Hangon rintama 1941
Wikipedia
Hangon rintama 1941 on nimitys Hangon vuokra-alueen taisteluille/tapahtumille jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Nimityksiä on myös Hangon saarto, Hangon taistelu ja Hangon motti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Neuvostoliitto sai talvisodan jälkeen itselleen vuokra-alueeksi Hangon. Sen asukkaat evakuoitiin ja kun puna-armeijan laivaston sotilaat tulivat sinne, alue eristettiin. Merisotilaallisen tukikohdan tavoitteena oli sulkea Suomenlahden suu tykistön ja miinoitusten avulla. Tukikohtaan kuuluivat itse niemen lisäksi etelämpänä sijaitseva Osmussaari ja Russarö. Tukikohtaan tuotiin raskasta tykistöä, lentokoneita ja sotilaita. Lopulta tukikohdan miesvahvuus oli liki 30 000 miestä. Maavoimien joukoista sinne perustettiin 8. Erillinen Jalkaväkiprikaati.
Suomalaiset pelkäsivät neuvostojoukkojen käyttävän Hankoa ponnahduslautana hyökkäyksessä Helsinkiin, joten vuokra-alueen ympärys linnoitettiin voimakkaaksi. Asema nimitettiin Harparskog-asemaksi. Siihen kuului yli 40 kantalinnoitettua korsua. Aluksi puolustus kuului merivoimille, kunnes 22. marraskuuta 1940 suomalaiset perustivat Hangon Ryhmän. Sen komentajaksi valittiin eversti Aarne Snellman. Aluksi siihen kuuluivat 13. Prikaati ja 4. Rannikkoprikaati, myöhemmin 13.Pr korvattiin 17. Divisioonalla.
[muokkaa] Sota
Jatkosodan aattoina Hangon puolustusta vahvistettiin merkittävästi. Neuvostojoukkojen vahvuus pysyi suunnilleen samana. Enimmillään Hangon Ryhmään kuului yli 22 000 miestä heinäkuun alussa 1941. Silloin sen alue jaettiin kuuteen lohkoon. Kun pelättyä hyökkäystä ei tullut, ryhdyttiin siirtämään joukkoja muualle. 17. Divisioona siirrettiin 17. heinäkuuta Laatokan-Karjalaan. Lopulta vain JR 55 jäi Hankoon. Uudeksi komentajaksi tuli Eino Koskimies.
Hangon Ryhmän erikoisuutena olivat ruotsalaiset vapaaehtoiset. Lopulta heitä oli niin paljon, että heitä varten piti perustaa oma pataljoonansa 10. elokuuta. Pataljoona sai nimen Svenska Frivilligbataljonen (SFB) ja sen komentajaksi tuli Hans Berggren.
Lähes koko Hangon Ryhmän olemassaoloajan oli ollut suunnitteilla Hangon niemimaan valtaus. Tähän ei kuitenkaan ylipäällikkö Mannerheim antanut lupaa. Niinpä molemmilla osapuolilla näytti olevan puolustustehtävä Hangossa. Tämä johti siihen, että taistelut olivat pääasiassa tykistötaisteluja. Lappohjassa suomalaiset tekivät kylläkin väkivaltaisia tiedusteluhyökkäyksiä. Maarintamalla oli asemasotaa. Se sijaan saarilla taisteltiin verisesti. Erityisesti neuvostosotilaat olivat erikoistuneet saaristosodankäyntiin. Taisteluja käytiin noin komppanioiden vahvuisin joukoin. Suurin taistelu muodostui Bengtskäristä. Muita taisteluja olivat Horsön taistelu, Morgonlandetin taistelu ja Hästön taistelu. Syksyn mittaan suomalaisten menestys kasvoi. Pimeän aikoihin suomalaiset tekivät jopa kanoottipartioretkiä.
[muokkaa] Loppuajat
Lokakuussa 1941 Stavka totesi, ettei Hangon pitäminen kannattanut ja tekivät päätöksen sen tyhjentämisestä. Syinä olivat, että se oli ajautunut liian kauaksi etulinjasta, joukkoja tarvittiin muualle ja Punalipun Itämeren laivasto oli heikentynyt. Evakuointi suoritettiin niin, että marraskuun aikana puolet tukikohdan joukoista siirrettiin pienillä laivoilla Leningradiin. Viimeiset neuvostosotilaat jättivät Hangon 2.-3. joulukuuta 1941 välisenä yönä. Pääosa raskaasta kalustosta jäi paikalleen, mutta ne onnistuttiin tärvelemään. 3. joulukuuta aamulla suomalaiset totesivat Hangon tyhjennetyksi ja he etenivät tyhjään kaupunkiin päivällä.
[muokkaa] Lähteet
- Jari Leskinen, Antti Juutilainen: Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
