James Joyce
Wikipedia
 James Joyce vuonna 1918 |
|
| Syntynyt: | 2. helmikuuta 1882 Dublin, Irlanti |
|---|---|
| Kuollut: | 13. tammikuuta 1941 Zürich, Sveitsi |
| Ammatit: | kirjailija, runoilija, toimittaja |
| Kirjallinen liike: | modernismi, imagismi |
James Augustine Aloysius Joyce (2. helmikuuta 1882 Dublin Irlanti – 13. tammikuuta 1941) oli irlantilainen kirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kirjailijoista. Joycen tunnettuimpia teoksia ovat novellikokoelma Dublinilaisia (Dubliners) sekä romaanit Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta (A Portrait of the Artist as a Young Man), Odysseus (Ulysses) ja Finnegans Wake (ei suomennettu). Teoksista varsinkin Odysseus on laajalti tunnettu ja kiistelty, ja sitä on sanottu yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä kaunokirjallisista teoksista.
Joycella on "vaikean" kirjailijan maine, sillä hänen teoksensa ovat täynnä hämäriä viittauksia, latinankielisiä lauseita sekä mytologisia rinnastuksia. Joycen asema kirjallisuudessa on kuitenkin merkittävä.[1]
Joycen tuotannossa ovat kokemukset Irlannista olennaisia, vaikka hän asui suurimman osan elämäänsä ulkomailla. Kirjojen tapahtumapaikat ja suurin osa teosten aiheista ovat peräisin Irlannista. Joyce loi Dublinista oman kirjallisen pienoismaailmansa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruusvuodet Dublinissa
»Tarkkaan ottaen dublinilaiset ovat maanmiehiäni, mutta en välitä puhua heidän laillaan 'rakkaasta likaisesta Dublinistamme'. Dublinilaiset ovat toivottomin, hyödyttömin ja epäjohdonmukaisin ihmislaji, johon olen tutustunut Britteinsaarilla tai mannermaalla. Siksi heidän parlamenttinsakin on täynnä maailman pahimpia suunsoittajia.[2]»
(James Joycen lausunto ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kaikesta huolimatta Joycen pääteokset käsittelevät juuri Dublinia, varsinkin moraalisesta ja psykologisesta näkökulmasta.)
James Joyce syntyi 1882 syvästi katoliseen dublinilaiseen virkamiesperheeseen. Joidenkin väitteiden mukaan synnyinpaikka olisi ollut dublinilainen slummi, mutta todellisuudessa Joycen synnyinkoti oli 41 Brighton Square hyvämaineisessa esikaupungissa.[3] James Joycen vanhemmat olivat John Joyce ja Mary Jane Murray. Isä-Johnin elämäntyyliä pidettiin tuhlailevana, ja Mary Jane Murrayn isä oli aikoinaan yrittänyt estää tyttärensä kihlautumisen John Joycen kanssa.[4] Vuonna 1916 ilmestyneessä teoksessaan Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta James Joyce kirjoitti pilkalliseen sävyyn isänsä lukuisista toimista luettelon, jonka mukaan John Joyce oli "lääketieteen opiskelija, soutaja, tenori, harrastelijanäyttelijä, karjuva poliitikko, vähäinen maanomistaja, pikkusijoittaja, juoppo, mainio seuramies, jutunkertoja, jonkun sihteeri, joku viinatehtaassa, veronkantaja, vararikkoinen ja nykyisin oman menneisyytensä ylistäjä".[5]
Joycen perhe alkoi köyhtyä 1890-luvulla, lähinnä perheen isän John Joycen juopottelun ja huonon taloudenpidon vuoksi. Perheeseen oli syntynyt yhteensä kolmetoista lasta, joista kolme kuoli nuorena. James Joyce itse oli syntyneistä lapsista toinen, eloonjääneistä vanhin. Perheen elintason ylläpitämiseksi John Joyce joutui muun muassa kiinnittämään omaisuuttaan.[6]
Joyce aloitti koulunkäynnin 1888 paikallisessa Clongowes Wood Collegessa. Se oli Kildaren kreivikunnassa sijaitseva jesuiittojen sisäoppilaitos.[7] Joycen on sanottu olleen hyvä oppilas, vaikka häntä koulun arkistojen mukaan rangaistiin muun muassa "karkeasta kielenkäytöstä" ja muista pienemmistä rikkeistä.[8] Urheilulajien osalta Joyce oli suhteellisen hyvä juoksija, mutta ei pärjännyt joukkuepeleissä.[8] David Norrisin ja Carl Flintin kirjan Joyce vasta-alkaville ja edistyville mukaan Joyce myös tunsi itsensä ulkopuoliseksi muiden oppilaiden seurassa.[8] Lisäksi hän oli koulun aloittaessaan sisäoppilaitoksen nuorin oppilas. Joyce joutui lopettamaan koulunkäynnin Clongowes Wood Collegessa 1981, sillä perheen raha-asiat olivat entistä huonommalla tolalla.[9]
Jonkin aikaa Joyce ja hänen veljensä Stanislaus opiskelivat kristillisessä koulussa Nort Richond Streetillä. John Joyce kuitenkin tapasi Clongowes Wood Collegen entisen rehtorin, isä Conmeen, jonka ansiosta James ja Stanislaus Joyce pääsivät siirtymään isä Conmeen Belvedere-jesuiittakouluun. Joycen myöhempien aikojen teoksista isä Conmeen hahmo esiintyy esimerkiksi Odysseuksessa.
Joycen kouluaikaisesta tuotannosta on säilynyt joitain lyhyitä kouluaineita. Aineensa Joyce aloitti jesuiittamotolla A. M. D. G. (Ad Maioren Dei Gloriam, suom. 'Jumalan suuremmaksi kunniaksi').[10] Itse aineita on kuvattu kliseisiksi. Joyce toimi Belvederen koulussa valvojaoppilaana.[11] Joyce menestyi koulussa hyvin, ja hän kirjoittautui Dublinin yliopistoon vuonna 1898 opiskellakseen kieliä, etenkin englantia, ranskaa ja italiaa. Hän toimi myös kaupungin kirjallisuus- ja teatteripiireissä, kirjoitti arvosteluja lehtiin ja ainakin kaksi näytelmää.
James Joyce kävi koulua jesuiittakouluissa mutta hylkäsi katolisuuden 16-vuotiaana. Tuomas Akvinolaisen filosofiaa hän kuitenkin arvosti koko elämänsä. Joycen kirjassa Odysseus Buck Mulliganin henkilöhahmo toteaa Stephen Dedaluksella olevan "kirottua jesuiittaverta suonissaan, paitsi että se virtaa vastapäivään".[12] Huomattavaa tässä on se, että useissa Joycen teoksissa esiintyvä Stephen Dedalus on Joycen kirjallinen omakuva. Joycen on sanottu olleen seksuaalisesti varhaiskypsä ja käyttäneen prostituoitujen palveluksia jo teinivuosinaan.[13] Näiden varhaisten seksuaalisten kokemusten on väitetty olleen eräs tärkeimmistä syistä sille, että Joyce luopui perinteisestä katolilaisuudesta, vaikka oli vielä lapsena pitänyt uskontoa tärkeänä.[11]
Jesuiittakoulussa Joyce pääsi tutustumaan yleiseen teologiaan, kristilliseen symboliikkaan ja rituaaleihin sekä latinankieliseen kirjallisuuteen. Tämä tuli myöhemmin esille useissa Joycen teoksissa.[12] Kielistä Joyce tutustui paitsi latinaan, myös italiaan, ranskaan ja saksaan.[12] Joyce ei kuitenkaan monien aikansa kirjailijoiden tapaan opiskellut muinaiskreikkaa, mutta myöhempinä vuosina puhui jonkin verran nykykreikkaa.[12]
Jo nuoren Joycen kiinnostuksen kohteena olivat hyvin erilaiset kirjailijat, kuten Henrik Ibsen, Dante, Gerhart Hauptmann ja Gustave Flaubert.[14] Manner-Euroopasta tulevien taiteilijoiden lisäksi irlantilaista Joycea kiinnostivat myös eräät kotimaan kuuluisuudet. Näitä irlantilaisia olivat esimerkiksi William Butler Yeats ja John Millington Synge. Joyce käänsi yhden Syngen näytelmän italiaksi.[14]
[muokkaa] 1900-luvun alku
Joyce muutti Pariisiin 1902 opiskellakseen lääkäriksi ja tutustuakseen sen vireään taiteilijakaupunginosaan Montparnasseen. Aluksi Joyce hankki elantonsa kirjallisuusarvostelijana sanomalehdissä, mutta hänen kirjoituksiaan pidettiin liian kriittisinä.[15] Kirjallisuuskriitikon uraa kesti vuoden verran. Asuessaan Pariisissa Joyce joutui kokemaan kylmää ja nälkää, minkä lisäksi hän velkaantui. Hän kävi samalla kirjeenvaihtoa Dubliniin jääneen perheensä kanssa, ja omaiset lähettivät hänelle rahaa. Kirjeidensä perusteella Joyce saattoi olla vuorokausiakin syömättä mitään, ja kaikki perheen rahalähetykset olivat hänen taloudellisen tilanteensa kannalta tärkeitä.[16]
Joyce palasi vuonna 1903 Irlantiin, jossa hänen äitinsä oli kuolemassa syöpään. Joyce viipyi Irlannissa äitinsä sairauden ajan. Tänä aikana perheen isän juopottelu lisääntyi entisestään. John Joycen kerrotaan eräänä iltana tulleen humalapäissään kotiin ja huutaneen raivoissaan sairaalle vaimolleen: "Olen poikki, en kestä enää! Jos et parane, niin kuole! Kuole ja ole kirottu!"[17] Tilanne oli johtaa tappeluun Joycen isän ja nuoremman veljen välillä. James Joyce ei äitinsä pyynnöistä huolimatta suostunut ripittäytymään eikä osallistumaan pääsiäismessuun. Vielä äitinsä kuolinvuoteella Joyce kieltäytyi polvistumasta vuoteen ääreen, vaikka hänen enonsa niin vaati.[18]
Seuraavan vuoden tammikuussa syntyi yhdessä päivässä esseetarina Taiteilijan omakuva, jonka hän myöhemmin laajensi romaaniksi. 17. tammikuuta kirjoitettu luonnos oli alkujaan vain nimellä "Taiteilijan muotokuva", kunnes Joyce laajensi hiomattoman tekstinsä romaanimuotoiseksi tarinaksi Stephen Hero. Tarina jäi kuitenkin julkaisematta, mutta siitä muovautui myöhemmin teos Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Aikakauslehdet eivät kuitenkaan suostuneet julkaisemaan tätäkään teosta. Omaelämäkerrallisen kertomuksensa lisäksi Joyce kirjoitti kolme tarinaa, jotka myöhemmin olivat Dublinilaisia -teoksen kannalta merkityksellisiä. Noissa kolmessa tarinassa Joyce käytti allekirjoituksena Stephen Daedalusta.[19]
10. kesäkuuta 1904 Joyce huomasi kadulla kauniina pitämänsä nuoren naisen, josta myöhemmin tuli hänen rakastettunsa Nora Barnacle. Vaikka Noran ensivaikutelma Joycesta ei ollut kovinkaan hyvä, itsepintaisen Joycen onnistui järjestää tapaaminen 16. kesäkuuta 1904. Joidenkin lähteiden[20] mukaan Joyce ja Nora lienevät olleet seksuaalisessa kanssakäymisessä tapaamisen aikana. Joka tapauksessa 16. kesäkuuta oli ainakin Joycelle tärkeä päivämäärä, sillä esimerkiksi Joycen pääteoksena pidetty Odysseussijoittuu juuri kesäkuun 16. päivään 1904. Kirjassa esiintyy myös sama dublinilainen esikaupungin ranta, jolla Joyce tapasi Nora Barnaclen kyseisenä päivänä.
Syyskuussa 1904 Joyce asui pari päivää lääketieteen opiskelija Oliver St. John Gogartyn luona. Gogarty oli Joycen ystäviä, vaikkakin Joyce suhtautui häneen epäiluuloisesti. Myöhemmin Gogarty oli esikuvana Odysseuksessa esiintyvän Buck Mulliganin hahmolle. Joyce, Gogarty ja seurueeseen kolmantena jäsenenä kuulunut Samuel Chenevix Trench asettuivat asumaan pieneen puolustustorniin, joka oli aikoinaan rakennettu Napoleonin hyökkäyksen varalta.[21] Sama torni esiintyi myöhemmin myös Odysseuksen alussa. Kolmikon yhteinen aika tornissa loppui kuitenkin lyhyeen, sillä muutaman päivän kuluttua Trench näki painajaista mustasta pantterista, otti puoliunessa valmiiksi ladatun revolverinsa, ampui huoneen takkaan ja oli osua Joyceen.[22][21] Tämän jälkeen Gogarty otti aseen itselleen huutaen: "Jätä hänet minulle!"[21] Joyce poistui tornista heti, vaikka oli vielä yö.
Joyce "karkasi" rakastettunsa Nora Barnaclen kanssa vuonna 1904 Zürichiin. Molemmat olivat taloudellisesti tiukoilla, eivätkä he pyytäneet vanhemmiltaan lupaa epäviralliselle liitolleen. Heitä on myöhemmin kuvailtu hyvinkin erilaisiksi, sillä Joyce oli sivistynyt ja älykäs aloitteleva kirjailija, kun taas Nora Barnaclen ammatti oli huonesiivooja.[23] Joyce toivoi saavansa Zürichistä työpaikan opettajana, mutta toive ei toteutunut. Zürichistä hän ja Nora siirtyivät nykyisen Kroatiaan alueella sijaitsevaan Pulaan. Jo muutaman kuukauden kuluttua he siirtyivät Triesteen. Samalla Joycen kirjallinen työ eteni, ja vuoden 1905 lopussa hänellä oli valmiina sekä alkuperäisversio Dublinilaisista että runoteos Chamber Music.[24] Teosten julkaiseminen sen sijaan osoittautui hankalammaksi. Joycen tosin onnistui saada lontoolainen kustantaja Grant Richards kiinnostumaan Dublinilaisista, mutta projekti kaatui kirjanpainajan vastustukseen. Kirjanpainaja esimerkiksi piti joitain Joycen tarinoita liian epäsiveellisinä julkaistavaksi.[25] Joycen vastaus kustantaja Richardsille oli:
»Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä.[26]»
[muokkaa] Dublinilaisten julkaisu sekä Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
Heinäkuussa 1905 Joyce ja Nora Barnacle saivat ensimmäisen lapsensa Giorgion. Heinäkuussa 1907 perheeseen syntyi seuraava lapsi, tytär Lucia. Noina vuosina Joycen kirjallinen ura alkoi edistyä, sillä 1909 hänen onnistui lopultakin saada kustantaja Dublinilaisille. Dublinin-matkansa aikana hän teki sopimuksen kustannusyhtiö Maunsel & Companyn kanssa.[27]
Myöhemmin Triestessä Joyce sai sisarensa puheista ajatuksen perustaa elokuvateatteri Dubliniin. Joyce esitteli suunnitelmansa paikallisille elokuvateatteriyrittäjille, ja 21. marraskuuta 1909 hän palasi jälleen Irlantiin vuokratakseen tilat teatteria varten. Nimen Volta saanut teatteri avattiin 20. joulukuuta samana vuonna,.[28] Volta-teatteri aloitti menestyksekkäästi, mutta pian Joyce sai vaivakseen vuokraisäntänsä. Häneltä vaadittiin maksua maksamattomista vuokrista, ja koko Joyce-suvun molemmat haarat sekä Dublinissa että Triestessä uhattiin haastaa samanaikaisesti oikeuteen.[29] Kaiken lisäksi Maunsel & Company ei ollut vieläkään sopimuksesta huolimatta julkaissut Dublinilaisia.
Kun Nora Barnacle lähti heinäkuussa 1912 tapaamaan äitiään, myös Joyce matkusti pian takaisin Irlantiin. Siellä hän kävi uusia vaivalloisia neuvotteluja Maunsel & Barnaclen kanssa. Lopulta yrityksen edustaja George Robert ilmoitti, yritys oli päättänyt hävittää Dublinilaisten oikovedosliuskat.[30] Joycella itsellään oli kuitenkin näistä liuskoista jäljennökset, ja hän yritti tuloksetta tarjota ainoaa kappaletta muille kustantajille. Junamatkan aikana Joyce kirjoitti kustantajista satiirin:
»Nähkääs, todellisessa elämässä kaikenlaisia rahvaanomaisuuksia ja säädyttömyyksiä suvaitaan, kunhan niitä ei paineta. Voit sanoa, että runokirja "on kuin perseestä repäisty", voit kivahtaa kiusaajillesi "paskan marjat", mutta sinulla ei ole oikeutta painaa sanaa "pahus". Et voi myöskään painaa ilmauksia Wellingtonin muistomerkki, Sydney-bulevardi tai Sandymountin raitiovaunu, koska ne ovat liian arkisia, jotta taiteilija saisi kiinnittää niihin huomiota.[31]»
Joyce joutui odottamaan vielä kaksi vuotta, ennen kuin Grant Richards lopulta hyväksyi Dublinilaisten julkaisemisen. Teokseen oli tehtävä vain vähäisiä muutoksia, ja se ilmestyi lopulta kesäkuussa 1914.[31] Dublinilaisten jälkeen Joyce keskittyi seuraavaan teokseensa, Taiteilijan omakuvaan nuoruuden vuosilta. Jo maaliskuussa 1914 Joyce oli siirtynyt kirjoittamaan Odysseusta, ja 1916 ilmestyi jo kauan luonnosvaiheessa valmiina ollut Taiteilijan omakuva. Se ei kuitenkaan saavuttanut kriitikoiden suosiota. Literary World -lehti kommentoi sitä sanoen: "Herra Joycen uudesta kirjasta on hyvin vaikea sanoa mitään."[32] Everyman taas totesi: "Herra Joyce on älykäs kirjailija, mutta olisi omimmalla alueellaan kirjoittaessaan viemäreistä."[32]
[muokkaa] Vuodet Odysseuksen parissa
[muokkaa] Odysseuksen kirjoittaminen
Alun perin Joyce oli ajatellut Odysseusta novelliksi Dublinilaisiin.[34] Hän on sanonut, että Homeroksen Odysseian henkilöhahmo Odysseus oli aina kiinnostanut häntä. Sen lisäksi, että Odysseus sisälsi nykyaikaisen yhteen päivään sijoitetun odysseian, se oli Joycen mukaan myös "eeppinen kertomus kahdesta rodusta", irlantilaisista ja juutalaisista.[34]
Vaikka ajatus Odysseuksesta oli ollut Joycen mielessä jo Dublinilaisten aikoihin, hän ei ollut päässyt kunnolla toteuttamaan suunnitelmiaan. Taloudellinen tilanne ja muiden töiden vaatima huomio olivat aiheuttaneet sen, että kirjoitustyö pääsi todella alkamaan vasta maaliskuussa 1914. Tilannetta helpotti se, että Harriet Weaver -niminen nainen alkoi tukea Joycea rahallisesti vuodesta 1917 alkaen.[35] Toisaalta kirjoitustyön tiellä oli pahoja esteitä, kuten ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen. Joyce joutui perheineen pakenemaan Triestestä Zürichiin, joka sijaitsi puolueettomassa Sveitsissä. Matkalla Zürichiin Joyce oli vähällä joutua pidätetyksi vakoojana, mutta erään ystävän ansiosta hänen onnistui saada viisumi ja päästä Sveitsiin.[36]
Joyce kertoi käyttäneensä Odysseukseen yhteensä 20 000 työtuntia.[37] Kirja itsessään käsittelee vain yhtä päivää, 16. kesäkuuta 1904, mutta sen kirjoittaminen vei Joycelta noin 2 500 normaalityöpäivää. Kuusipäiväisinä työviikkoina se merkitsi kahdeksan vuoden työtä ilman lomia.[37] Kirjoitustyössä saattoi olla päiviä, jolloin Joycen aika meni painimiseen vain muutaman lauseen kanssa.[38]
[muokkaa] Odysseuksen julkaiseminen
Odysseus alkoi ilmestyä jatkokertomuksena Little Review -nimisessä yhdysvaltalaislehdessä 1918. Vuoteen 1920 mennessä romaanista oli ehtinyt ilmestyä lehden sivuilla vasta noin puolet. Joyce ei myöskään saanut kustantajaa teokselle, sillä vaikka jo kuuluisaksi tullut Joyce nautti arvostusta useiden kollegojensa keskuudessa, Odysseuksen olisi latominen ollut liian suuri urakka. Silloisella tekniikalla latominen olisi hyvinkin voinut kestää pari vuotta[37] joten Joycea vaadittiin lyhentämään teosta, mihin hän ei kuitankaan suostunut.
Lisää takaiskuja tuli, sillä Odysseuksen lehdessään julkaisseet haastettiin oikeuteen kirjan epäsiveellisyyden vuoksi. Jo aikaisemmin Yhdysvaltain postilaitos oli käyttänyt lain sille suomaa oikeutta epäsiveellisen materiaalin takavarikoimiseen, mutta takavarikot eivät olleet lopettaneet Little Reviewin toimittajien halua saada Odysseus julkaistuksi. Oikeudenkäynnin seurauksena Odysseus joutui kuitenkin Yhdysvalloissa julkaisukieltoon.[39]Lisäksi Little Review -lehden toimittajat tuomittiin viidenkymmenen punnan sakkoihin.[37] Vaikka Odysseus olikin nyt kielletty Yhdysvaltojen markkinoilla, Joyce saattoi julkaista sen Euroopassa.
Kesällä 1920 pariisilainen Sylvia Beach ja Joyce tapasivat toisensa. Beach oli kirjakauppias ja on kertonut "palvovansa James Joycea".[40] Joyce ja Beach tutustuivat eräillä kutsuilla, ja myöhemmin Joyce kävi Beachin kirjakaupassa ja vietti siellä paljon aikaansa tavaten muita merkittäviä kirjailijoita. Samanaikaisesti Odysseuksen julkaisusta käytiin taistelua Yhdysvalloissa. Oikeuden päätöksen saatuaan Pariisissa majaileva Joyce kertoi siitä Beachille: "Nyt minun kirjaani ei julkaista ikinä."[41] Tilanne näytti synkältä, sillä jo aiemmin oli Odysseuksen ilmestyminen Britanniassa epäonnistunut. Syynä oli se, etteivät sikäläiset kirjapainot halunneet tarttua hankkeeseen. Paikallinen lain mukaan nimittäin myös kustantajaa ja kirjapainoa vastaan voitaisiin nostaa syyte, jos kirjan todettaisiin rikkovan lakia.[42] Siispä mikään kirjapaino ei halunnut painaa Odysseusta.
Sylvia Beach kertoo ehdottaneensa Joycelle, että hänen kirjakauppansa Shakespeare and Company julkaisisi Odysseuksen. Joyce suostui tarjoukseen heti.[41] Lopulta Odysseus ilmestyi Joycen syntymäpäiväksi 1922. Painos käsitti vain tuhat kappaletta, mutta kirjan ostajien joukossa oli useita huomattavia kirjallisuuden nimiä. Sylvia Beachin Shakespeare and Company -nimisten muistelmien mukaan muun muassa Ernest Hemingway tilasi Odysseusta useita kappaleita.[43] Teoksen ilmestyttyä esimerkiksi tuleva nobelisti George Bernard Shaw kommentoi uutuutta:
»Luin katkelmia Odysseuksesta, kun se ilmestyi jatkokertomuksena. Se on vastenmielinen selvitys eräästä kulttuurimme inhottavasta vaiheesta, mutta se on totuudenmukainen, ja haluaisinkin piirittää koko Dublinin, pyydystää kaikki mieshenkilöt iältään 15 ja 30 vuoden väliltä ja pakottaa heidät lukemaan koko tuon rivosuisen, sairasmielisen pilkan ja ruokottomuuden.[44]»
Samalla kun Odysseusta ladottiin, Joycen silmäongelmat pahenivat. Hän oli jo aikaisemmin kärsinyt näön heikkenemisestä, mutta Pariisissa hän joutui hakeutumaan hoitoon uudelleen. Pahimmilla hetkillä Nora Barnacle joutui hoivaamaan Joycea tuntikausia kosteilla kääreillä, ja Sylvia Beach on kertonut, että lääkärin vastaanotolla Joyce oli vähällä pyörtyä kivusta.[45] Joyce joutui matkustamaan Pariisista Zürichiin silmäleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen hänen kuvaillaan erottaneen esineiden ääriviivoja ja pystyneen lukemaan suurtakin tekstiä vain kahden suurennuslasin avulla.[46] Vaikka Joyce joutui turvautumaan entistä enemmän kuuloonsa, hänellä oli apuna loistava muisti. Sylvia Beach on muistelmissaan huomauttanut tapauksesta, joka sattui Joycen ollessa toipilaana silmähoidon jälkeen. Joyce oli pyytänyt Beachia tuomaan mukanaan kirjan Lady of the Lake ja avaamaan sen sattumanvaraisesti jostakin kohdasta ja lukemaan kyseiseltä sivulta yhden säkeen. Beachin kertoman mukaan Joyce pystyi lukemaan ulkomuistista koko sivun ja vielä seuraavan sivun virheettömästi.[47] Hyvästä muistista huolimatta silmäsairaus hidasti Joycen kirjoitustyötä, sillä hän ei kertomansa mukaan koskaan sanellut teoksiaan vaan kirjoitti ne itse käsin.[48]
Odysseuksen ilmestymisvuonna 1922 kirjaa alettiin toimittaa salaa myös Yhdysvaltoihin. Se ei ollut julkaisukiellossa Kanadassa, joten kirjat saattoi lähettää sinne ja kuljettaa myöhemmin rajan yli. Sylvia Beachin muistelmien mukaan tässä työssä oli merkittävä osa Ernest Hemingwaylla, joka järjesti ystävänsä salakuljettamaan Odysseusta rajan yli housuihin piilotettuna.[49] Samana vuonna englantilainen Egoist Press julkaisi Shakespeare and Companyn ladelmaa käyttäen Odysseuksesta kahdentuhannen kappaleen painoksen. Kirjoja yritettiin lähettää Yhdysvaltoihin, mutta sikäläinen postilaitos takavarikoi ne.[37] Kirjoja painettiin viisisataa lisäkappaletta, mutta ne jäivät Englannin tullissa kiinni ja tuhottiin yhtä lukuun ottamatta.[37] Samaan aikaan Shakespeare and Company jatkoi kirjojen myyntiä. Sylvia Beachin mukaan asiakaskuntaa oli aina Intiassa, Kiinassa ja Japanissa saakka.[50] Osa yhdysvaltalaisille ja englantilaisille asiakkaille myytävistä Odysseuksista naamioitiin toisiksi kirjoiksi.[50]
Vaikka joitain kappaleita saatiin toimitetuksi Yhdysvaltoihin, laki esti kirjan laajamittaisen julkaisun. Lisäksi yhdysvaltalainen kustantaja Samuel Roth alkoi julkaista lehdessään Two Worlds siistittyjä versioita Joycen teksteistä. Joyce laati asiasta vetoomuksen, johon hän sai 167 allekirjoitusta kuuluisilta henkilöiltä. Vetoomukseen kirjoittivat nimensä esimerkiksi Albert Einstein ja E. M. Forster.[37]
Odysseus vapautui julkaisukiellosta vasta 1933. Uuden oikeudenkäynnin jälkeen tuomari M. Woolsey totesi:
»Vaikuttava kommentaari miesten ja naisten sisäisestä elämästä... Olen täysin selvillä siitä, että eräiden kohtaustensa ansiosta Odysseus on liian voimakasta lääkettä joidenkin herkkien, vaikkakin normaalien, ihmisten nautittavaksi. Olen päätynyt pitkän pohdinnan jälkeen siihen mielipiteeseen, että vaikkakin Odysseus epäilemättä kohdittain vaikuttaa lukijaan jonkin verran oksettavasti, sen tarkoitus ei kuitenkaan missään kohdin ole olla sukupuolisia haluja kiihottava. Sen tähden Odysseus voidaan sallia Yhdysvalloissa.[51]»
[muokkaa] Vuodet Odysseuksen jälkeen
| ” | A child is sleeping An old man gone Oh, Father forsaken Forgive your son! – James Joycen runosta Ecce Puer[52] |
” |
Kun Odysseus vihdoin oli ilmestynyt, Joycella oli aikaa paneutua seuraavaan hankkeeseen, joka osin iti Odysseuksen ulkopuolelle jääneistä muistiinpanoista.[53] Nykyään Finnegans Wakena tunnettua teosta Joyce työsti seitsemäntoista vuotta. Ennen julkaisua teoksen nimeä ei paljastettu, ja kun siitä julkaistiin aluksi osia, sen nimenä oli vain "tekeillä oleva työ" (work in progress).[54] Keskeneräinen Finnegans Wake kohtasi kuitenkin lähestulkoon yksimielistä vastustusta, ja masentunut Joyce harkitsi teoksen loppuunsaattamisen siirtämistä ystävälleen James Stephensille.[55] Joyce sai lopulta kuitenkin itse työn valmiiksi.
Finnegans Waken kirjoitustyön ohessa Joyce myös työsti lyyrisen runokokoelman, joka julkaistiin 1927 nimellä Pomes Penyeach (Runoja pennyn kappale, joskin Pomes viittaa läheisesti ranskan sanaan pommes eli 'omenat'[56]). Odysseuksen kustantaneen Sylvia Beachin mukaan Joyce ilmeisesti kirjoitteli runoja, joista suurimman osan hän heitti roskiin.[56] 1927 Joyce kuitenkin tarjosi Beachille kolmetoista runoa kustannettavaksi. Ehtona oli, että runokokoelmaa myytäisiin asiakkaille šillingin hintaan: Joyce halusi, että hänen "todellisilla lukijoillaan" olisi varmasti varaa teokseen.[57] Samoin šillinki oli summa, jolla saattoi ostaa omenoita Liffeyjoen sillalta Dublinista.[56]
1931 Joyce meni lopulta naimisiin Nora Barnaclen kanssa.[58] Toinen Joycen elämän kannalta merkittävä 1930-luvun alkupuolen tapahtuma oli hänen isänsä John Stanislaus Joycen kuolema. Isänsä kuoleman jälkeen Joyce muun muassa kirjoitti tämän olevan "hauskin tuntemani mies ja silti julman ovela" ja sanoi: "Sadat sivut ja monet kymmenet hahmot kirjoissani sain häneltä."[59] 1930-luvun alku toi lisää huonoja uutisia Joycelle, sillä hänen tyttärellään Lucialla alkoi ilmetä skitsofrenian oireita.[60] Toisaalta hiukan lohtua toi pojanpojan syntymä helmikuussa 1932. Syntymän johdosta Joyce kirjoitti Ecce Puer (suom. 'Katso poikaa') -nimisen runon.
Lucian sairaus paheni vuosien kuluessa. Muutenkaan Joycen elämä ei mennyt loistavasti, sillä toista maailmansotaa edeltäneet jännitteet kasvattivat alati voimistuvaa sodanuhkaa. Finnegans Wake ilmestyi lopulta maailmansodan kynnyksellä 2. helmikuuta 1939, Odysseuksen tavoin Joycen syntymäpäivänä.[61]
[muokkaa] Viimeiset elinvuodet ja kuolema
Finnegans Waken julkaisu 1939 päätti Joycen kirjailijanuran. Vielä samana vuonna alkoi toinen maailmansota. Suojellakseen Luciaa Joyce muutti maaseudulle St. Gérand-le-Puyhin, jossa hän eli vuoden verran. 1940 Saksa hyökkäsi Ranskaan, joten Joyce joutui jälleen pakenemaan sotaa. Kuten ensimmäisenkin maailmansodan aikana, Joyce kiiruhti Zürichiin, jonne hän saapui perheineen joulukuussa 1940. Jo heikoksi käynyt Joyce ei elänyt enää monta päivää Zürichiin muutettuaan, vaan kuoli 13. tammikuuta 1941. Kuolinsyynä oli vatsakalvon tulehdus, joka oli puhjennut vatsahaavan leikkauksen yhteydessä.[62]
James Joyce haudattiin Flunternin hautausmaalle Zürichiin.[63] Samalla hautausmaalla on myös toisen tunnetun kirjailijan, Nobel-palkitun Elias Canettin, hauta.[64]
[muokkaa] Teokset
- Chamber Music, (runokokoelma, 1907).
- Dublinilaisia, (Dubliners, novellikokoelma, 1914; suom. Pentti Saarikoski, Tammi, 1965).
- Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, (A Portrait of the Artist as a Young Man, romaani, 1916; suom. Alex Matson, Tammi, 1964).
- Exiles, (näytelmä, 1918).
- Odysseus, (Ulysses, romaani, 1922; suom. Pentti Saarikoski, Tammi, 1964).
- Pomes Penyeach, (runokokoelma, 1927).
- Finnegans Wake (romaani, 1939).
[muokkaa] Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
-
Pääartikkeli: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta kertoo Joycen alter egon Stephen Dedaluksen elämästä. Dedalus esiintyy myöhemmin myös Odysseuksessa. Kirja on viisilukuinen, ja vaikka se on myös omaelämäkerrallinen "muotokuva" nuoresta Joycesta, se on myös taiteellisesti toteutettu kaunokirjallinen teos.[65] Kirjasta voi tunnistaa Joycen kokemuksia, mutta myös eroavaisuuksia todellisten ja kirjan tapahtumien välillä on.[66]
Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta on rakenteeltaan ja tyyliltään helppolukuisempi kuin Joycen muut pääteokset.[66] Julkaisuaikanaan 1916 se kuitenkin edusti poikkeuksellista kirjallisuuden suuntaa, eikä sen merkitystä täysin ymmärretty.[66] Tyylillisesti Joyce myös käytti joitain perinteisestä realismista poikkeavia kerrontamuotoja, ja esimerkiksi takaumien käyttö saattaa johtua hänen aikaisemmasta elokuvakokemuksestaan.[67]
[muokkaa] Dublinilaisia
-
Pääartikkeli: Dublinilaisia
»Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi...[68]»
(Joycen kirje kustantaja Grant Richardille toukokuussa 1906.)
Dublinilaisissa James Joyce kirjoittaa tavallisten irlantilaisten elämästä 1900-luvun alun Dublinissa. Vaikka tapahtumapaikkana on Dublin, sen on tarkoitus ainakin Joycen itsensä mukaan kuvata kaupunkielämää missä tahansa. Georges Goyertin ehdotettua aikoinaan Dublinilaisten rankankieliselle painokselle nimeä Miten Dublinissa eletään Joyce vastasi: "Ei, Dublinilaisia kertoo siitä, miten missä tahansa eletään. Se on nykyaikaisen kaupunkielämän kuvaus."[69]
Kirja koostuu lyhyistä novelleista. Osa novelleista on kirjoitettu minämuodossa, ja osassa on kaikkitietävä kertoja. Joyce kuvaa tarkasti kaupunkia ja sen olemusta; kirjassa esiintyvät paikannimet ovat kaikki todellisia, muun muassa St. Stephen's Green, Liffeyjoki sekä O'Connell Street, jonka varrella Joyce-patsas nykyään katsoo mietteliäänä taivaalle. Joyce loi Dublinista oman kirjallisen "pienoismaailmansa". Monet Dublinilaisten henkilöt esiintyvät myös Joycen muissa kirjoissa, kuten Odysseuksessa.
[muokkaa] Odysseus
-
Pääartikkeli: Odysseus (kirja)
»Kohdussa synninpimeydessä minäkin olin, tehty ei siitetty. He kaksi, mies jolla on minun ääneni ja minun silmäni, ja kummitusnainen jonka hengityksessä on tuhkaa. He yhtyivät ja erosivat, tekivät parittajan tahdon. Ennen aikojen alkua Hän halusi minut ja nyt Hän ei voi ikinä haluta minua pois. Lex eterna seisoo Hänen takanaan. Onko se sitten se jumalainen substanssi, jossa Isä ja Poika ovat konsubstantiaalit? Mistä rakas Arius parka vetäisi johtopäätöksensä? Taisteli kaiken ikänsä kontransmagnifikatjajutkubangtantialiteettisuuden puolesta. Huono-onninen kerettiläinen. Kreikkalaisessa vesiklosetissa hän heitti henkensä: euthanasia.[70]»
(Katkelma Joycen Odysseuksesta.)
Odysseus kertoo juutalaisen mainoshankkijan Leopold Bloomin elämästä ja harhailusta – modernin Odysseuksen harharetkistä, ympäri Dublinin baareja, katuja ja bordelleja. Tapahtuma-aika on 16. kesäkuuta 1904. Romaanin toinen päähenkilö on Stephen Dedalus, Joycen alter ego, joka esiintyy jo romaanissa Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Sen lisäksi, että Joycen Odysseus on Homeroksen Odysseian nykyaikainen vastine, se myös sisältää suuren joukon vaikutteita ja viittauksia muihin teoksiin.[71]
Romaani alkaa Dedaluksen ystävän Buck Mulliganin aamutoimista ja päättyy Bloomin vaimon Mollyn tajunnanvirtaiseen kuvaukseen unestaan, kun aviomies on palannut harharetkiltään vuoteeseensa, jonne Dedalus hänet kantaa. Päivän aikana Bloomin modernia odysseiaa kuvataan paitsi päähenkilön tajunnanvirran kautta, myös irtaantumalla tarkastelemaan elämänmenoa hänen ympärillään. Eräät jaksot on kirjoitettu sanomalehtikielellä, toiset taas kuulostavat tieteelliseltä tutkimukselta tai poliisin tutkintaraportilta. Joyce vaihteli kirjan aikana useasti tekniikkaa. Hän käytti Odysseuksessa noin kolmeakymmentä tuhatta eri sanaa, kun keskivertokirjailijan teoksissa määrä on yleensä vain muutaman tuhannen luokkaa.[72]
Monelle Odysseuksen lukeminen loppuun on osoittanut mahdottomaksi urakaksi. Teoksen rakenne nimittäin ei noudata aina edes omaa sisäistä logiikkaansa vaan harhautuu päähenkilönsä kokemusmaailmasta ja hetken havainnoinnista käsittämättömiin ulottuvuuksiin. Teos on kuitenkin ainakin akateemisissa piireissä yksi nykyproosan kivijaloista, ja sitä juhlitaan Dublinissa vuosittain Bloomsdayna 16. kesäkuuta, jolloin romaaniin ihastuneet kiertävät Dublinia Leopold Bloomin jälkiä seuraten.
Joyce laati romaanista vuonna 1921 ystävälleen Stuart Gilbertille skeeman, ns. Gilbert-skeeman, joka auttaa ymmärtämään paremmin teoksen rakennetta. Gilbert julkaisi skeeman myöhemmin teoksessaan James Joyce's "Ulysses" (1930).
[muokkaa] Pomes Penyeach
-
Pääartikkeli: Pomes Penyeach
Pomes Penyeach oli Joycen kolmetoista runoa käsittävä kokoelma, joka Sylvia Beach julkaisi 1927. Jo runokokoelman nimi on sanaleikki, sillä se viittaa paitsi halpoihin runoihin (Runoja pennyn kappale[56]), myös ranskan kielen omenoita tarkoittavaan sanaan pommes.[56] Joycen vaatimukset kirjansa kustantamisesta liittyivät kirjan nimeen: ensinnäkin runokokoelmaa tuli myydä šillingin kappalehintaan, ja toiseksi kirjan kansien tuli olla Calville-omenoiden värisävyä eli hyvin hennon vihreää.[56]
Pomes Penyeach ilmestyi aikoinaan Odysseuksen ja Finnegans Waken välissä, ja sen kustannustyö oli paljon helpompaa kuin Odysseuksen monimutkaisessa projektissa. Runokokoelma sai hyvän vastaanoton. Toisaalta esimerkiksi modernistirunoilija Ezra Pound kehotti Joycea jättämään Pomes Penyeachin julkaisematta.[73] Pound kuvasi runokokoelmaa toteamalla: "Tällainen runous on paras pitää perheraamatun välissä".[74]
Oxford University Press julkaisi vuonna 1932 kolmentoista säveltäjän sävellykset Pomes Penyeachista. Julkaisu oli kunnianosoitus Joycelle, jonka kerrotaan ilahtuneen asiasta suuresti.[74]
[muokkaa] Finnegans Wake
-
Pääartikkeli: Finnegans Wake
»riverrun, past Eve and Adam's, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs.[75]»
(Finnegans Waken alku. Tarina alkaa lauseenpuolikkaalla, jonka alku on vasta kirjan lopussa.)
James Joyce kirjoitti viimeiseksi jäänyttä teostaan Finnegans Wakea vuodet 1922–1939. Kirjan kirjoittamisaikaan taiteiden eri aloilla vaikutti muitakin uraauurtavia nimiä, kuten Pablo Picasso ja Salvador Dali, jotka omalta osaltaan loivat aivan uudentyyppistä taidetta. Vaikka Finnegans Wake onn monimutkaisuudessaan vielä Odysseustakin hankalampi ymmärtää, Joyce pitäytyi teosta kirjoittaessaan tiukassa logiikassa. Finnegans Wake sisältää myös runsaasti kielellistä leikittelyä, eikä sitä ole koskaan suomennettu.
Joyce itse kommentoi kirjaansa: "Kirjan sanotaan olevan hämärä. Sitä verrataan Odysseukseen. Mutta Odysseuksen tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti päiväaikaan, uuden teokseni tapahtumat taas yöhön. Asiat eivät luonnollisesti voi olla yhtä selkeitä yöllä, vai mitä?"[76] Kirjan kirjoittamisen aikaan Joyce oli silmäsairautensa takia ajoittain lähes täysin sokea, mikä lisäsi kirjan kannalta kuuloaistin merkitystä. Joyce totesi, että epäselvät kohdat on erityisesti syytä lukea ääneen.[77] Ääneen lukemisessa on myös otettava huomioon, että lukemisen tulisi olla mahdollisimman dublinilaisen murteen mukaista. Vaikka teos perustuu pääosin englantiin, siinä on viittauksia noin viiteenkymmeneen muuhun kieleen, myös suomeen. Englanninkielisetkin osuudet ovat vaativia, sillä Joyce käytti moneen asiaan viittaavia sanaleikkejä.
»wipe alley English spooker multaphoniaksically spuking off the face of the erse...[78]»
(Lainaus erään Finnegans Waken hahmon ylpeilystä. Joyce vasta-alkaville ja edistyville -kirjan suomentaja on kääntänyt tekstin muotoon "pyyhkii kaikko englanninpyhyjät multafoniaksisesti pjuhuen möön päältä".[78] )
Finnegans Wake on teoksena hyvin monimutkainen, ja sen perustarinana on dublinilaisen kapakanpitäjän näkemä uni. Itse nimi Finnegans Wake tulee Finnegan's Wake -nimisestä irlantilais-amerikkalaisesta balladista, jossa Tim Finnegan -niminen tiilenkantaja saa kallonmurtuman ja kuolee mutta herää viskin ansiosta kuolleista kesken ruumiinvalvojaistensa.[79]
»The keys to. Given! A way a lone a last a loved a long the[75]»
(Finnegans Waken viimeiset sanat, joista muodostuu alun lauseenpuolikkaan kanssa kokonainen merkitys. Alun ja lopun lauseet tekevätkin kirjasta kehämäisen teoksen, jolla ei ole perinteistä alkua taikka loppua.)
[muokkaa] Joycen perintö kaunokirjallisuudelle
James Joyce on kirjailijana hyvin merkittävä, ja hänen uutta suuntaa luovat kirjalliset kokeilunsa ovat 1900-luvun alun mittapuulla suorastaan vallankumouksellisia sen ajan kirjallisuudessa.[80] Joyce oli tärkeä hahmo myös kirjallisen modernismin kehityksen kannalta.[81]
Kautta koko Joycen kirjallisen tuotannon kielellä on merkittävä asema. Joycen on kuvailtu vaatineen proosateoksissa käyttämältään kieleltä sellaista tasoa, jota yleisesti edellytetään vain lyriikalta.[82] Kielellisen kerronnan lisäksi Joycen tekstien vallankumouksellisuutta lisäsi se, että kirjailijana hän käsitteli paljon aiheita, joita saman aikakauden kirjallisuus ei pitänyt joko soveliaina taikka sitten tarpeeksi merkittävinä kuvata.[82] Varsinkin seksuaalisuuden kuvaamisessa Joyce rikkoi viktoriaanisella ajalla vallinneita normeja.
James Joyce on antanut vaikutteita monille myöhemmille kirjailijoille. Tehdessään yhteistyötä Shakespeare and Companyn kanssa Joyce tapasi useita merkittäviä kirjailijoita, joiden kanssa hän vietti aikaansa. Näihin kirjailijoihin kuuluivat esimerkiksi Ernest Hemingway, Robert McAlmon, ja Archibald MacLeish. Sylvia Beachin mukaan "Joyce oli tietenkin heidän jumalansa, mutta he suhtautuivat häneen pikemminkin ystävällisesti kuin kunnioittavasti".[83] Joyce lienee vaikuttanut nykykirjailijoista enemmän tai vähemmän ainakin James Blishin, Salman Rushdien, Jorge Luis Borgesin, Anthony Burgessin, Mark Z. Danielewskin mutta myös monen muun tuotantoon.[84] Volter Kilpi on verrannut omaa pääteostaan Alastalon salissa Odysseukseen, ja rakenteellisia yhtäläisyyksiä on nähtävissä, joskin tekstisisältö muodostaa oman maailmansa.[85]
Vielä nykypäivänäkin Joyce on yksi eniten kommentoiduista kirjailijoista.[86] Joycen tekstejä voidaan tulkita hyvin monella tavalla, eikä hänen teostensa sisältämästä symboliikasta ja merkityksistä vallitse yhteisymmärrystä kirjallisuustutkijoiden parissa.
Vaikka Joycen Odysseus oli Dublinissa julkaisukiellossa vielä 1960-luvulla,[37] kaupungissa vietetään nykyään vuosittain bloomsday-nimistä juhlapäivää Joycen ihailijoiden keskuudessa.[87] Bloomsdayta vietetään 16. kesäkuuta eli päivänä, johon Odysseus sijoittuu. Nimi taas juontuu kirjan päähenkilöstä Leopold Bloomista.
[muokkaa] Maine kirjailijana
James Joycen asemaa kirjallisuudessa on verrattu kuin Pablo Picasson asemaan maalaustaiteessa tai Arnold Schönbergn sekä Igor Stravinskyn asemaan musiikissa.[88] Toisaalta Joycella on myös maine "vaikeana" kirjailijana, eikä moni lukija ole jaksanut lukea hänen monimutkaisia ja raskaita teoksiaan.[87] Joycen teosten on kuitenkin kuvattu sisältävän "kosolti huumoria, älyä, leikillisyyttä ja syvällistä elämänviisautta".[88]
Joycella on merkittävä asema 1900-luvun kirjallisuuden kehityksessä. Esimerkiksi Time-lehti valitsi hänet yhdeksi 1900-luvun kahdestakymmenestä merkittävimmästä taiteilijasta.[89] Samalle listalle ylsivät muun muassa Picasso, Sinatra, The Beatles ja Louis Armstrong. Joycen lisäksi listalle on yltänyt kirjailijoista vain Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkittu T. S. Eliot.[89]
Kirjailijana Joyce on myös ollut laajan kritiikin ja väärinymmärryksen kohteena. Suomalaisista kriitikoista esimerkiksi Tito Colliander on luonnehtinut Joycea "ihmiseksi, jolta oli leikkauksella poistettu sydän".[90] Aino Kallas taas arvioi Joycea erään kokouksen jälkeen todeten, että hänestä Joyce vaikutti "nilviäiseltä, joka vain varovasti pistää esiin tuntosarvensa".[90]
[muokkaa] Lähteet
- David Norris ja Carl Flint: Joyce vasta-alkaville ja edistyville. Kustannus Oy Jalava, 1994. ISBN 951-887-075-6.
- Hannu Riikonen: James Joycen Odysseus : Kielen ja kerronnan sokkelo. Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-383-2.
- Sylvia Beach: Shakespeare and Company. Tammi, alkukielellä 1959, suomeksi 2003. ISBN 951-31-2286-7.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville -kirjan takakansitekstin mukaan Joycen asemaa kirjallisuudessa vastaa Picasson asemaa kuvataiteissa.
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 11
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 13
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 15
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 20
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 24
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 18
- ↑ 8,0 8,1 8,2 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 19
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 26
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 31
- ↑ 11,0 11,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 33
- ↑ 12,0 12,1 12,2 12,3 James Joycen Odysseus : Kielen ja kerronnan sokkelo s. 12
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 32
- ↑ 14,0 14,1 James Joycen Odysseus : Kielen ja kerronnan sokkelo s. 14
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 36
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 39
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 41
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 42
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 50
- ↑ Esim. Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 47
- ↑ 21,0 21,1 21,2 Sirpa Pääkkönen: Joyce asui karussa tornissa Helsingin Sanomat. Viitattu 21. huhtikuuta 2008.
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 53
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 49
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 54
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 55
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 56
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 57
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 59
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 61
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 62
- ↑ 31,0 31,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 63
- ↑ 32,0 32,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 104
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 105
- ↑ 34,0 34,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 107
- ↑ James Joycen Odysseus : Kielen ja kerronnan sokkelo s. 21
- ↑ Shakespeare and Company s. 50
- ↑ 37,0 37,1 37,2 37,3 37,4 37,5 37,6 37,7 Tiedon jännittävä maailma. Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1992. ISBN 951-8933-42-1. s. 361
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 3
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 141
- ↑ Shakespeare and Company s. 45
- ↑ 41,0 41,1 Shakespeare and COmpany s. 59
- ↑ Shakespeare and Company s. 59
- ↑ Shakespeare and Company s. 63
- ↑ Shakespeare and Company s. 65
- ↑ Shakespeare and Company s. 81
- ↑ Shakespeare and Company s. 83
- ↑ Shakespeare and Company s. 86
- ↑ Shakespeare and Company s. 50
- ↑ Shakespeare and Company s. 103
- ↑ 50,0 50,1 Shakespeare and Company s. 116
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 141
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 146
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 143
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 147
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 144
- ↑ 56,0 56,1 56,2 56,3 56,4 56,5 Shakespeare and Company s. 197
- ↑ Shakespeare and Company s. 197 ja 198
- ↑ James (Augustine Aloysius) Joyce Biography (1882–1941) Viitattu 27. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 145
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 146
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 147
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 172
- ↑ Fin A Grave : James Joyce (1882 - 1941) Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Fin A Grave : Fluntern Cemetery Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 78
- ↑ 66,0 66,1 66,2 Kari Kemppainen: Kesäklassikko: Omaelämäkertaa muttei yksi yhteen (Kari Kemppaisen arvostelu teoksesta Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta) Viitattu 23. huhtikuuta 2008.
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 60
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 64
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 65
- ↑ Odysseus, suom. Pentti Saarikoski, 10. painos s. 39
- ↑ James Joycen Odysseus : Kielen ja kerronnan sokkelo s. 9
- ↑ Odysseus-kirjan sisälehti, 10. suomenkielinen painos
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 143
- ↑ 74,0 74,1 Shakespeare and Company s. 199
- ↑ 75,0 75,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 159
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 149
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 150
- ↑ 78,0 78,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 151
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 157
- ↑ Paul Gray: James Joyce Time. Viitattu 28. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Joyce vasta-alkaville ja edistyville, takakansiteksti
- ↑ 82,0 82,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville s. 5
- ↑ Shakespeare and Company s. 52
- ↑ Joycean Authors Viitattu 30. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Sci.fi luettu 8.5.288
- ↑ Pia Koivisto: Rejoice & Rejoyce Viitattu 28. huhtikuuta 2008.
- ↑ 87,0 87,1 Annamari Sipilä: Bloomsday – syy matkustaa Dubliniin Helsingin Sanomat. Viitattu 28. huhtikuuta 2008.
- ↑ 88,0 88,1 Joyce vasta-alkaville ja edistyville, takakansi
- ↑ 89,0 89,1 Time 100: Artists and Entertainers Viitattu 28. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ 90,0 90,1 James Joycen Odysseus : Kielen ja kerronnan sokkelo s. 8
[muokkaa] Aiheesta muualla
