Aivokalvontulehdus
Wikipedia
Aivokalvontulehdus eli meningiitti on yleensä bakteerin (kuten meningokokki, hemofilus, pneumokokki) tai viruksen aiheuttama tarttuva sairaus. Bakteerimeningiitti on virustautia harvinaisempi, mutta vaarallisempi. Virusmeningiitti on 3–4 kertaa bakteerimeningiittiä yleisempi sairaus.
Aivokalvontulehduksen tyypillisiä oireita ovat:
- Korkea kuume
- Päänsärky
- Niskajäykkyys
- Tajunnan hämärtyminen
- Meningokokkibakteerin aiheuttamassa taudissa petekiat (pienet iholla oleva verenpurkaumat) ja šokki
Hoitamaton bakteerimeningiitti saattaa aiheuttaa kuoleman muutaman tunnin kuluessa ensimmäisten oireiden alkamisesta, ja joskus potilas kuolee parhaasta mahdollisesta hoidosta huolimatta. Bakteerimeningiittiä hoidetaan suonensisäisellä antibiootilla.
Virusmeningiitti on huomattavasti lieväoireisempi tauti, ja osa sitä sairastavista voidaan hoitaa kotona.
Aivokalvontulehdusta epäiltäessä otetaan aivo-selkäydinneste eli likvor-näyte, joka paljastaa mahdollisen tulehduksen.
Kyseessä on vakava, mutta koko ajan harvinaistuva sairaus. Suomessa meningiittejä havaittiin 1980-luvun vuosina jopa noin 1 200 tapausta vuosittain, nykyisin enää muutama sata.[1] Sairaus saattaa pahimmillaan johtaa kuolemaan tai pysyviin vauriohin, ja sitä on todettu kaikissa ikäluokissa. Mikäli potilas on sairastumishetkellä pieni lapsi, vaarana on parantumaton CP-vamma.[2] Joillakin potilailla aivokalvontulehdus kehittyy sikotaudin oheissairautena.
Lapsilla meningiitin riski on suurin syntymän ja kahden vuoden iän välillä.[3]
Aivokalvontulehdus voi aiheuttaa potilaalle pysyviä neurologisia haittoja, kuten kuulovamman.
Hyvin harvinaisena aivokalvontulehduksen muotona esiintyy sienimeningiittiä, jonka aiheuttaa useimmiten hiivasieni Candida albicans tai Cryptococcus neoformans. Sairautta ei juuri esiinny muutoin terveillä ihmisillä, vaan kohonnut riski on etupäässä potilailla, joilla immuunijärjestelmä on heikentynyt esimerkiksi HI-viruksen vaikutuksesta.[4]
[muokkaa] Lähteet
Lääkärin CD 2005
