Angkor Wat
Wikipedia
Angkor Wat on temppeli Angkorissa Kambodžassa. Se rakennettiin 1100-luvun alussa kuningas Suryavarman II:n valtiontemppeliksi ja pääkaupungiksi. Alueen suurimpana ja parhaiten säilyneenä temppelinä se on ainoa, joka on pysynyt merkittävänä uskonnollisena keskuksena perustamisestaan lähtien – ensin hindulaisena Vishnulle omistettuna temppelinä, sitten buddhalaisena. Angkor Wat on Khmer-valtakunnan klassisen arkkitehtuurin huipentuma. Siitä on tullut Kambodžan symboli, se on kuvattu maan lippuun ja se on maan tärkein matkailukohde.
Angkor Watissa yhdistyvät kaksi Khmer-temppeliarkkitehtuurin perustyyliä: temppelivuorityyppi ja myöhempi pylväskäytävällinen temppeli. Se suunniteltiin esittämään Meru-vuorta, jumalten kotia hindulaisessa mytologiassa. Vallihaudan ja 3,6 kilometriä pitkän ulkomuurin sisällä on kolme suorakulmion mallista pylväskäytävää, jotka on nostettu toistensa yläpuolelle. Temppelin keskellä on viiden tornin ryhmä. Toisin kuin muut Angkorin temppelit, Angkor Wat on suunnattu länteen; tutkijat eivät ole yksimielisiä suunnan merkityksestä. Temppeliä ihaillaan sen arkkitehtuurin harmonian ja loiston, sen laajojen veistosreliefien ja sen seiniä koristavien devata-veistosten vuoksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Temppeli suunniteltiin ja rakennettiin alun perin 1100-luvun ensimmäisellä puoliskolla kuningas Suryavarman II:n (hallitsi 1113–n. 1150) hallituskaudella. Temppeli rakennettiin kuninkaan valtiontemppeliksi ja pääkaupungiksi, ja omistettiin Vishnulle. Koska Angkor Watin perustussteelaa tai mitään rakentamisen aikaisia kirjoituksia ei ole löydetty, sen alkuperäistä nimeä ei tiedetä, mutta se on saatettu tuntea nimellä Vrah Vishnulok Vishnun mukaan. Temppeli sijaitsee 5,5 kilometriä pohjoiseen nykyisestä Siem Reapin kaupungista sekä hieman etelään ja itään entisestä pääkaupungista, joka oli keskittynyt Baphuonin temppelin ympärille. Angkor Watin rakennustyöt vaikuttavat loppuneen kuninkaan kuoleman jälkeen, ja jotkin veistokset ovat jääneet viimeistelemättä.[1] Vuonna 1177 Angkoria hävittivät chamit, khmerien perinteiset viholliset. Sen jälkeen Khmer-valtakunnan palautti valtaan uusi kuningas Jayavarman VII, joka perusti uuden pääkaupungin ja valtiontemppelin (Angkor Thom ja Bayon) muutama kilometri pohjoiseen Angkor Watista.
1300- ja 1400-luvuilla Angkor Wat muunnettiin theravada-buddhalaiseksi temppeliksi, jollainen se on nykyäänkin. Angkorin temppelien joukossa se on erikoinen, sillä vaikka se jätettiin jokseenkin huomiotta 1500-luvun jälkeen, sitä ei koskaan kokonaan hylätty. Sen vallihauta tarjosi myös jonkin verran suojaa viidakon laajenemiselta.[2] Tuohon aikaan temppeli tunnettiin nimellä Preah Pisnulok, Suryavarmanin kuolemanjälkeisen tittelin mukaan.[3] Moderni nimi, joka on ollut käytössä 1500-luvulta lähtien,[4] tarkoittaa "kaupunkitemppeliä": Angkor on puhekielen muoto sanasta nokor, joka on peräisin sanskritin sanasta nagara (pääkaupunki), kun taas wat on khmerin kielen temppeliä tarkoittava sana.
Yksi ensimmäisistä länsimaisista vierailijoista temppelissä oli paikalla vuonna 1586 käynyt Antonio da Magdalena, portugalilainen munkki, joka sanoi, että "se on niin erkoinen rakennelma, että sitä ei voi kuvata kynällä, erityisesti koska se ei muistuta mitään muuta maailman rakennusta. Sillä on tornit ja koristelu ja kaikki hienostunuudet, mitä ihmismieli voi keksiä."[5] Temppeli tuli suosituksi lännessä kuitenkin vasta 1800-luvun puolivälissä, kun Henri Mouhot julkaisi matkamuistiinpanonsa. Ranskalainen tutkimusmatkailija kirjoitti siitä:
»Eräs näistä temppeleistä – kilpaillen Salomon temppelin kanssa, ja jonkun muinaisen Michelangelon pystyttämä – saattaisi saada kunnioitetun paikkansa kauneimpien rakennustemme joukossa. Se on loistavampi, kuin mikään antiikin Kreikan tai Rooman meille jättämä, ja antaa vastakohdan barbaarisuudelle, johon maa on nyt syöksynyt.[6]»
Mouhot, kuten muut varhaiset länsimaiset vierailijat, ei kyennyt uskomaan, että khmerit olisivat voineet rakentaa temppelin, ja ajoitti sen virheellisesti antiikin Rooman aikaiseksi rakennukseksi. Angkor Watin todellinen historia kerättiin kokoon koko Angkorin alueen myöhemmän raivaamis- ja restauroimistyön aikana saadusta tyyli- ja epigraafisesta todistusaineistosta.
Angkor Wat vaati huomattavaa restaurointia 1900-luvulla, pääasiassa kerääntyneen maan ja kasvillisuuden poiston muodossa.[7] Työn keskeyttivät sisällissota ja punaisten khmerien hallinto 1970- ja 1980-luvuilla, mutta lukuun ottamatta pääosin Angkorin jälkeisten patsaiden varkauksia ja tuhoutumista temppelille aiheutui tuolla aikakaudella suhteellisen vähän vahinkoa.[8]
Temppelistä on tullut Kambodžan symboli, ja se on suuren kansallisylpeyden lähde. Angkor Watin kuva on ollut jokaisessa Kambodžan lipussa ensimmäisen, noin vuoden 1863 version jälkeen.[9] Se on maailman ainoa kansallislippuun kuvattu rakennus.[10] Tammikuussa 2003 Phnom Penhiin puhkesi mellakoita, kun väärä huhu kertoi thaimaalaisen saippuaoopperanäyttelijän väittäneen Angkor Watin kuuluvan Thaimaalle.[11]
[muokkaa] Tyyli
Angkor Wat on khmer-arkkitehtuurin klassisen kauden – Angkor Wat -tyylin, jolle temppeli on antanut nimensä – huippuesimerkki. 1100-lukuun mennessä khmer-arkkitehdit olivat tulleet taitavimmiksi ja varmemmiksi hiekkakiven käytössä (tiilen tai lateriitin sijaan) päärakennusmateriaalinaan. Angkor Wat -tyyliä seurasi Bayon-kausi, jonka aikana laatu usein uhrattiin määrälle.[12] Muut tyyliä edustavat temppelit ovat Banteay Samré, Thommanon, Chao Say Tevoda ja Preah Pithun aikaiset temppelit Angkorissa; Angkorin ulkopuolella taas Beng Mealea ja Phanom Rungin sekä Phimain osat.
Angkor Watia on ylistetty erityisesti suunnittelunsa harmonian vuoksi. Sitä on verrattu antiikin Kreikan tai Rooman arkkitehtuuriin. Maurice Glaizen, 1900-luvun puolivälin Angkorin restauroijan mukaan temppeli "saavuttaa klassisen täydellisyyden hienovaraisesti tasapainotettujen elementtiensä hillityssä monumentaalisuudessa ja suhteittensa tarkassa sijoittelussa. Se on voimakas, yhtenäinen ja tyylikäs teos."[13]
Arkkitehtuurisesti temppelin suunnittelulle luonteenomaisiin elementteihin kuuluvat ogive-muotoiset lootuksennuppuja muistuttavat tornit, puolipylväskäytävät, sisäpihoja yhdistävät aksiaaliset pylväskäytävät ja temppelin pääakselin varrella olevat ristinmuotoiset terassit. Suurin osa näkyvissä olevista rakenteista on hiekkakiveä, kun taas lateriittia käytettiin ulkomuuriin sekä piilotettuihin rakenteisiin. Harkkojen liittämiseen käytettyä sidosainetta ei vielä ole idenfitioitu, mutta ehdotuksiin lukeutuvat pihka ja sammutettu kalkki.[14] Muita temppelin piirteitä on tuhoutunut ryöstelyn ja ajan kulumisen seurauksena. Niihin kuuluvat tornien kullatut stukkokoristeet, kultaus joissakin korkokuvien hahmoissa ja puiset kattopanelit sekä ovet.[15] Tyypillisiä koriste-elementtejä ovat devata-veistokset, korkokuvat ja laajat narratiiviset kohtaukset päätykolmioissa. Patsaat ovat konservatiivisia: staattisempia ja vähemmän sulokkaita kuin aikaisemmat teokset.[16]
[muokkaa] Temppeli
Angkor Wat on ainutlaatuinen yhdistelmä temppelivuorityyliä, joka oli standardi valtakunnan valtiontemppeleiden suunnittelussa, myöhempää samankeskisiä pylväskäytäviä käyttävää arkkitehtuuria ja vaikutteita Orissasta ja Tamil Nadun Chola-dynastialta Intiasta. Temppeli on rakennettu esittämään Meru-vuorta, jumalten kotia: keskellä oleva viiden tornin ryhmä symboloi Merun viittä huippua, ja muurit ja vallihauta symboloivat ympäröiviä vuorijonoja ja merta.[17] Temppelin ylemmille alueille pääsivät asteittain harvemmat, ja maallikoiden piti tyytyä pääsyyn alimmalle tasolle.[18]
Toisin kuin suurin osa khmer-temppeleistä, Angkor Wat on suunnattu länteen idän sijaan. Tästä monet ovat päätelleet (mukaan lukien Glaize ja George Coedès), että Suryavarman tarkoitti sen hautatemppelikseen.[19] Näkemystä tukevat lisäksi korkokuvat, joiden kertomus etenee vastapäivään – prasavya hindulaisessa terminologiassa – normaalin järjestyksen kääntämiseksi. Rituaalit toimitetaan päinvastaisessa järjestyksessä brahmiinien hautajaisissa.[20] Arkeologi Charles Higham kuvailee myös säilytysastiaa, joka on saattanut olla hautajaisuurna ja joka löydettiin keskustornista.[21] Freeman ja Jacques kuitenkin huomauttavat, että useat muutkin Angkorin temppelit poikkeavat tyypillisestä itäisestä suunnasta, ja ehdottavat, että Angkor Watin suunta valittiin, koska se oli omistettu länteen assosioidulle Vishnulle.[22]
Eleanor Mannikka on esittänyt lisäksi yhden tulkinnan Angkor Watista. Temppelin sijoitukseen ja suhteisiin sekä korkokuvien sisältöön ja asetteluihin perustuen hän väittää, että ne ovat merkki väitetystä uudesta rauhan aikakaudesta kuningas Suryavarman II:n johdossa: "kun auringon ja kuun aikasyklien mitat rakennettiin Angkor Watin pyhään tilaan, tämä taivaallinen mandaatti hallita ankkuroitiin pyhitettyihin huoneisiin ja käytäviin, tarkoituksena ikuistaa kuninkaan valta sekä kunnioittaa ja miellyttää taivaiden jumalia."[23] Mannikan ehdotuksiin on suhtauduttu tutkijapiireissä osittain kiinnostuneesti ja osittain skeptisesti.[24] Hän ei ole samaa mieltä muiden, kuten Graham Hancockin, spekulaatioista, että Angkor Wat olisi rakennettu osaksi Lohikäärme-tähdistön esitystä.[25]
[muokkaa] Ulkopiha
Ulkomuuria, joka on pituudeltaan 1025 kertaa 802 metriä ja 4,5 metriä korkea, ympäröivät 30 metrin levyinen tasamaa ja 190 metrin levyinen vallihauta. Pääsy temppelille tapahtuu maasiltaa pitkin idästä ja hiekkakivipengertä pitkin lännestä; jälkimmäinen, pääsisäänkäynti, on myöhempi lisäys, joka mahdollisesti korvasi aiemman puusillan.[26] Jokaisessa pääilmansuunnassa on gopura-sisäänkäyntirakennus; läntinen on niistä suurin, ja sillä on kolme raunioitunutta tornia. Glaize huomauttaa, että tämä gopura paitsi piilottaa myös toistaa päätemppelin muotoa.[27] Eteläisen tornin alla on Vishnun patsas, joka tunnetaan nimellä Ta Reach ja joka on aiemmin saattanut olla temppelin pääpyhäkössä.[28] Tornien välillä on pylväskäytävät, jotka jatkuvat gopurien molemmilla puolilla oleville ylimääräisille sisäänkäynneille, joita nimitetään usein kokonsa vuoksi "elefanttiporteiksi". Pylväskäytävillä on ulkosivulla ("lännessä") neliömäiset pilarit ja sisäsivulla ("idässä") suljettu muuri. Pilarien välinen katto on koristeltu lootusruusukkeilla, muurin länsipuoli tanssivilla hahmoilla ja itäpuoli ikkunoilla, tanssivilla mieshahmoilla ratsastamassa hyppivillä eläimillä ja devata-veistoksilla. Viimeisiin kuuluu (sisäänkäynnin eteläpuolella) temppelin ainoa, jonka hampaat ovat näkyvissä.
Ulkomuurin sisälle jää 820 000 neliömetrin suuruinen alue, jossa oli itse temppelin lisäksi alun perin kaupunki ja temppelin pohjoispuolella kuninkaallinen palatsi. Kuten kaikki Angkorin maalliset rakennukset, ne oli rakennettu katoavista materiaaleista kiven sijaan, joten niistä ei joidenkin katujen ääriviivoja lukuun ottamatta ole jäänyt mitään jäljelle.[29] Aluetta peittää nykyään suureksi osaksi metsä. 350 metrin pituinen pengertie yhdistää läntisen gopuran itse temppeliin. Sillä on nāga-veistoskaiteet ja kuusi askelmaryhmää, jotka johtavat alas kaupunkiin tien molemmille puolille. Molemmilla puolilla on myös "kirjastona" tunnettu rakennus, joihin on sisäänkäynti jokaisesta pääilmansuunnasta, sisäänkäynniltä kolmansien portaiden edessä, ja lammet "kirjastojen" ja itse temppelin välissä. Lammet on lisätty myöhemmin, kuten myös leijonien vartioima ristinmuotoinen terassi, joka yhdistää pengertien keskusrakennukseen.[30]
[muokkaa] Keskusrakennus
Itse temppeli on kaupungin tason yläpuolelle nostetulla terassilla. Se koostuu pääasiassa kolmesta suorakulmion muotoisesta pylväskäytävästä, jotka nousevat keskustorniksi; jokainen taso on korkeammalla kuin edellinen. Mannikka tulkitsee pylväskäytävät omistetuiksi kuninkaalle, Brahmalle ja Kuulle, sekä Vishnulle.[31] Jokaisella pylväskäytävällä on pääilmansuunnissa gopura, ja kahdella sisemmällä pylväskäytävällä on kummallakin tornit kulmissaan, sisimpien tornien muodostaessa viiden tornin ryhmän yhdessä keskustornin kanssa. Koska temppeli on suuntautunut länteen, näitä kaikkia rakenteita on siirretty hieman itään päin toisiinsa nähden, mikä jättää enemmän tilaa jokaiselle sisäpihalle ja pylväskäytävälle länsipuolella; samasta syystä länteen päin suuntautuvat askelmat ovat matalampia kuin muilla sivuilla.
Uloin pylväskäytävä on 187 kertaa 215 metrin kokoinen, ja sen kulmissa on tornien sijaan pikemminkin paviljongit. Pylväskäytävä on avoin temppelin ulkopuolelle. Sen sisäseinillä on sarja korkokuvia, joissa kuvataan suuria kohtauksia pääasiassa hindulaisista Ramayana- ja Mahabharata-eepoksista. Higham on kutsunut niitä "suurimmiksi tunnetuiksi lineaarisiksi kivikaiverruksiksi".[32] Luoteiskulmasta vastapäivään, läntisessä pylväskäytävässä kuvataan Lankan taistelu (Ramayanasta, jossa Rama voittaa Ravanan) ja Kurukshetran taistelu (Mahabharatasta, jossa Kaurava- ja Pandava-klaanit tuhoutuvat). Eteläisessä pylväskäytävässä on ainoa historiallinen tapahtuma, Suryavarman II:n kulkue, ja sitten hindulaisen mytologian 32 helvettiä ja 37 taivasta. Glaize kirjoittaa:
»...niistä onnettomista sieluista, jotka heitetään helvettiin kärsimään jalostuneista julmuuksista, jotka joskus tuntuvat hieman epäsuhtaisilta tehtyjen rikosten vakavuuteen nähden. Niinpä toisten omaisuutta vahingoittaneilta ihmisiltä katkaistaan heidän luunsa, ahmatti halkaistaan kahtia, riisivarkaita kiusataan valtavilla vatsoilla kuumasta raudasta, Shivan puutarhasta kukkia poimineiden päät lävistetään neuloilla ja varkaat alistetaan kylmälle epämukavuudelle.[33]»
Itäisessä pylväskäytävässä kuvataan yksi juhlituimmista kohtauksista, maitomeren kirnuaminen, jossa 92 asuraa ja 88 devaa käyttävät käärme Vasukia kirnuamaan meren Vishnun ohjauksessa (Mannikka laskee vain 91 asuraa, ja selittää epäsymmetristen lukujen esittävän päivien määrää talvipäivänseisauksesta kevätpäiväntasaukseen ja tasauksesta kesäpäivänseisaukseen).[34] Sitä seuraa kuvaus Vishnusta voittamassa asurat (1500-luvun lisäys). Pohjoisessa pylväskäytävässä esitetään Krishnan voitto Banasta (jossa Glaizen mukaan "työskentelytaito on huonoimmillaan"[35]) ja taistelu hindulaisten jumalien ja asuroiden välillä. Lounaisessa ja luoteisessa kulmapaviljongissa on paljon pienimittakaavaisempia kaiverruksia, joista osa on tunnistamatta mutta suurin osa on kohtauksia Ramayanasta tai Krishnan elämästä.
Ristikäytävä, joka tunnetaan modernilla nimellä Preah Poan ("Tuhansien buddhien halli"), yhdistää uloimman pylväskäytävän toiseen sisäpihaan. Pyhiinvaeltajat jättivät buddhan kuvia ristikäytävään vuosisatojen varrella, vaikka suurin osa niistä onkin poistettu. Alueella on useita pyhiinvaeltajien hyviin tekoihin liittyviä kirjoituksia, suurin osa khmeriksi mutta osa myös burmaksi ja japaniksi. Käytävän rajaamat neljä pientä sisäpihaa saattoivat olla alun perin vedellä täytetyt.[36] Ristikäytävän pohjois- ja eteläpuolilla on niin sanotut "kirjastot".
Toinen ja sisin pylväskäytävä yhdistyvät toisiinsa ja kahteen kupeessa olevaan kirjastoon toisella ristinmuotoisella terassilla, joka on jälleen myöhempi lisäys. Toiselta tasolta ylöspäin seinillä on lukuisia devata-veistoksia, yksittäisinä tai korkeintaan neljän veistoksen ryhmissä. Toisen tason sisäpiha on 100 kertaa 115 metriä suuri, ja se on saattanut alun perin olla vedellä täytetty, esittääkseen valtamerta Meru-vuoren ympärillä.[37] Jokaisella puolella on kolmet askelmat, jotka johtavat sisimmän pylväskäytävän kulmatorneihin ja gopuroihin. Erittäin jyrkät portaat edustavat jumalten kuningaskuntaan nousemisen vaikeutta.[38] Sisäisin pylväskäytävä, joka tunnetaan nimellä Bakan, on 60 metrin levyinen neliö, jossa aksiaaliset pylväskäytävät yhdistävät jokaisen gopuran keskuspyhäkköön, ja kulmatornien alapuolella on alapyhäköt. Pylväskäytävien katot on koristeltu motiivilla, jossa käärmeen vartalo päättyy leijonien tai garudojen päihin. Kaiverretut palkit ja päätykolmiot koristavat sisäänkäyntejä pylväskäytäviin ja pyhäköihin.
Keskuspyhäkön yläpuolinen torni kohoaa 43 metriä yhteensä 65 metrin korkeudelle maanpinnasta; toisin kuin aiemmissa temppelivuorissa, keskustorni on kohotettu sitä ympäröivien neljän tornin yläpuolelle.[39] Itse pyhäkkö, jossa oli alun perin Vishnun patsas ja joka oli avoin kaikilta puolilta, peitettiin seinillä kun temppeli muutettiin theravada-buddhalaiseksi, ja uusille seinille kuvattiin seisovia buddhia. Vuonna 1934 konservaattori George Trouvé tutki monttua keskuspyhäkön alla: hiekan ja veden täyttämänä sen sisältämä aarre oli jo ryöstetty, mutta hän löysi pyhän varaston lehtikultaa kaksi metriä maanpinnan tason yläpuolelta.[40]
[muokkaa] Angkor Wat nykyään
1990-luvulla Angkor Watin konservaatio on aloitettu uudelleen ja temppelille suuntautuva matkailu on lisääntynyt massiivisesti. Temppeli kuuluu Angkorin vuonna 1992 perustettuun maailmanperintökohteeseen, joka on tuonut alueelle rahoitusta ja rohkaissut Kambodžan valtiota suojelemaan kohdetta.[41] German Apsara Conservation Project (GACP) -säätiö työskentelee suojellakseen temppeliä koristavia apsaroita, devatoita ja muita korkokuvia vahingolta. Säätiön tutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia devatoista oli erittäin huonossa kunnossa, pääasiassa kiven luonnollisen eroosion ja kulumisen vuoksi, mutta osittain myös aikaisempien restaurointiyritysten takia.[42] Muuhun työhön kuuluvat romahtaneiden rakenteiden korjaus ja enempien romahdusten estäminen: esimerkiksi ylätason länsijulkisivua on tuettu telineillä vuodesta 2002,[43] kun taas japanilainen tiimi sai ulkopihan kirjaston restauroinnin valmiiksi vuonna 2005.[44]
Angkor Watista on tullut merkittävä matkailukohde: temppelin kävijämääriä ei julkaista, mutta vuonna 2004 maahan tuli hieman yli miljoona ulkomaalaista,[45] joista Matkailuministeriön mukaan 57 prosenttia suunnitteli temppelissä vierailemista.[46] Matkailijavirta on toistaiseksi aiheuttanut suhteellisen vähän vahinkoa, joitakin graffiteja lukuun ottamatta; köysiä ja puuaskelmia on asetettu suojelemaan korkokuvia ja lattioita. Matkailu on tuottanut myös lisävaroja temppelin ylläpitoon – noin 28 prosenttia lipputuloista koko Angkorissa käytetään temppeleihin – vaikka suurimman osan työstä tekevätkin ulkomaiden rahoittamat tiimit Kambodžan viranomaisten sijaan.[47]
[muokkaa] Lähteet
- Angkor Vat APSARA.
- Atlantis Reborn (script) BBC Horizon.
- Briggs, Lawrence Robert: The Ancient Khmer Empire. White Lotus, 1951, reprinted 1999. ISBN 974-8434-93-1.
- Buckley, Michael: Vietnam, Cambodia and Laos Handbook: The Churning of the Ocean of Milk Avalon Travel Publications.
- Cambodian Flag History Flags of the World.
- Freeman, Michael and Jacques, Claude: Ancient Angkor. River Books, 1999. ISBN 0-8348-0426-3.
- Glaize, Maurice: The Monuments of the Angkor Group
- Higham, Charles: The Civilization of Angkor. Phoenix, 2001. ISBN 1-84212-584-2.
- Higham, Charles: Early Cultures of Mainland Southeast Asia. Art Media Resources, 2003. ISBN 1-58886-028-0.
- Hing Thoraxy.: Achievement of "APSARA": Problems and Resolutions in the Management of the Angkor Area
- Mannikka, Eleanor: Angkor Wat, 1113-1150
- Editor Didn't Check Rumour Nation, The.
- Ray, Nick: Lonely Planet guide to Cambodia. Lonely Planet, 2002. ISBN 1-74059-111-9.
- Sharpless, Gordon: Tales of Asia
- German Apsara Conservation Project University of Applied Sciences Cologne.
- Vodano Sophan Seng: Brief Presentation
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Mannikka, Angkor Wat, 1113-1150
- ↑ Glaize, The Monuments of the Angkor Group s. 59.
- ↑ APSARA Authority, Angkor Vat.
- ↑ Higham, The Civilization of Angkor s. 2.
- ↑ Higham, The Civilization of Angkor s. 1-2.
- ↑ Quoted in Brief Presentation by Venerable Vodano Sophan Seng
- ↑ Glaize s. 59.
- ↑ APSARA authority, The Modern Period: The war
- ↑ Flags of the World, Cambodian Flag History
- ↑ CIA World Factbook, Flag of Cambodia
- ↑ The Nation January 31 2003, Editor Didn't Check Rumour
- ↑ Freeman ja Jacques, Ancient Angkor s. 31.
- ↑ Glaize s. 25.
- ↑ German Apsara Conservation Project Building Techniques, s. 5.
- ↑ Freeman ja Jacques s. 29.
- ↑ APSARA authority, Angkor Vat Style
- ↑ Freeman ja Jacques s. 48.
- ↑ Glaize s. 62.
- ↑ Keisari Temur Khanin Angkoriin vuonna 1295 lähettämä diplomaattilähettiläs Zhou Da Guan raportoi, että valtionpäämies haudattiin kuolemansa jälkeen torniin, ja hän viittasi Angkor Watiin mausoleumina.
- ↑ Glaize s. 59.
- ↑ Higham, The Civilization of Angkor s. 118.
- ↑ Freeman ja Jacques s. 48.
- ↑ Mannikka, Angkor Wat, 1113-1150
- ↑ Higham, The Civilization of Angkor s. 118.
- ↑ Transcript of Atlantis Reborn.
- ↑ Freeman ja Jacques s. 49.
- ↑ Glaize s. 61.
- ↑ Freeman ja Jacques s. 49.
- ↑ Freeman ja Jacques s. 50.
- ↑ Freeman ja Jacques s. 50.
- ↑ Mannikka, Angkor Wat, 1113-1150
- ↑ Higham, Early Cultures of Mainland Southeast Asia s. 318.
- ↑ Glaize s. 68.
- ↑ Described in Michael Buckley, The Churning of the Ocean of Milk
- ↑ Glaize s. 69.
- ↑ Glaize s. 63.
- ↑ Ray, Lonely Planet guide to Cambodia s. 195.
- ↑ Ray s. 199.
- ↑ Briggs s. 199.
- ↑ Glaize s. 65.
- ↑ Hing Thoraxy, Achievement of "APSARA"
- ↑ German Apsara Conservation Project, Conservation, Risk Map, s. 2.
- ↑ APSARA authority, Yashodhara no. 6: January - June 2002
- ↑ APSARA authority, News 19 July 2005
- ↑ Tales of Asia, Cambodia Update February 2005: One Million
- ↑ Tales of Asia, Cambodia Update July 2004: Tourism Boom?
- ↑ Tales of Asia, Preserving Angkor: Interview with Ang Choulean (October 13, 2000)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- NASAn korkearesoluutioinen satelliittikuva
- Angkor Wat Digital Media Archive (englanniksi)
- BBC: Map reveals ancient urban sprawl (englanniksi)
