Ufotarusto
Wikipedia
Ufotarusto (lautastarusto) on ufojen arvostelijoiden mielestä joukko ufoihin liittyviä uskomuksia. Ufot olisivat tämän mukaan jonkinlaista kansanperinnettä, folklorea. Ennen nähtiin metsässä tonttuja ja haltijoita, nykyään ufoja. Ufoja voisi siis verrata kaupunkitarinoihin. Tätä väitettä näyttäisi tukevan se että ufot näyttävät kehittyvän tekniikan mukaan: 1800-luvulla nähtiin kummitusilmalaivoja, 1930-luvulla kummituslentokoneita ja vuonna 1946 aaveraketteja ennen varsinaisia ufoja.
[muokkaa] Ufotarustossa usein toistuvia ufojen piirteitä
Ufotarustoon liittyviä uskomuksia jotka toistuvat monissa väitetyissä ufohavainnoissa ovat muun muassa kahden vastakkain asetetun lautasen muotoinen alus, jonka päällä on kupoli, joka voi olla läpinäkyvä, tai jossa on ikkunoita. Useimmiten ufon yläosa on muutenkin paksumpi, kulhomainen. Ufon paksuimmalla kohdalla on monesti värillisiä valoja, usein kiertävässä renkaassa. Yhtenäistä lautasmuotoa ei silti ole. Ufo voi olla myös munamainen ja pallomainen. 1980-luvulta lähtien on nähty monesti kolmiomaisia tummia ufoja, joissa ufon pohjalla kolmion kärjessä ja keskellä värillisiä valoja. Suuri sikarin muotoinen alus on ufojen emäalus, josta voi lähteä pienempiä aluksia lennoille. Ufo hohtaa yöllä ja on monesti hopeinen päivällä. Ufolla on usein hyvin nopea, äänetön lento, joka aiheuttaa ilmavirran. Ufo pystyy tekemään äkkikäännöksiä, ja putoaa monesti kohti maata kuin putoava lehti. Ufo pystyy myös halutessaan leijumaan paikallaan ja olemaan missä asennossa vaan. Ufon lähestyessä autoa sen moottori sammuu ja autoradio mykistyy siksi aikaa, kun ufo on lähellä. Ufo voi jättää laskeutumispaikalleen kuivunaan tai palaneen ympyrän muotoisen alueen. Humanoidit ovat monesti noin metrin mittaisia, suuripäisiä, suurisilmäisiä ja kaljuja olioita.
Ufotarusto tukee suurelta osin väitettä, jonka mukaan ufot ovat vieraalta planeetalta tai toisesta ulottuvuudesta peräisin olevia lentäviä aluksia.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Juhani Kyröläinen, Pekka Teerikorpi: Ufojen arvoitus. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8.
