Wäinö Havas

Wikipedia

Wäinö Rafael Havas (vuoteen 1906 Örling, 15. elokuuta 1898 Lempäälä – 21. elokuuta 1941 Suojärvi) (etunimi esiintyy myös muodossa Väinö) oli suomalainen kirkkoherra, sotilas, vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen saarnaaja, runoilija ja kokoomuksen kansanedustaja. Hän on Suomen historian ainoa rintamalla kaatunut kansanedustaja.

[muokkaa] Perhetausta

Wäinö Havas oli kotoisin Lempäälästä, jossa hänen molemmat vanhempansa toimivat kirkonkylän kansakoulun opettajina. Vanhemmat toimivat aktiivisesti mm. raittius- ja nuorisoseurassa, jotka tulivat siten myös heidän lapsilleen jo varhain tutuiksi. Perhe suomensi nimensä Havakseksi vuonna 1906. Nimi otettiin koulua lähellä sijainneen tutun kalapaikan Havaslahden mukaan.

[muokkaa] Kirkonmies ja kirjailija

Wäinö Havas vihittiin papiksi 1921. Pian sen jälkeen hän avioitui Aunuksen retkellä tapaamansa lotan Saimi Adelia Kauhasen kanssa. Perheeseen syntyi 10 lasta. Havas toimi sotilaspastorina Lappeenrannassa sekä Oulussa, Rovaniemellä ja Kittilässä 1921–1927, Merijärven kirkkoherrana 1927–1935 ja Kivijärven kirkkoherrana 1935–1941.

1920-luvulla Havas omaksui lestadiolaisen uusheräyksen, mutta hengellisen etsinnän jälkeen 20-luvun lopulla siirtyi vanhoillislestadiolaisuuteen. Hän teki vuosina 1925–1926 saarnamatkan Yhdysvaltoihin ja oli 30-luvulla vanhoillislestadiolaisten Lasten Siionin ja Siionin Lähetyslehden vastaava toimittaja.

Havas kirjoitti useita hengellisiä ja isänmaallisia runoja ja kirjoja. Neljä hänen runoistaan on valittu Virsikirjaan (291 "Kun tunnon taakan alla", 344 "Maan ja taivaan Luojan", 438 "Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie" ja 574 "On kaunis synnyinmaamme"). Vanhoillislestadiolaisten Siionin laulut -kokoelmassa on sävellettynä 12 hänen runoaan.

[muokkaa] Poliitikko ja sotilas

Wäinö Havas oli nuorena ylioppilaana yhdessä K.A. Tapolan kanssa keskeisiä puuhamiehiä kotipitäjänsä Lempäälän suojeluskunnan perustamisessa 1917, mutta joutui sittemmin piileskelemään Lempäälässä kunnes valkoiset valtasivat pitäjän maaliskuun lopulla 1918. Sen jälkeen Havaskin pääsi veljensä Eeron kanssa lähtemään mukaan sotaan. Havas oli vapaaehtoisena mukana viidessä sodassa: Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja Aunuksessa, talvisodassa ja jatkosodassa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni ja toimi komppanianpäällikkönä jo heimosodissa. Havas oli suur-Suomi-aatteen kannattaja, mutta ei kuitenkaan kuulunut AKS:ään eikä äärioikeistoon.

Hän oli presidentin valitsijamiehenä 1931 ja 1937 ja valittiin eduskuntaan 1939 kokoomuksen ehdokkaana. Talvisodan puhjettua Havas kuitenkin lähti rintamalle vapaaehtoisena. Kansanedustajista myös Heikki Niskanen ja Paavo Susitaival lähtivät sotaan vapaaehtoisina. Havas kuoli jatkosodan alussa 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella ollessaan pysäyttämässä neuvostoliittolaista hyökkäysvaunua. Hänet haudattiin Kivijärvelle.

[muokkaa] Julkaisut

Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään. Oulu 1927.
Kristityn kodin aapinen. 1930.
Joulusta jouluun. Postuumisti 1953.
Jumalan kalamies. Toimittaneet Mirjami Kallio ja Paulo Rusava, SRK 1998
Jumalan kalamies, cd-levy. Toimittaneet Mirjami Havas-Kallio ja Paulo Rusava.
"Testamentti pojalleni" on hänen kuuluisin runonsa

[muokkaa] Kirjallisuutta

Viljanen, Paavo: Wäinö Havas : hengen ja miekan mies. WSOY 1943
Kärkkäinen, Timo: Väinö Havas poliittisyhteiskunnallisena vaikuttajana 1929–1940. Suomen ja kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. HYTTK 1994
Lahdenperä, Tauno: Lempäälän Suojeluskunta 15.10.1917–4.11.1944. 1994. ISBN 952-90-5870-5