Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous
Wikipedia
Kahdeskymmenes ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous avattiin vuonna 1869 Vatikaanissa. Konsiili kesti vuoteen 1870, jolloin se käytännön syistä keskeytyi, vaikkei sitä muodollisesti suljettukaan. Sitä kutsutaan myös nimellä Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous.
Paavi Pius IX:n kutsumaan kokoukseen osallistui paavin lisäksi 11 patriarkkaa, kuusi arkkipiisparuhtinasta, 49 kardinaalia, 680 arkkipiispaa ja piispaa, 28 apottia ja 29 luostarijärjestöjen johtajaa. Kirkolliskokous mm. dogmatisoi paavin erehtymättömyyden.
Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi.
Kirkolliskokouksen lopuksi määriteltiin dogmi, jonka mukaan paavi on erehtymätön niissä asioissa, mitkä on hän lausunut piispanistuimeltaan ex cathedra. Tämä perustuu kolmeen ensimmäisen paavin, Pietarin, aseman määrittävään raamatun kohtaan (Matteus 16:18-19, Luukas 22:31-32 ja Johannes 21: 15-17).
Käytännössä monet paavit ovat oikeudestaan huolimatta välttäneet antamasta lausuntoja "ex cathedra", koska tämä sitoisi myös heidän seuraajiaan teologisesti tai seuraajien olisi joko uudelleen tulkittava edeltäjiensä päätöksiä tai mahdollisesti jopa tehtävä vastakkaisia päätöksiä, mikä heikentäisi katolisen kirkon perinteen uskottavuutta raamatuntulkinnan rinnalla. Protestantismi ei periaatteessa perustu raamatuntulkintaan perinteen rajoittamana vaan itse Raamattuun (sola scriptura-periaate, "yksin sana"). Näin ollen periaatteessa kenellä hyvänsä on oikeus testata kirkon esittämiä kristinuskon tulkintoja vertaamalla niitä Raamattuun. Protestantismissa on uskonpuhdistuksen jälkeen tapahtunut hajaannusta, mitä katolinen kirkko on koettanut välttää korostamalla perinnettään ja toisaalta tuomitsemalla poikkeamat harhaoppisuutena eli kerettiläisyytenä.
