Avigdor Lieberman

Wikipedia

Avigdor Lieberman

Avigdor Lieberman (hepreaksi ‏ אביגדור ליברמן‎‎, 5. kesäkuuta 1958) on israelilainen poliitikko ja Yisrael Beiteinu -puolueen puheenjohtaja. Hän on ollut Israelin strategisesta uhasta vastaava varapääministeri marraskuusta 2006 lähtien. Lieberman kannattaa Israelin jäsenyyttä Euroopan Unionissa ja NATOssa.

[muokkaa] Elämä

Lieberman syntyi Kišinjovissa Moldavian SNT:ssä Neuvostoliitossa. Hän asui Bakussa Azerbaidžanissa ja muutti Israeliin vuonna 1978 21-vuotiaana. Hän on opiskellut yhteiskuntatieteitä Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta.

Lieberman oli perustamassa Neuvostoliiton juutalaisten sionistista foorumia ja oli sen johdossa 1983–1988.

[muokkaa] Poliittinen ura

Lieberman on ollut Histadrut-ammattiliiton sihteerinä Jerusalemissa. Vuosina 1983–1996 hän oli Likudin puoluesihteerinä ja vuosina 1996–1997 hän oli pääministerin kanslian kansliapäällikkönä. Hän perusti Yisrael Beitenu -puolueen 1999 ja samana vuonna hänet valittiin ensimmäisen kerran Knessetiin.

Maaliskuussa 2001 pääministeri Ariel Sharon nimitti Liebermanin kansallisten infrastruktuurien ministeriksi, mutta hän erosi vuoden kuluttua. Helmikuussa 2003 hänestä tuli kuljetusministeri.

Toukokuussa 2004 Lieberman ehdotti "erotussuunnitelmaa", jolla erotettaisiin toisistaan juutalaisten ja arabien asumat alueet. Suunnitelman mukaan Israelin arabikansalaisten asumat kylät lähinnä Wadi Arissa, etelä- ja keski-Galileassa ja Negevin beduiinialueet liitettäisiin palestiinalaishallinnon alueisiin. Näin Israel pääsisi eroon 90 % arabikansalaisistaan ja lopuille järjestettäisiin "uskollisuuskoe". Kun kohu Liebermanin ympärillä kasvoi, Sharon erotti hänet hallituksesta 4. kesäkuuta 2004.

Pääministeri Ehud Olmert nimitti Liebermanin hallitukseensa strategisesta uhasta vastaavaksi ministeriksi, tarkoituksena löytää ratkaisu Iranin ydinkriisin aiheuttamaan uhkaan. Nimitys herätti voimakasta vastarintaa työväenpuolueessa. Tiede- ja teknologiaministeri Ophir Pines-Paz väitti, että "Lieberman itse on strateginen uhka", ja ilmoitti eroavansa.^[1] Lieberman veti puolueensa hallituksesta tammikuussa 2008 vastustaessaan neuvotteluja Palestiinalaishallinnon kanssa rauhansopimuksesta.^[2] Lieberman sanoi uskovansa että Israelin arabit ottaisivat Palestiinalaisvaltion kansalaisuuden Israelin kansalaisuuden lisäksi ja "nostaisivat sosiaaliturvaa Israelissa." Liebermanin mielestä on kohtuutonta että Israelissa on arabivähemmistö, jos Palestiinalaisvaltio perustetaan.

Liebermania on ajoittain arabivastaisuudesta ja useat Israelin kansanedustajat ovat nimittäneet häntä rasistiksi.^[2] Hän ehdotti 1998 Egyptin hukuttamista pommittamalla Assuanin pato vastineeksi Egyptin tuesta Jasser Arafatille. Vuonna 2003 hän vaati Israelin palestiinalaisvankien hukuttamista Kuolleeseenmereen ja tarjoutui kustantamaan bussikuljetuksen. Toukokuussa 2006 hän vaati Knessetin Hamas-johtoisen palestiinalaishallinnon kanssa neuvotelleiden arabijäsenten teloittamista.^[3] Arabikansanedustaja Ahmed Tibi vaati Liebermanille rikossyytettä rasismista ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Israelin valtionsyyttäjä vapautti Libermanin syytteistä, mutta ilmoitti olevansa jyrkästi eri mieltä hänen kanssaan.

Syyskuussa 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan Liebermanilla on toiseksi eniten kannatusta Israelin seuraavaksi pääministeriksi Benjamin Netanjahun jälkeen. Olmert tuli viidentenä 7 % kannatuksella.