Joel Lehtonen
Wikipedia
 |
|
| Syntynyt: | 27. marraskuuta 1881 Haukiniemen kylä, Sääminki, Suomi |
|---|---|
| Kuollut: | 20. marraskuuta 1934 Huopalahti,Suomi |
| Ammatit: | kirjailija, kääntäjä, kriitikko, toimittaja |
| Kansallisuus: |  Suomi |
Joel Lehtonen (s. 27. marraskuuta 1881 Haukiniemen kylässä Säämingissä – k. 20. marraskuuta 1934 Huopalahti) oli suomalainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja toimittaja.
Joel Lehtonen syntyi Säämingin Haukiniemessä Harjun tilalla Karoliina Heikaraisen aviottomana poikana. Äiti jätti Joelin huutolaiseksi jo puolivuotiaana ja seuraavat kolme vuotta Joel Heikarainen vietti ankeissa oloissa eri puolilla Säämingin pitäjää. Aikuisena Joel uskoi huonon terveytensä johtuneen juuri näistä varhaislapsuuden kurjista vuosista.
Vuonna 1885 papinleski Augusta Wallenius huusi Joelin hoitoonsa seuraavaksi 11 vuodeksi ja Joelin sukunimeksi vaihdettiin Lehtonen. Joelin elämä parani nyt huomattavasti ja hän pääsi käymään Säämingin kansakoulun ja sen jälkeen oppikoulua ensin Savonlinnan lyseossa 1893–1897 sekä Kuopion yhteiskoulussa ja lopuksi Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa josta hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1901. Joel oli siirtynyt Helsinkiin kouluun kun Augusta Wallenius oli muuttanut sinne.
Joel Lehtonen aloitti estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa mutta hänet erotettiin jo vuoden kuluttua rangaistukseksi osallistumisesta vuoden 1902 kutsuntalakkoihin. Joel oli kuitenkin jo ryhtynyt sanomalehtimieheksi ja hän oli toimittajana useissa lehdissä eri puolella Suomea muun muassa Mikkelissä ja Porvoossa. Tässä vaiheessa hän myös alkoi kirjoittaa uusromanttiseen tyyliin runoja.
Kesällä 1905 Joel Lehtonen vieraili Säämingissä ja tapasi tällöin äitinsä Karoliina Heikaraisen ja velipuolensa Aleksander Muhosen (1873–1921). Tällöin Joel sai ajatuksen hankkia maatilan jonne hän voisi asettua elämään lähempänä omia maalaisjuuriaan ja jossa myös hänen sukulaisensa voisivat asua. Saman vuoden joulukuussa hän osti tätä varten yli 30 hehtaarin Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä – tästä tilasta tuli Lehtosen kirjojen Putkinotko. Tilan asuinrakennus jaettiin kahtia niin että Aleksander Muhonen perheineen asui sen toista päätyä ja toinen puoli oli Joelin käytössä. Muhoset asuivat tilalla ympärivuotisesti, Joel Lehtonen enimmäkseen kesäisin. Muhosten oli tarkoitus huolehtia tilan maanviljelyä ja Joel puolestaan keskittyi puutarhan hoitoon. Muhosten kuului myös huolehtia Lehtosen täyshoidosta silloin kun hän asui tilalla. Tätä yhteiseloa Lehtonen sitten käytti materiaalina Putkinotko-sarjan kirjoissaan (Kerran kesällä, Kuolleet omenapuut, Putkinotko).
Joel Lehtonen teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa 1907–1908 Italiaan ja Sveitsiin ja kiinnostui tällä matkalla romaanisten maiden kirjallisuudesta. Tämän matkan pohjalta hån teki kirjansa Myrtti ja Alppiruusu; vuonna 1911–1912 tehty Pariisin-matka taas tuotti kirjan Punainen mylly. Joel Lehtonen eli kuitenkin säästeliäästi ja kirjoitti ahkeraan saadakseen tuloja muun muassa Inhanmaan tilan ylläpitoon sekä kerätäkseen rahaa säästöön – hänen tavoitteenaan oli 10 000 markan pääoman kerääminen. Lehtonen ostikin vuonna 1915 säästöillään itselleen Hörneborg-nimisen huvilan silloisesta Huopalahden kauppalasta läheltä Helsinkiä.
Kesät Lehtonen vietti yleensä Inhan tilallaan. Täällä hän paranteli tervalla ja savihauteilla vaikeaa reumaansa, hoiti puutarhaa ja seurusteli kesävieraidensa kanssa. Inhan kesävieraisiin kuuluivat ainakin rouva Sylvia Avellan ja tämän ystävätär neiti Edit Grenman, oopperalaulaja Harald Björkman, sosiologi ja poliitikko Rudolf Holsti puolisoineen, taidemaalari Juho Rissanen, taidehistorioitsija Ludwig Wennerström sekä läheisen Tynkkylänjoen kartanon poika Kalle Ikonen ja vuodesta 1916 alkaen hierojatar Lydia Thomasson, josta tuli Lehtosen vaimo vuonna 1920.
Lehtosen ja hänen velipuolensa välit huononivat kesä kesältä koska Lehtonen ei ollut tyytyväinen Muhosten tilanhoitoon ja toisaalta tila oli liian pienikin elättämään Muhosen kymmenlapsista perhettä ja Muhosten asema oli tilalla epävarma. Lehtonen alkoi vähitellen vieraantua Inhan tilasta ja lopulta myi sen 1922. Aleksander Muhonen oli kuollut edellisenä vuonna tapaturmassa Savonlinnan Lehtiniemen telakalla, jossa hän oli kirvesmiehenä rakentamassa tervahöyryä ja muu perhe hajaantui ympäri Säämingin pitäjää.
Tämän jälkeen Lehtonen asui elämänsä loppuun saakka kesiä ja ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta enimmäkseen Hörneborgin talossaan. Uudeksi kesänviettopaikakseen Lehtonen hankki vuonna 1924 Vanajaveden Pienessä Vähä-Vohli saaressa Sääksmäellä sijainneen Lintukoto nimisen kalastajamajan. Lehtoselle oli myönnetty valtion taiteilijaeläke vuonna 1920.
Vuoden 1933 jälkeen Lehtosta pitkään vaivannut selkärankareuma alkoi pahentua niin että hän oli lähes liikuntakyvytön ja kärsi unettomuudesta ja masennuksesta. Kesällä 1934 hän ei enää pystynyt kirjoittamaan kipujen takia ja viikkoa ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä Lehtonen hirttäytyi kotonaan Huopalahdessa työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alle.
Joel Lehtosen Inhan tilan rakennukset ovat säilyneet nykypäivään. Samoin Hörneborgin huvila löytyy edelleen Helsingin Etelä-Haagan Sankaritieltä.
Kirjailijana Lehtonen aloitti uusromantikkona, mutta sisällissodan jälkeen hänen tuotantonsa muuttui illuusiottomaksi ja pessimistiseksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Putkinotko
Lehtosen tunnetuin teos on Putkinotko-sarja, johon kuuluvat romaanit Putkinotko, Kerran kesällä ja novellikokoelma Kuolleet omenapuut.
Putkinotko-sarjan tärkein teos, romaani Putkinotko ilmestyi alun perin kahdessa osassa (Putkinotkon metsäläiset ja Putkinotkon herrastelijat) vuosina 1919–1920. Se kertoo omintakeisen vuokraviljelijä ja viinatrokari Juutas Käkriäisen monilapsisesta metsäläisperheestä ja näiden "herraskaisesta" vuokraisännästä, kirjakauppias Aapeli Muttisesta. Romaani käsittelee yhtä heinäkuista päivää, jolloin Juutaksen vaimo lähtee kaupunkikäynnille Savonlinnaan ja Aapeli Muttinen saapuu tarkastamaan tiluksiaan samalla, kun Juutas suunnittelee viinanmyyntibisneksiään.
Putkinotkoa pidetään suomalaisen kirjallisuuden toisena suurena yhdenpäivänromaanina Volter Kilven Alastalon salissa -romaanin ohessa. Yhteistä niille on, että kriitikko- ja tutkijapiireissä ne lasketaan kuuluviksi suomalaisten romaanien parhaimmistoon, mutta toisin kuin Alastalon salissa, on Putkinotko ollut varsin suosittu myös suuren yleisön keskuudessa. Tapahtumat tosin ovat yhtä päivää käsittelevässä romaanissa vähissä, mutta suomalaista luontoa, kansanuskoa ja henkilöitä siinä kuvataan erittäin värikkäästi. Lopun ampumakohtauksen on sanottu enteilevän kirjoitusajankohtaa edeltänyttä kansalaissotaa, mutta selvää poliittista kantaaottavuutta muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin kirjasta ei juuri löydy. Putkinotkona mainostetaan myös Joel Lehtosen aikoinaan omistamaa Savonlinnassa sijaitsevaa Inhan tilaa.
[muokkaa] Teokset
- Perm : syysyön unelma, runokokoelma (1904)
- Paholaisen viulu, romaani (1904)
- Mataleena, romaani (1905)
- Villi, romaani (1905)
- Tarulinna: Suomen kansan satuja Suomen lapsille uudelleen kerrottuina (1906)
- Ilvolan juttuja : kansansatusovitelmia Suomen lapsille (1910)
- Rakkaita muistoja, runokokoelma (1911)
- Myrtti ja alppiruusu (1911)
- Nuoruus, runokokoelma (1911)
- Markkinoilta, runokokoelma (1912)
- Punainen mylly (1913)
- Munkkikammio, runokokoelma (1914)
- Kerran kesällä, romaani (1917)
- Kuolleet omenapuut, novellikokoelma (1918)
- Putkinotkon metsäläiset, romaani (1919)
- Putkinotkon herrastelijat, romaani (1920)
- Puolikuun alla, runokokoelma (1919)
- Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki, romaani (1920)
- Tähtimantteli : sikermä, novellikokoelma (1920)
- Sorron lapset, romaani (1923)
- Korpi ja puutarha, novellikokoelma (1923)
- Onnen poika : vähäisiä muistokuvia (1925)
- Punainen mies, romaani (1925)
- Rai Jakkerintytär, romaani (1927)
- Sirkus ja pyhimys : romaani vanhaan tyyliin (1927)
- Lintukoto : muutamia päiväkirjan lehtiä (1929)
- Keuruulainen impromptu, runokokoelma (1929, julkaistu 1961)
- Henkien taistelu, romaani (1933)
- Hyvästijättö Lintukodolle, runokokoelma (1934)
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Aarne Kinnunen: Talo ilmassa Joel Lehtosen Putkinotko (2005)
