Erkki Härmä
Wikipedia
Erik (Erkki) Herman Härmä (10. heinäkuuta 1890, Turku – 10. marraskuuta 1957, Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja joka toimi myös Turun ja Porin läänin maaherrana 1950-luvulla.
Härmän vanhemmat olivat panimotyömies Antti Härmä ja Ida Agata Fagerström. Kansakoulun käytyään Härmä työskenteli muurarina 1908–1918. Hän oli Suomen työväen pääneuvottelija 1918 ja joutui olemaan Suomen sisällissodan jälkeen poliittisista syistä vangittuna 1918–1922. Päästyään vankilasta Härmä toimi ammattiyhdistysliikkeessä ensin Muurarien, rapparien ja uunintekijäin liiton sihteerinä 1922–1944 ja sitten keskusjärjestö SAK:n va. puheenjohtajana 1945–1946.
Härmä oli SDP:n kansanedustajana 1917 ja 1948–1949. Hän oli II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri, II sosiaaliministeri ja II kansanhuoltoministeri Mauno Pekkalan hallituksessa 1946–1948. Nämä samat ministerisalkut hänellä oli myös K. A. Fagerholmin I hallituksessa 1948–1949.
Härmä oli viimeiset vuotensa Turun ja Porin läänin maaherrana 1949–1957. Hän oli naimisissa kansanedustaja kansanedustaja Anna Laura Nummisen (1891–1952) kanssa vuodesta 1922 alkaen. Härmä oli mukana kunnallispolitiikassa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä.
[muokkaa] Lähteet
- Erkki Härmä Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
- Erkki Härmän ministeritiedot
