Valerianus

Wikipedia

Publius Licinius Valerianus (n. 200–260) oli Rooman keisari vuosina 253–260. Valerianus oli sotapäällikkönä Reinillä, kun keisari Gallus pyysi apua Aemilianuksen kapinaa vastaan. Matkalla kohtaamaan Aemilianusta tuli kuitenkin tieto, että Gallus oli jo kuollut. Valerianuksen joukot huusivat hänet keisariksi. Nyt Aemilianuksen joukot murhasivat hänet ja Valerianuksesta tuli keisari.

Valtakunnan länsiosassa oli levottomuuksia. Idässä Antiokia joutui Persian vasallin valloittamaksi ja Sapor I valloitti Armenian. Valerianus lähti itään Persiaa vastaan. Hän valloitti Antiokian ja Syyrian provinssin takaisin. Gootit hyökkäsivät Vähään-Aasiaan. Kulkutauti tappoi suuren osan Valerianuksen joukoista. Valerianus yritti neuvotella Saporin kanssa. Hänet kuitenkin vangittiin. Tämän jälkeen häntä kerrotaan nöyryytetyn perusteellisesti. Saporin sanotaan käyttäneen Valerianusta jalkatuolina hevosen selkään noustessaan. Seuraavaksi hänet teloitettiin, täytettiin, värjättiin purppuralla ja asetettiin näytteille.

Valerianus on ainoa Rooman keisari, jonka vihollinen onnistui vangitsemaan. Tiedot Valerianuksen hallintokaudesta ovat monin osin epävarmoja.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.

Edeltäjä Aemilianus

Rooman keisari

Seuraaja Gallienus