Herbert Hoover
Wikipedia
| Herbert Clark Hoover | |
|---|---|
|
|
|
 |
|
|
|
|
| Yhdysvaltain 31. presidentti | |
|
1929–1933 |
|
| Edeltäjä | Calvin Coolidge |
| Seuraaja | Franklin D. Roosevelt |
| {{{arvo2}}} | |
|
{{{virassa2}}} |
|
| Edeltäjä | {{{edeltäjä2}}} |
| Seuraaja | {{{seuraaja2}}} |
| {{{arvo3}}} | |
|
{{{virassa3}}} |
|
| Edeltäjä | {{{edeltäjä3}}} |
| Seuraaja | {{{seuraaja3}}} |
|
|
|
| Tiedot | |
| Syntymäaika | 10. elokuuta 1874 |
| Syntymäpaikka | Iowa |
| Kuolinaika | 20. lokakuuta 1964 |
| Kuolinpaikka | New Yorkin kaupunki, New York |
| Puolue | Republikaanit |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Puoliso | Lou Henry Hoover |
| Arvonimet | {{{arvonimet}}} |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
| Huomioitavaa | |
|
|
|
Herbert Clark Hoover (10. elokuuta 1874 – 20. lokakuuta 1964) oli Yhdysvaltain 31. presidentti (1929–1933).
Hoover tunnettiin aluksi humaanina presidenttinä, joka ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuki merkittävästi Euroopan elintarvikehuoltoa ja avusti bolševikki-Venäjää sisällissodan jälkeen. Vielä 1928 Hoover julisti köyhyyden lopettamisen olevan lähempänä kuin koskaan.
Hänen maineensa kuitenkin hiipui vuonna 1929 alkaneeseen suureen lamaan, jonka seurausten lievittämiseen hän ei liberaalin talouspolitiikan kannattajana lähtenyt. Hoover vetosi säilyttämään työpaikat ja kannusti vapaaehtoisten avustusjärjestöjen toimintaa. Kodittomat alkoivat kutsua slummejaan "Hoovervilleiksi".
Kun talous ei näyttänyt kohenemisen merkkejä, Hoover poikkesi muun muassa valtiovarainministeri Andrew Mellonin linjasta, jonka mukaan valtio ei voinut tehdä mitään tilanteen helpottamiseksi. Vuonna 1930 hän allekirjoitti Smoot-Hawley Tariff Actin, joka nosti merkittävästi tulleja oman maan teollisuuden suojelemiseksi, ja kannatti 1932 aloittaneen Reconstruction Finance Corporationin perustamista. Tullien vuoksi maailmankauppa romahti muidenkin maiden nostaessa vastaavasti Yhdysvaltojen tuotteiden tulleja. Vuonna 1932 Hoover määräsi kenraali Douglas MacArthurin häätämään Washingtoniin kokoontuneen sotaveteraanibonuksiaan odottaneen ns. bonusarmeijan (Bonus Army). MacArthurin voimankäyttö ylitti huomattavasti Hooverin hyväksymät mittasuhteet, ja ennen humaanin ihmisystävän maineessa ollut presidentti menetti maineensa.
Vuoden 1932 presidentinvaaleissa Hoover syytti lamasta tapahtumia ulkomailla ja väitti huomattavasti suurempaa valtion aktiivisuutta tilanteen helpottamisessa kannattavan Franklin Delano Rooseveltin valinnan vain vaikeuttavan tilannetta. Kansa oli kuitenkin toista mieltä, ja Roosevelt voitti 472:lla valitsijamiehellä Hooverin 59:ää vastaan.
Presidenttikautensa jälkeen Hoover oli republikaanien konservatiivisimman siiven puolella ja tuomitsi Rooseveltin New Deal -politiikan sekä vastusti ankarasti aktiivista politiikkaa natsismia, fasismia ja Japanin imperialismia vastaan. Toiseen maailmansotaan liittymistä hän vastusti Pearl Harborin hyökkäykseen asti. Hän vastusti myös Korean ja Vietnamin sotiin lähtemistä.
