.1994. Suomen kuvalehti. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ 7,0 7,1 Jyrki Järvilehto Formula 1 driver Crash.net. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
- ↑ 8,0 8,1 8,2 Jyrki “J.J. Lehto” Järvilehto career statics Driver Database. Viitattu 8.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 9,0 9,1 Kuinka Jyrki Järvilehto on menestynyt F1-kisoissa ja missä talleissa hän on ajanut? 14.8.2003. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 108. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
- ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 120. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
- ↑ 12,0 12,1 12,2 12,3 12,4 12,5 12,6 Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho F1-forum.fi. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ 13,0 13,1 13,2 J.J. Lehdon ura tilastoina MTV3. Viitattu 22.3.2008.
- ↑ 14,0 14,1 Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 125. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
- ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 126. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
- ↑ Juha Kärkkäinen: Sinivalkoisia Formula 1 -hetkiä, s. 109. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
- ↑ 17,0 17,1 Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 115. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
- ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 116. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
- ↑ 1990 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Viitattu 9.4.2008. (englanniksi)
- ↑ Tallit ja kuljettajat 1990 F1-ruutu. Viitattu 13.5.2008.
- ↑ 1990 – Stefan Johansson Formula1.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 1991 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
- ↑ 1991 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 147. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
- ↑ 1992 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
- ↑ 1992 – Pierluigi Martini Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 27,0 27,1 1993 South African Grand Prix Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 1993 San Marino Grand Prix Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 1993 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 30,0 30,1 30,2 30,3 Silverstonen Stowe-mutka muutti JJ Lehdon elämän 15.7.2001. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
- ↑ 31,0 31,1 31,2 Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho (osa 2) F1-forum.fi. Viitattu 27.3.2008.
- ↑ 32,0 32,1 JJ Lehdon toipuminen täysin kesti yli vuoden 15.7.2001. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
- ↑ 33,0 33,1 Pekka Anttila: Formula ykkösten suljettu maailma 21.9.1994. Suomen kuvalehti. Viitattu 28.3.2008.
- ↑ Heikki on Briatoren uusi brändi 13.3.2007. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
- ↑ 35,0 35,1 Järvilehto muisteli Benetton-tallin "erikoisia juttuja" 23.2.2004. MTV3. Viitattu 27.3.2008.
- ↑ 36,0 36,1 Vesa Eskola: Lämmin jäämies 2002. Tuulilasi.fi. Viitattu 9.4.2008.
- ↑ DTM Statistik JJ. Lehto Dtm.com. Viitattu 19.5.2008. (saksaksi)
- ↑ 38,0 38,1 38,2 38,3 38,4 38,5 38,6 38,7 38,8 38,9 Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho (osa 3) F1-forum.fi. Viitattu 27.3.2008.
- ↑ 39,0 39,1 FIA GT 1997 Wolrd Sports Racing Prototypes. Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 40,0 40,1 JJ Lehto lähellä Indy-sopimusta 1.12.1997. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
- ↑ JJ jatkaa Amerikassa 6.9.1998. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
- ↑ 2001 Final American Le Mans Series GT Points IMSA. Viitattu 19.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 43,0 43,1 Jyrki Järvilehto palaa voittaja-auton rattiin 4.2.2003. MTV3. Viitattu 28.3.2008.
- ↑ JJ Lehdon autokunta menetti voiton lopussa 16.3.2003. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ 2004 American Le Mans Series Championship points IMSA. Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 2005 American Le Mans Series Championship points IMSA. Viitattu 19.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 1990 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 1991 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 1995 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 1996 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 1997 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 1999 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 2002 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 2003 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ 2004 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Järvilehto 17:s Daytonan 24 tunnin kilpailussa, Montoya voittajatiimissä 28.1.2007. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ Järvilehto tekee yllätyspaluun kilparadoille 20.3.2008. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ 58,0 58,1 Järvilehto viimeisestä ruudusta Speedcar-kisaan 21.3.2008. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ 59,0 59,1 Järvilehto kymmenes speedcar-kilpailussa 23.3.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
- ↑ Järvilehto 12:s Speedcar-kisassa 22.3.2008. MTV3. Viitattu 22.3.2008.
- ↑ Järvilehto: Hieno tilaisuus aukeni kuin itsestään 20.3.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
- ↑ Tekninen vika pysäytti Järvilehdon Speedcar-kisan 5.4.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
- ↑ Alzen Speedcar-voittoon, Järvilehto keskeytti 6.4.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
- ↑ Jyrki Järvilehto MTV3:n Formula 1 -kommentaattoriksi 27.2.2001. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ DTM-sarja alkaa viikonloppuna CANAL+:lla 2006. Canalplus.fi. Viitattu 26.4.2008.
- ↑ 66,0 66,1 Vesa Eskola: Missä on JJ? 2002. Tuulilasi.if. Viitattu 9.4.2008.
- ↑ 67,0 67,1 67,2 Here for the long haul: J.J. Lehto of Champion Audi Rfmsports.com. Viitattu 5.2.2008. (englanniksi)
- ↑ Formula1.com-sivuston arkistot Formula1.com. Viitattu 17.4.2008. (englanniksi)
- ↑ 69,0 69,1 The racing career of J.J. Lehto Driver Database. Viitattu 18.5.2008. (englanniksi)
- ↑ International Motor Sports Association -sivuston arkistot IMSA. Viitattu 17.4.2008. (englanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
