Hurrilaiset

Wikipedia

Hurrilaiset (joskus myös khurrilaiset, nuolenpääkirjoituksessa u-ur-ri ) olivat arvoituksellinen kansa varhaisessa Lähi-idässä. Hurrilaisia saapui pohjoiseen Mesopotamiaan noin 2500 eaa. pohjoisesta Kaukasukselta, Kurdistanista ja Luoteis-Iranista. Heidän tunnettu kantamaa oli Khabur-joen latvoilla Subartussa. Akkadilaisajalta noin 2350–2200 eaa. tunnetaan hurrilainen keskus Urkesh. Noin 1800–1700 eaa. hurrilainen asutus levisi voimakkaasti pohjoisessa Lähi-idässä. Indoiranilainen yläluokka oli ottanut vallan hurrilaisilla alueilla ja ajoi kansaa levittäytymään. Heidän valtioitaan olivat muun muassa Mitanni noin 1550–1350 eaa. ja Urartu 850–620 eaa. Mitanni oli egyptiläisten liittolainen Amarna-kaudella, ja Urartu Assyrian vihollinen. Luultavasti hurrilaiset toivat hevosen Lähi-itään vuoden 2000 eaa. paikkeilla.

[muokkaa] Hurrilaiset

Hurrilaisten kantamaa lienee ollut Kaukasus-vuorten rinteillä ja ulottunut Kurdistaniin ja Luoteis-Iraniin. Heitä oli Lähi-idässä jo ennen akkadilaisia. Noin 2400 eaa. hurrilaisia levittäytyi Nuziin ja Urkeshiin. Heidän nimiään esiintyi seuraavina vuosisatoina satunnaisesti nykyisen Pohjois-Irakin Kirkukin alueella. Hurrilaiset levittäytyivät Khabur-joesta Zagros-vuorten rinteille. He asettuivat Akkadin vallan alle maatyöläisiksi.

Urkesh oli 2300 eaa. tai hieman ennen vuotta 2000 eaa. ensimmäinen tunnettu hurrilainen kuningaskunta. Urkesh eli Urkish Harranin ja Tshagar Bazarin välissä oli jo 5000 eaa. perustettu asutuskeskus Pohjois-Syyriassa Taurus-vuorten alla nykyisen Qamishlin kaupungin lähellä. Hurrilaiset varsinaisesti perustivat kuningaskunnan sinne, jonka Akkad valtasi noin 200 vuodeksi. Tämän ajan hurrilaisista Urkeshin vasallikuninkaista tunnetaan muun muassa Tishar ja Arisen. Akkadin ja Urkeshin välillä oli dynastinen liitto ja Akkadin kuninkaan Naram-Sinin tytär oli hurrilaisen kuninkaan puoliso. Akkadilaisajan suuri hurrilaiskeskus oli noin kilometrin läpimittainen kaksoismuurin ympäröimä Tell Khuera, josta on löydetty muun muassa suurisilmäisiä jumalattaria.^[1]

Tihein hurriasutus oli Subarin maassa, Khabur-joen mutkassa seuraavan vuosituhannen ajan. Akkadin imperiumin romahdus salli hurrilaisille vallan alueella. Mutta jonkin aikaa vuoden 2000 eaa. jälkeen laajeneva amorilainen kuningaskunta Mari teki Urkeshista vasallikaupungin. Urkesh vastusti tätä voimakkaasti. Urin kolmennen dynastian asiakirjoissa on viitteitä hurrilaisten kansainvaellukseen. Vuosituhannella 2000–1000 eaa. hurrilainen vaikutus levisi laajalle alueelle Lähi-Idässä ja heitä asui lähes joka puolella aluetta. Noin vuoden 1800 eaa. tienoilla näyttää alkaneen suuri vaellus. Hurrilaiset nimet yleistyivät välillä 1800–1700 Tshagar Bazarissa, Nuzissa ja Alalakhissa. Marista on löydetty hurrilaisia rituaalitekstejä, ja Pohjois-Mesopotamian Eluhatin ruhtinas oli hurrilainen. Keski-Eufratin Anasta löydetyssä savitaulussa mainitaan kuninkaan uhrit hurrilaisten Daganille.^[2] Kanesh-Kultepesta löydetyissä muinaisassyrialaisissa savitauluissa esiintyy hurrilaisia. Hurrilaiset muuttuivat sotilasmahdiksi, kun heidän johtoonsa saapui indoeurooppalaisia sotilasjohtajia ehkä nykyisestä Kazahstanista tai Uzbekistanista. Näihin aikoihinhan indoiranilaiset arjalaiset saapuivat Intiaan. Monilla hurrilaisten kaupunkivaltioiden ruhtinailla näyttää olevan indoiranilainen tausta, ja myös viidennes Naylonian kassiittikuninkaista oli nimeltään, kieleltään ja uskonnoltaan indoiranilainen.

Noin 1725 eaa. hurrilaisia levittäytyi Pohjois-Syyriaan, kuten Alalakhiin. Yamhad (Jamkhad) oli amorilais-hurrilainen kuningaskunta, jonka heettiläinen kuningas Hattushili löi 1600 eaa.

1540–1520 eaa. oli lukuisia hurrilaisten hallitsemia pikkuvaltioita Lähi-idässä. Näihin aikohin syntyi hurrilaisten vallitsema suurvalta Mitanni, jonka keskus oli Luoteis-Syyriassa Eufratin sivuhaarojen Khaburin ja Belikhin varsilla. Pääosin hurrilainen väestö vallitsi Nusissa, Arrapha-Kirkukissa, Qatna-Misrifessä ja Alalakhissa. Hurrilainen vaikutus ulottui Syyrian Ugaritiin ja Palestiinan Kadeshiin Orontesin varrelle, sekä Taannekiin ja Anatoliaan. Välillä 1400–1300 eräs Jerusalemin kuningas oli hurrilainen.^[3] Välillä 1500–1300 oli monia indoiranilaisia hallitsijasukuja Kilikiasta Egyptin rajoille. Kizzuwatnassa hallitsu Shunashura, josta tuli sopimuksella heettiläisten kanssa heettiläisten vasalli ja jolla oli valtakunnassa merkittävä asema. Sodan sattuessa hän oli valvollinen lähettämään heettiläisten avuksi 1 000 jalkamiestä ja 100 sotavaunua. Lähi-idässä 1:10 oli tavallinen jalkaväen ja sotavaunujen suhde. Pohjois-Syyriassa Barkassa hallitsi ainakin kolme sukupolvea indoiranilainen dynastia, muun muassa kuningas Abiratta. Näihin aikoihin Babylonia oli kansainvälinen diplomatian kieli. Egypti ja heettiläisten valtakunta kilpailivat keskenään vallasta nykyisen Israelin, Libanonin ja Syyrian alueella. Siellä paikalliset ruhtinaat juonittelivat toisiaan ja muodollista ylivaltiasta Egyptiä vastaan. Jotkut harjoittivat kokonaan Egyptistä riippumatonta politiikkaa, toiset olivat olevinaan Egyptille uskollisia, kolmannet Egyptin liittolaisia. Paikalliset liittoumat sotivat keskenään. Oronteen yläjuoksulla hallitsi Shutarna, joka halusi laajentaa valtaansa käyttäen hyväkseen heettiläisten ja egyptiläisten välistä kiistaa. Heettiläisten Shuppiluliuma kukisti myöhemmin Shutarnan ja hänen poikansa Aittagaman. Shutarnan toinen poika Namjavaza piti itseään Egyptin vasallina, toisin kuin isänsä ja veljensä. Eräs hänen vihollisensa oli Piridashva. Eräs Ashkapin kuningas Indraruta oli joutunut sotaan arjalaisten ja hurrilaisten kaupunkivaltioiden liittoa vastaan, jota johti Ke'ilan ruhtinas Shuvardata myöhemmässä Juudassa. Shuvardata menetti lopulta valtansa. Näihin aikoihin egyptiläisten ja heettiläisten lisäksi maahan tunkeutui heprealaisia apiru- eli khapiru-heimoja.

Hurrilaisissa oli taitavia seppiä ja sumerilaiset lainasivat kupariterminologiansa hurrilaisilta. Kuparia, tinaa ja hopeaa saatiin hurrilaisten johtamista Kizzuwatnan ja Ishuwan maista, Kaakkois-Turkista. Monia varhaisia Lähi-idän kansoja kuten kesedimiläisiä, subartulaisia, kassiitteja ja lullubilaisia on liitetty joskus hurrilaisiin. On myös ajateltu että habirut olisivat olleet hurrilaisia, vaikka keitä on pidetty heprealaisina. Hurrilaisten kieli ei ollut sukua indopeurooppalaisille tai seemiläisille, heidän kielensä oli ergatiivis-agglutinatiivinen ja sukua Urartun kielelle, ja ehkä kaukaista sukua Koillis-Kaukasian kielille.

[muokkaa] Hurrilaisen kulttuurin laajeneminen

Urkesh oli ainoa hurrilainen kaupunki noin vuosituhannella 3000–2000 eaa. Seuraavalla vuosituhannella 2000–1000 eaa. Arrapha, Harran, Kahat, Nuzi, Taidu and Washukanni – Mitannin pääkaupunki. Noin 2000 eaa. hurrilaiset omaksuivat Assyrian nuolenpääkirjoituksen.