Vladimir Potanin

Wikipedia

Vladimir Olegovitš Potanin (ven. Владимир Олегович Потанин, s. 3. tammikuuta 1961, Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen oligarkki. Hän omistaa yhdessä Mihail Prohorovin kanssa osuudet Norilski nikel -konsernista ja Polyus Gold -kultakaivoksista.

Potanin on koulutukseltaan kandidaatti valmistuen Moskovan valtiolliselta yliopistolta liiketalouslinjalta. Liike-elämän aikakauslehti Forbes listasi maaliskuussa 2007 hänet maailman 38. rikkaimmaksi henkilöksi. Potanin on naimisissa ja hänellä kolme lasta.^[1]

[muokkaa] Henkilöhistoria

Vuonna 1992 Mihail Prohorov ja Vladimir Potanin saivat haltuunsa kahden suuren neuvostoajan pankin yritysasiakkaat. Tarkoitusta varten perustettiin Interros (ven. Интеррос). Konsernilla oli toimintaa metalleissa, teknisessä rakentamisessa, maataloudessa ja medioissa.

Vladimir Potanin oli venäläisen suurpankin Oneximbankin perustaja. Potanin on syntyjään venäjänjuutalainen. Potanin opiskeli muun muassa Moskovan ulkomaisten suhteiden instituutissa (josta poimittiin oppilaita mm. KGB-koulutukseen) ja työskenteli ulkomaankauppaministeriössä isänsä tavoin. Potanin loi Interros-kauppaliiton 1992 kauppaamaan ei-rautaa, kuten alumiinia, kuparia ja lyijyä. Interrosista saamallaan pääomalla Potanin perusti Oneximbankin ja MFK-pankin.

Potanin oli yksi seitsemästä oligarkista, joka maksoi presidentti Boris Jeltsinin vuoden 1995 uudelleenvalintakampanjan kulut kommunistien Zjuganovia vastaan. Vastineeksi Jeltsin nimitti Potaninin varapääministeriksi.^[2]

Potanin hankki lisää omistuksia "osakkeita lainoja vastaan" -sisäpiirioperaatioilla, jossa sai haltuunsa Norilski nikelin ja öljy-yhtiö Sidancon^[3]. Hänen yritysryppäänsä pieneni merkittävästi vuoden 1998 talouskriisissä, mutta hän säilyi silti suurliikemiehenä.

Vuoden 2007 alussa Vladimir Potanin ja Mihail Prohorov ilmoittivat teiden eroamisesta. Potanin saisi omistukseensa Norilski nikelin (ven. Норильский никель), joka maailman suurin nikkelin ja palladiumin tuottaja ja Prohorov kultakaivokset.