Vuorioikeus
Wikipedia
Vuorioikeus oli 1700-luvun Ruotsin tapa hallita ruukkeja ja yleensäkin raudantuotantoa. Rautahallintoa johti vuorikollegio, kaivosalan keskusvirasto joka sijaitsi Tukholmassa. Paikallisvalta kuului vuorimestareille, jotka jakoivat maan vuorimestaripiireihin. [1] Suomessa oli kolme vuorikäräjäpiiriiä: Uudenmaan, Hämeen sekä Turun- ja Porin läänit muodostivat ensimmäisen piirin, toisen Vaasan ja Oulun läänit sekä kolmannen Viipurin, Kuopion ja Mikkelin läänit. [2] Vuorimestari tarkasti ruukkien toiminnan ja toimi vuorikäräjien puheenjohtajana kussakin ruukissa kerran vuodessa. Käräjät käsittelivät oikeudellisia, hallinnollisia ja tuotannollisia kysymyksiä.
Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle 1809 vuorikäräjille jäi vain rikosoikeudet tehtävät, ja 1854 Suomen vuorikäräjät lakkautettiin kokonaan [3]
