Ivan Bunin
Wikipedia
 Ivan Aleksejevitš Bunin |
|
| Syntynyt: | 22. lokakuuta 1870 Voronež, Venäjän keisarikunta |
|---|---|
| Kuollut: | 8. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska |
| Ammatit: | kirjailija |
Ivan Aleksejevitš Bunin (ven. Иван Алексеевич Бунин,22. lokakuuta 1870 – 8. marraskuuta 1953, Pariisi) oli venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä venäläisenä vuonna 1933. Hänen runojensa ja kertomustensa monipolvista ja monimuotoista rakennetta verrataan pitsiin.
Buninin syntyi perheensä kartanossa Voronežissa Keski-Venäjällä. Buninin perhe oli maanomistaja-teollisuussuku joka kuitenkin köyhtyi sillä Bunin isoisä ja isä olivat ajautuneet vararikon partaalle.
Bunin meni oppikouluun Jeletsissä vuonna 1881 mutta palasi takaisin Voroneziin viiden vuoden kuluttua. Ivanin veli innostutti häntä lukemaan klassisia venäläisiä kirjailijoita ja kannusti häntä kirjoittamaan.
17 vuotiaana Bunin julkaisi vuonna 1887 ensimmäisen runon piearilaisessa kirjallisuus lehdessä. Hänen ensimmäinen runokirja Listopad (1901) sai hyvän arvostelun. Vaikka Bunin runot ovat 1800-luvun mystisiä itämaisia ne on tarkaan harkittuja ja valittuja. Vladimir Nabokov oli Bunin ihailija samoinAleksandr Blok.
Vuonna 1889 hän meni veljensä työpaikalle valtionvirkamieheksi Harkovaan jossa hän toimitti myös paikallista lehteä ja oli myös töissä kirjastossa. Bunin alkoi pitää kirjeenvaihtoa Anton Tšehovin kanssa ja myöhemmin hän ystävystyi Maksim Gorkin ja Leo Tolstoin kanssa. '
Vuodesta 1895 Bunin asui Moskovan ja Pietarin välillä ja meni naimisiin kreikkalaisen vallankumouksellisen tyttären kanssa vuonna 1898. Avioliitto ajautui avioeroon. n
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Bunin matkusteli Ceylonilla, Palestiinassa, Egyptissä, Turkissa. Talvet 1912–1914 hän asui Caprilla kirjailija Maksim Gorkin luona. Hän lähti Moskovasta vallankumouksen aikana 1917Odessaaan. Odessasta hän lähti ranskalaisella laivalla vuonna 1919 Grasseen,Ranskaan jossa hän julkaisi päiväkirjansa jossa hän kuvaa hänen aristokraattisentaustansa näkemyksiä Bolŝeviikihallintoa vastaan.
Bunin oli ensimmäinen venäläinen, joka sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Hän matkusti Tukholmaan hakemaan palkintoa kansallissosialistisen Saksan kautta. Natsit vastustivat Buninin palkitsemista.
Toisen maailmansodan aikana hän vastusti natseja ja piilotteli juutalaisia talossaan miehityksen aikana. Elämänsä loppupuolella hän kiinnostui neuvostokirjallisuudesta ja jopa elätteli toiveita synnyinmaahan palaamisesta. Hän kuoli kuitenkin Pariisissa, ja kesti vuosia ennen kuin hänen perivenäläisiä teoksiaan sai julkaista Neuvostoliitossa.
Vanhoilla päivillä hän rupesi kiinostamaan neuvostokirjallisuus ja suunnitteli paluuta Venäjälle.
Bunin kuoli sydänkohtaukseen Pariisin asunnosaan. Hänen kirjansa Anton Tšehovista oli viellä kesken. Ivan Bunin haudattiin Sainte-Geneviève-des-Bois'n venäläielle hautausmaalle Sainte-Geneviève-des-Boisiin Pariisin ulkopuolella.
[muokkaa] Suomennettuja teoksia
- Arsenjevin elämä, Karisto, 1984
- Valitut kertomukset, WSOY, 1969
- Koiramaisia juttuja, Karisto, 1980 - Kokoelmassa on Ivan Buninin novelleja
