Ufokontakti
Wikipedia
Ufokontaktit tai tavallisemmin "kontaktit" ovat tapauksia, joissa yksittäiset ihmiset väittävät matkustaneensa ufojen kyydissä, käyneensä vierailla planeetoilla ja niin edelleen. Kontaktitapauksissa on yleensä ihmisen näköisiä humanoideja, kuvankauniita naispuolisia venuslaisia ja niin edelleen. Osa kontakteista liittyy niin sanottuihin lautaskultteihin eli lautasuskontoihin, joita syntyi erääseen aikaan mm. Yhdysvalloissa. Ufokontaktien luotettavuudesta on kiistelty kovasti, monet ufotutkijatkin ovat suhtautuneet niihin kielteisesti. Monesti kontakteilla on vain yksi todistaja, niiden kertoja itse. Suomessakin on väitetty ihmisen tapaisten humanoidien kulkeneen joskus autoissa liftareina. Tunnettuja kontakteja ovat George Adamskin, Billy Meierin ja Whitley Strieberin tapaukset, jotka ovat kaikki ufologisten mittapuiden mukaan epäluotettavia. Adamski aikoi kirjoittaa tarinansa alun perin tieteisromaaniksi, mutta totesi markkinoiden olevan parempia "tositarinana". Meierin ullakolta löytyi ufojen pienoismalleja, ja Strieberillä oli takanaan uraa fantasiakirjailijana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kontaktien historiaa
Jo 1758 Emanuel Swedenborg väitti saaneensa psyykkisen yhteyden toisiin planeettoihin, muttei kuitenkaan Saturnuksen radan ulkopuolelle, koska Uranusta ja Neptunusta saatikka Plutoa ei tuolloin tunnettu. 1800-luvun lopulla oli ainakin pari kontaktikirjailijaa, ja 1930-luvulla William Magoon ja Guy Ballard kertoivat omia tarinoitaan.
George Adamski julkisti kirjansa 1952. Syntyi tyypillinen kontaktigenre, jossa ihmisen näköiset ystävälliset humanoidit matkustivat emäaluksesta lähtevillä lentävillä lautasella. Matkustettiin Maan kiertoradalla, Kuuhun, Venukseen ja Marsiin. 1950-luvulla ei tiedetty vielä Venuksen olevan helvetillisen kuuma ja Marsin täysin elinkelvoton planeetta. Adamskin jälkeen väittivät ufokontakteja kokeneensa mm. George King, Daniel Fry, Truman Bethurum, Orfeo Angelucci, Buck Nelson, George Van Tassel, Dino Kraspedon ja Rolf Telano (oikealta nimeltään Ralph M. Holland). 60-- ja 70-luvuilla luvulla tulivat Bulatovich, Lilly, Uri Geller ja Ida Kannenberg. Myöhään 1950-luvulla monet kontaktihenkilöt eivät väittäneet fyysisesti matkustaneensa ufoilla, vaan olleensa psyykkisessä kontaktissa, "kanavoinnissa", joka yleistyi taas myöhään 1960-luvulla.
Kontaktien ympärille syntyi Yhdysvaltoihin ja muuallekin pian uususkonnollisia "lautaskultteja". Varhain 1950-luvulla kontaktin kokenut George King perusti Aetherius Society:n.
Suomessakin on kontakteja ufopiireille ilmoitettu. Suomessa väitettyjä ufokontakteja ovat kertoneet Aino Kassinen, Helge Lindroos, Tapio Kaitaharju ja Markus Räsänen, Osmo T. Liene, Toivo Kovanen, Aarno Heinonen, Arvi Saarentaus, Helena Gustafsson, Raili Lehtonen, Sinikka Oinonen ja Pauli Aalto ja monia muita.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Tapani Koivula: Ufojen kosminen viesti. WSOY, 1988.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Tapani Kuningas: Muukalaisia ja humanoideja. Kirjayhtymä, 1973.
- Tapani Koivula: Ufojen kosminen viesti. WSOY, 1988.
