Ezra Pound

Wikipedia

**Ezra Pound**
Ezra Pound vuonna 1913
Syntynyt:	30. lokakuuta 1885 Hailey, Idaho, Yhdysvallat
Kuollut:	1. marraskuuta 1972 Venetsia, Italia
Ammatit:	runoilija, muusikkko, kriitikko
Kansallisuus:	Yhdysvallat
Kirjallinen liike:	modernismi, imagismi

Ezra Weston Loomis Pound (30. lokakuuta 1885 – 1. marraskuuta 1972) oli yhdysvaltalainen runoilija, muusikkko ja kriitikko.

Puound syntyi Haileyssa Idahossa ja muutti lapsena vanhempiensa kanssa Philadelphiaan. Poundin kerrotaan jo 15-vuotiaana tienneen haluavansa ryhtyä runoilijaksi. Hän opiskeli mm. Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän opiskeli ranskaa, italiaa, muinaisenglantia ja latinaa ja sai MA arvon vuonna 1906.

Häntä pidetään runouden modernismin perusilmentymänä. Tultuaan vakuuttuneeksi ettei hänen kotimaallaan ollut paikkaa hänelle ja kun maalla ei ollut paikkaa hänelle eikä hänen taiteelleen hän muutti Eurooppaan 1908 ja asettui Lontooseen. Siellä hän tutustui kirjailijapiirihin ja erityisesti lupaaviin liikkeisiin, jotka olivat valmiita ruonouden vallankuomoukseen, nuoriin runoilijoihin ja hän yritti löytää hyvia uusia runoilijoita. Lontoossa hän elätti itsensä opettamalla ja kirjoittamalla. Hän toimi myös jonkin aikaa suuren irlantilaisen runoilijan Yeatsin sihteerinä vuonna 1914. Vuonna 1914 hän avioitui hyvän ystävänsä tyttären Dorothy Shakespearin kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän tapasi Olga Rudgen, amerikkalaisen, jolla oli Italian kaksoiskansalaisuus. Pound piti suhteen molempiin naisiin ja teki Olga Rudgen kanssa lapsenkin.

Uuden runouden airuena hän huomasi arvostelevansa juuri sitä runoutta, joka sai hänet ryhtymään runoilijaksi. Tämä sai hänen runoilijauransa kaksijakoiseksi, toisaalta hän halusi tehdä uutta ja toisaalta hänellä oli syvä kiinnittymys vanhaan ruonouteen. Monet hänen kriittisistä esseistään on myöshemmin julkaistu kirjoina kuten Make It New (1934), The ABC of Reading (1934)Polite Essays (1937) ja Literary essays (1954).

Hän avusti merkittävästi nuorten kirjailijoiden mahdollisuuksia saada teoksensa painettuna. Hän auttoi mm. T.S. Eliotia, James Joycea, William Carlos Williamsia, Robert Frostia, Ernest Hemingwayta ja Marianne Mooria.

Pound kampanjoi imagism nimen puolesta uudelle runoudelle. Paremminkin kuin jonkin tilanteen kuvaileminen, kohteen tai tilanteen ja siitä yleistyksen tehden imagisti runoilijat yrittivät toisin esittää kohteen suoraan, välttäen runsasta koristelua esitystavassaan ja monimutkaisia, mutta arvattavia runomittoja perinteisessä runoudessa. Minkähyvänsä merkityksellisen täytyy tulla hahmosta (image), joka ilmenee luontaisesti ja niukasti ja on puhdasta ilmaisua. Pound lausui " Go in fear of abstraction" (menkää, mutta kavahtakaa abstraktia käsitteellisyyttä) Vaikka imagismi eli ilmiönä vain lyhyen aikaa sen vaikutus näkyy kahdennenkymmenennen vuosisadan runoudessa. Pound siirtyi pian vorticismiin, jossa käytettiin imagismin suoraa ja pelkistettyä ilmaisua etsien jotain periaatetta dynamismista ja "energy in Image" ( enrgiaa hahmosta).

Pound piti Yhdysvaltoja kulttuurisesti takapajuisena maana ja hän kaipasi sivistyneen, maailmallisen runouden kirjoitamista maansa puolesta. Niiden aikojen runoja olivat mm. A Lume Spento (1908), A Quizine for this Yule (1908) ja Personae (1910). Vaikka Poundin näkemys runoudesta sulki pois pitkän runouden hyödyllisenä työtapana, Pound ei pääsyt irti käsityksestä, että todella suuren runoilijan pitää kirjoittaa pitkiä runoelmia. Hän toteutti pitkän runoelman kirjoittamalla Cantos yhdistelemällä eripitusia runoja samaan teokseen. Hän tuotti 116 cantosia vuoden 1915 aikana.

Etsieäkseen selitystä mikä meni vikaan hän löysi social credit-käsitteen, jonka oli kehittänyt Major Clifford Hugh Douglas, kansantaloustietelijä, joka piti yhteikunnallisena pahana rahan olemista välikappaleena ihmisille tuotteiden ostamisessa. Tässä vaiheessa Pound alkoi etsiä yhteiskuntaa, joka olisi vapaa rahasta ja siitä hän kirjoitti runoihinsa. Hän jätti Englannin lopullisesti 1920 ja asui Välimeren maissa ja Pariisissa jonkin aikaa ja asettui sitten pieneen Italialaiseen Rapallon kaupunkiin. Etsiessään ideaalista sosiaalista rakennetta, voimakasta johtajaa ja maataluoden liittämistä yhteiskuntaan hän löysi Benito Mussolinin näiden hyveiden tuottajana. Toisen maailmansodan aikana Pound toimi vapaaehtoisena useissa Italian radion englanninkielisissä juutalaisvastaisissa propagandaohjelmissa, jotka suunnattiin Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Erityisesti hän kritisoi presidentti Franklin D. Rooseveltia ja Amerikkalaista yhteiskuntaa yleensäkin.

Kun sota loppui ja liittoutuneet valloittivat Italian, Pound pidätettiin ja pidettiin ulkoilmavankilassa Pisassa ja vietiin sitten Yhdysvaltoihin tuomittavaksi maanpetturuudesta. Pound ei kuitenkaan joutunut tuomituksi, koska oikeus hyväksyi lääkärin lausunnon, jossa todettiin, että Pound on henkisesti sairas ja mieleltään sopimaton tullakseen tuomituksi . Vuodesta 1946 vuoteen 1958 Pound oli potilaana St Elisabethin Sairaalassa rikollisesti sairaiden osastolla. Sairaalavuosinaan hän sai vastaanottaa vieraita, kirjoittaa kirjeitä, jatkaa Cantosien kirjoittamista ja yleensäkin hän jatkoi poleemisten kiistakirjoitusten kirjoittamista Yhdysvaltoja vastaan.

Vuonna 1948 teos Pisan Cantos voitti Yhdysvaltain kongressin kirjaston Bollingen palkinnon runoudesta. Se oli tapahtuma, joka herätti suuren keskustelun yhtähyvin Poundin asemasta runoilijana kuin kansalaisenakin. Kymmenen vuotta myöhemmin kirjailijat onnistuivat saamaan Poundin vapaaksi. Pound palasi heti Italiaan ja kuoli siellä 87-vuotiaana.