Juhani Peltonen (kirjailija)

Wikipedia

Raimo Jorma Juhani Peltonen (12. toukokuuta 1941 Helsinki – 25. helmikuuta 1998 Loppi) oli suomalainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu proosaa, runoutta ja näytelmiä. Peltonen oli omaperäinen tyyliniekka, jonka tuotannon kaksi ominaispiirrettä ovat toisaalta romanttinen raskasmielisyys ja elämänpessimismi, toisaalta kielellinen keksintä ja ilottelu.^[1] Hänet tunnetaan parhaiten romaanistaan Elmo (1978), jossa irvaillaan suomalaista urheiluhulluutta.

Peltonen julkaisi 1960-luvulta 1990-luvulla yltäneellä kirjailijanurallaan kaikkiaan 22 teosta ja otti haltuun kaikki kirjallisuuden lajit. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää seitsemän runokokoelmaa, seitsemän romaania, neljä novellikokoelmaa, neljä näytelmää ja yhden pakinakokoelman, minkä lisäksi hän toimitti antologiat runoudestaan ja novelleistaan. Peltonen kirjoitti myös käsikirjoituksia televisioteatterille ja kuunnelmia radioteatterille.

Sisällysluettelo 1 Elämäkerta 2 Kirjallinen tuotanto 3 TV-näytelmiä 4 Palkinnot 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämäkerta

Juhani Peltonen syntyi Helsingissä, mutta eli lapsuutensa ja suurimman osan elämäänsä Vantaan Korsossa. Hänen vanhempansa olivat teollisuusvirkailija Jorma Peltonen ja konttoristi Kerttu Peltonen, o.s. Taivola. Peltosten sukutalo Villa Orrela suurine omenapuutarhoineen sijaitsi Korson rautatieaseman vieressä. Peltonen työskenteli kouluaikanaan kesät laivapoikana rahtilaivoilla ja suunnitteli merikapteenin uraa. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui, kun 19-vuotiaalla Peltosella todettiin punavihervärisokeus, mikä esti häntä saamasta kelpoisuustodistusta merimieheksi. Omien sanojensa mukaan hän päätti välittömästi tämän kuultuaan ryhtyä kirjailijaksi.^[2].

Peltonen kirjoitti ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta 1961 ja opiskeli Helsingin yliopistossa 1962–1965 estetiikkaa, nykyiskansain kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Opiskeluaikanaan hän liikkui "hermeettisessä jengissä", johon kuului joukko tulevia kulttuurivaikuttajia: tuleva kääntäjä Juhani Koskinen, tuleva ohjaaja Pentti Kotkaniemi, tuleva runoilija Pentti Saaritsa ja tuleva Yleisradion kulttuuritoimittaja Juha Virkkunen. Vuonna 1964 Peltonen voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun proosasarjan, Virkkusen ja Saaritsan voittaessa runosarjan. Samana vuonna Otava julkaisi Peltosen esikoisteoksen, runokokoelman Ihmisiät (1964). Menestyksen innoittamana hän keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.^[2]

Romaanista Iloisin suru (1986) hänen ennakoitiin saavan Finlandia-palkinnon, mutta hän ei sitä saanut.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

• Ihmisiät (runoja, 1964)
• Vedenalainen melodia (novelleja, 1965)
• Oudot minät (runoja, 1966)
• Salomo ja Ursula (romaani, 1967)
• Felix Navitan etu- ja takaraivo (runoja, 1967)
• Kesken asumisen (runoja, 1968)
• Kolme (romaani, 1969)
• Valaan merkkejä (romaani, 1973)
• Pitkää, omalaatuista rykimistä (runoja, 1974)
• The End (novelleja, 1976)
• Valittu runous (runoantologia, 1977)
• Elmo (romaani, 1978)
• Kohti maailman sydäntä ja kolme muuta näytelmää (näytelmiä, 1979)
• Jumalan kuopus (romaani, 1980)
• Natalian kanssa (pakinoita, 1981)
• Islanninhevosia, rakkaani (novelleja, 1982)
• Välimatkakirja (runoja, 1984)
• Iloisin suru (romaani, 1986)
• Näköisveistos ruumisarkusta (runoja, 1987)
• Metsästys joulun alla. Valitut kertomukset (novelleja, 1987)
• Puisto jouluksi (novelleja, 1990)
• Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (romaani, 1991)

[muokkaa] TV-näytelmiä

• Metsästys joulun alla (1978)
• Ei jälkeäkään (1988)

[muokkaa] Palkinnot

• Kirjallisuuden valtionpalkinto teoksesta Valaan merkkejä (1973)
• Pro Finlandia -mitali (1989)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Pekka Tarkka: Suomalaisia nykykirjailijoita.. Tammi, 1980. ISBN 951-30-9469-3.
2. ↑ ^{2,0 2,1} Ritva Haavikko (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 3.. WSOY, 1991. ISBN 951-0-17298-7.

[muokkaa] Aiheesta muualla

http://www.juhanipeltonen.net/ Juhani Peltosen seura r.y.