Aachenin tuomiokirkko

Wikipedia

Aachenin tuomiokirkko (saks. Kaiserdom) on Pohjois-Euroopan vanhin katedraali. Kaarle Suuri rakennutti itselleen vuodesta Aacheniin palatsin ja siihen suuren kappelin. Palatsista on jäljellä vain tämä kappeli, josta tuli myöhemmin tuomiokirkko. Rakennustyöt alkoivat 786. Kaarle Suuri kuoli 814 ja hänet haudattiin omaan kirkkoonsa.

Nykyisen muotonsa katedraali on saanut vähitellen yli tuhannen vuoden kuluessa. Sen ytimessä on Kaarle suuren palatsin kappeli. Tuomiokirkon nykyisiin rakenteisiin verrattuna se näyttää varsin pieneltä, mutta valmistuessaan se oli Alppien pohjoispuolen suurin muurattu kupoli.

Katedraali on Unescon maailmanperintökohde.

[muokkaa] Historia

Tuomiokirkko oli kuudensadan vuoden ajan (936-1531) Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoiden kruunauspaikka.

Goottilaisella kaudella katedraalia laajennettiin jotta pyhiinvaeltajien massa mahtui sisään. Laajennusosa vihittiin käyttöön Kaarle Suuren kuoleman 600-vuotisjuhlallisuuksissa.

[muokkaa] Aarrekammio

Aachenin tuomiokirkon aarrekammiossa on monia myöhäisklassisia, karolinginisia ja ottolaisia sekä taide- että kirkkohistoriallisesti merkittäviä aarteita. Eräs näistä on Lotharin risti, joka valmistettiin Otto III:n tilauksesta n. vuonna 1000. Risti on puoli metriä korkea, ja se on tehty kullasta, filigraanista, jalokivistä ja cloisonné-emalista. Lisäksi ristiin on upotettu antiikin aikaisia gemmoja: sivussa oleva kuvaa kolmea sulotarta, kun taas keskellä oleva kamee kuvaa keisari Augustusta. Tapa koristella risti juontaa juurensa Ilmestyskirjasta, jonka mukaan taivaallinen Jerusalem tullaan rakentamaan jalokivistä, minkä myötä Rooman ensimmäinen kristitty kreisari Konstantinus otti tunnuksekseen jalokivikoristeisen ristin (lat. crux gemmata).^[1]

[muokkaa] Lähteet