Urho Lehtovaara
Wikipedia
Urho Sakari Lehtovaara (27. lokakuuta 1917 Pyhäjärvi – 5. tammikuuta 1949 Salo) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari. Hän lensi noin 400 sotalentoa ja ampui alas 44 vastustajan konetta. Lehtovaara nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 9. heinäkuuta 1944 numerolla 142.[1]
Urho Lehtovaara syntyi Pyhäjärvellä, Oulun läänissä, liikkeenharjoittaja Emil ja Anni (o.s. Kantonen) Lehtovaaran perheeseen. Perhe muutti Saloon vuonna 1934. Lehtovaara suoritti ohjaajakurssin (RAOK 4) Kauhavan Lentosotakoulussa vuonna 1938. Helmikuussa 1940 hänet komennettiin Lentolaivue 28:aan, jonka kalustona oli Morane-Saulnier M.S. 406 -koneet. Lehtovaara saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa talvisodassa, hän ampui alas SB-2 -pommikoneen 2. maaliskuuta 1940. Jatkosodan Lehtovaara aloitti samassa Morane -laivueessa, ollen lentokonetyypin kärkiässä 15 ilmavoitolla.[2] 28. maaliskuuta 1943 Lehtovaara komennettiin Lentolaivue 34:ään, jossa hän saavutti Messerschmitt Bf 109 -koneilla lentäen 29 ilmavoittoa. Lehtovaara palveli vielä Lentolaivue 28:ssa 15. syyskuuta 1944 alkaen, osallistuen Lapin sotaan.
Hän erosi palveluksesta 28. marraskuuta 1946, siviilissä hän toimi elokuvateatterin toimitusjohtajana. Lehtovaara kuoli 5. tammikuuta 1949 ollessaan pidätettynä Ratakadulla asekätkentätoimintaan epäillyn upseerin kyyditsemisestä Ruotsissa.
[muokkaa] Lähteet
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
