Valerius Flaccus
Wikipedia
| Syntynyt: | ensimmäinen vuosisata |
|---|---|
| Kuollut: | vuonna 90 tai aikaisemmin |
| Ammatit: | runoilija |
| Kansallisuus: | Rooman valtakunta |
| Aikakausi: | roomalaisen kirjallisuuden ns. "hopeisen kausi" |
| Tyylilajit: | eeppinen runous |
Gaius Valerius Flaccus oli ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut roomalainen runoilija, joka kukoisti keisareiden Vespasianuksen ja Tituksen aikana, roomalaisen kirjallisuuden niin sanotulla "hopeisella kaudella".
Valerius Flaccuksesta ei tiedetä paljoakaan; hän kuului viisitoistajäseniseen quindecemviri sacris faciundis -kollegioon. Ainoa hänet mainitseva antiikin kirjailija on Quintilianus, joka viittaa tämän kuolemaan suurena menetyksenä. Quintilianuksen teos valmistui noin vuonna 90, mikä rajaa Valerius Flaccuksen kuolinvuoden tähän tai sitä aikaisemmaksi.
Hänen ainoa säilynyt työnsä, latinankielinen Argonautica, on kirjoitettu vuoden 70 Jerusalemin piirityksen aikana tai välittömästi sen jälkeen, ja omistettu keisari Vespasianukselle. Teoksessa viitataan myös vuonna 79 tapahtuneeseen Vesuviuksen purkautumiseen, mikä viittaa siihen, että se on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa. Argonautica on eeppinen runo, jonka on tarkoitettu kahdeksan kirjan mittaiseksi. Se käyttää daktyylista heksametriä ja seuraa melko tarkasti Apollonios Rhodioksen kreikankielisen Argonautikan tapahtumia; tosin Valerius Flaccuksen kerronta loppuu odottamatta kohtaan, jossa Medeia pyytää päästä Iasonin mukaan tämän lähtiessä kotimatkalle, mikä on herättänyt epäilyjä, ettei teos olisi koskaan valmistunut. Valerius Flaccus on selvästi tuntenut Vergiliuksen tuotannon ja käyttänyt häntä mallinaan kielenkäytössä. Hänen tekstiään on luonnehdittu virheettömäksi ja eläväiseksi kerronnaltaan, mutta teennäiseksi ja liioittelun ja korulauseiden takia vähemmän selkeäksi kuin esikuvansa.
