Vasemman käden polku
Wikipedia
Vasemman käden polku on uskonnollinen metodiikka, jonka mukaan olennaista on yksilön valaistuminen ja äärimmäinen individualismi äärimmäisten tekojen kuten vallitsevan kulttuuriympäristön tabujen rikkomisen ja yhteisöllisen moraalikoodin kieltämisen kautta.[1][2] Termin vastakohtana pidetään oikean käden polkua, jonka tarkoitus on valaistuminen yksilön äärimmäisen nöyryyden ja vaatimattomuuden kautta. Oikean käden polun katsotaan usein edustavan yhteisöllistä hyvää ja moraalisääntöjä.[2]
Käsite on lähtöisin Intian hindulaisuudesta, erityisesti tantrasta.[3] Niin vasemman kuin oikeankin käden polusta on esitetty monia erilaisia tulkintoja, joiden vivahteet saattavat olla raskaastikin eriäviä. Yhteisinä tekijöinä näillä voidaan pitää vain yleistä individualismia ja kulttuurinormien vastustamista. Nimitys juontaakin juuri tästä - vasenkätisyyttä on monissa kulttuureissa pidetty kielteisenä ja epäsopivana.[1][4]
Vasemman tai oikean käden polulla ei ole mitään tekemistä poliittisten käsitteiden vasemmisto ja oikeisto kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Intia ja Tantra
Intian kulttuurissa kummallakin kädellä on tehtävänsä. Esimerkiksi, oikea käsi on tarkoitettu ravinnon käsittelyyn kun taas vasen käsi on tarkoitettu likaisten töiden tekoon kuten kehon puhdistukseen. Myös Hindulaisuudessa esiintyvän jumaluuden, Kalin monikätinen naishahmo ilmentää tätä; Kalin oikeat kädet ovat luovia kun taas vasemmat ovat tuhoavia.
Tantrassa vasemman käden polulla viitataan äärimmäisiin keinoihin valaistuksen saavuttamiseksi (esim. kuolleiden seurassa meditointi, seksuaaliset rituaalit, lihansyönti ja päihteiden nauttiminen),[1] ja sitä pidetään vaarallisempana kuin asketismiin ja meditaatioon keskittyvää oikean käden polkua.
[muokkaa] Länsimaisia muotoja
Länsimaissa vasen on liitetty monesti noituuteen ja mustaan magiaan, niinpä vasemman käden polku esiintyy yleensä okkulttisten suuntauksien yhteydessä.[1][4] Tavallisesti viitataan moraalittomaksi katsottuihin magian muotoihin. Usein myös tantrasta kumpuava hengellisempi puoli esitetään riisutussa ja länsimaisemmaksi muokatussa muodossa. Äärimmilleen vietynä tämä ilmenee esim. laveylaisessa satanismissa, jossa vasemman käden polku liitetään pitkälti pelkästään egoismiin ja hedonismiin ilman mitään hengellisyyttä.[5]
Kaikki tulkinnat eivät kuitenkaan ota lähdökohdaksi etiikkaa, vaan sen sijaan korostavat vasemman käden polun individualistista luonnetta ja jatkuvaa itsekehitystä - monesti viitataan yksilön pyrkimykseen jumalistaa itsensä.[1][2] Tällaista muotoa edustaa mm. Setin Temppeli.[5]
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
- Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja, WSOY 2004, ISBN 951-0-18537-X
- Granholm, Kennet: Embracing the Dark, Åbo Akademi University Press 2005, ISBN 951-765-251-8
- Kotkavuori, Tapio: Vasemman käden polku, 3. painos, Voimasana 2004, ISBN 952-5261-15-5
- Svoboda, Robert: At the left hand of God, Brotherhood of life 1986, ISBN 0-914732-21-8
- Schreck, Zeena: Demons of the flesh - Sex magic, Creation books 2002, ISBN 1-84068-061-X
