VL Pyry
Wikipedia
VL Pyry oli Valtion lentokonetehtaan suunnittelema ja valmistama Suomen ilmavoimien harjoitushävittäjä, joka oli käytössä 1939—1962.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ilmavoimat tilasi tämän lentokoneen prototyypin vuonna 1937. Sen nimeksi tuli tuli VL Pyry I ja tunnukseksi PY-1.
Koneen suunnitteli Arvo Ylinen, jonka työryhmässä toimivat lentokonesuunnittelijat Martti Vainio, Torsti Verkkola ja Edward Wegelius.
Lentokoneen ensilennon lensi 29. maaliskuuta 1939 tehtaan koelentäjä, luutnantti Jorma Visapää. Toukokuussa ilmavoimat tilasi 40 koulukonetta, jotka valmistuivat ripeästi jo vuoden 1941 keväällä. Ne tunnettiin tyyppinä Pyry II ja niiden tunnukset olivat PY-2 - PY-41.
Ensimmäisenä joukko-osastona Pyryjä sai Ilmasotakoulu Kauhavalla vuonna 1941. Koneella koulittiin lentäjiä 20 vuoden ajan. Se oli suomalaisen lentokoneteollisuuden parhaimpia tuotteita. Sillä koulittiin noin 700 sotilaslentäjää. Lentokoneilla lennettiin yli 56000 tuntia.
Pyryn kärkisakkausominaisuuksia yritettiin parantaa trapetsisiivellä. Se asennettiin ensimmäisen kerran PY-24:ään 20.3.1941. Kokeilu epäonnistui ja koneeseen vaihdettiin elliptinen siipi. Ensimmäinen uhrin vaatinut onnettomuus Pyryllä tapahtui 15.6.1941, kun PY-3 ajoi suohon Hyvinkäällä ja Sk-ups. K. Meriluoto sai surmansa. Uusia trapetsisiipiä kokeiltiin Pyry PY-37:ssä 7. maaliskuuta 1943. Koelentäjänä toimi kapteeni Erkki Pohjanheimo. Kone putosi Koivistonkylään lähelle Lempälään johtavaa tietä. Pyryssä oli matkustajana kapteeni Akilles Järvinen. Molemmat lentäjät saivat surmansa [1]. Trapetsisiipiä kokeiltiin kaikkiaan neljässä Pyryssä, PY-24 (1941), PY-37 (1943), PY-32 (1943) ja PY-1 (1944) ilman menestystä. Yhden hengen miehistöllä Pyry oli hyvinkin vakaa, mutta raskaamalla kuormalla pitkittäisvakavuudessa oli ongelmia. Huhtikuussa 1943 alettiin Pyryjen moottoritelineitä pidentää, jolloin koneen painopiste muuttui ja pitkittäisvakavuus palautui [2].
Pyryn viimeiset lennot tapahtuivat Härmälässä: 7. syyskuuta 1962 lensivät kapteeni Veikko Hietamies PY-1:llä ja yliluutnantti Keijo Elio PY-27:llä.
Koneen seuraaja oli Valmet Vihuri.
[muokkaa] Spesifikaatio
- kaksipaikkainen jatkokoulutuskone
- alataso
- kärkiväli 9,80 m
- pituus 7,70 m
- lentopaino 1535 kg
- rakenne osin suomalaista mäntypuuta, osin terästä, kangasta ja duralumiinia.
Koneessa oli ilmajäähdytteinen 420 hv Wright Whirlwind R-975-E3 tähtimoottori.
[muokkaa] Suoritusarvot
Huippunopeus 330 km/h.
[muokkaa] Museokoneita Suomessa
- Keski-Suomen ilmailumuseossa on näytteillä PY-1
- Suomen ilmailumuseossa on näytteillä PY-27
- Keski-Suomen ilmailumuseossa on lisäksi varastoituna Kauhavalla muistomerkkinä ollut PY-35
- Vesivehmaan varastohallissa on varastoituna PY-26
Härmälän Pyryntie on nimetty tämän koulukoneen mukaan
[muokkaa] Linkkejä ja muita lähteitä
- Kalevi Keskinen, Klaus Niska, Kari Stenman, Carl-Fredrik Geust, Suomen museolentokoneet, Tietoteos, 1981. ISBN 951-9035-60-5
- Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien historia 14 - Suomalaiset hävittäjät, AR-Kustannus ky, 1990. ISBN 951-95821-0-X
- Härmälän kadunnimen historiaa, mm. VL Pyry
- Sodissa kaatuneet lentäjät (Erkki Pohjanheimo ja Akilles Järvinen, VL Pyry)[1]
