Työmarkkina-asema
Wikipedia
Työmarkkina-asema on työmarkkina, sosiaalipoliittinen ja sosiologinen käsite, joka kuvaa työntekijän haluttavuutta ja vahvuutta työmarkkinoilla suhteessa toisiin työntekijöihin. Hyvä työmarkkina-asema poikkeaa prekariaatin työmarkkina-asemasta.
Hyvään työmarkkina-asemaan voidaan liittää tunnusmerkkejä:
- vapaita työpaikkoja on enemmän kuin työnhakijoita,
- työntekijä uskoo omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa työpaikalla ja –markkinoilla,
- henkilö omaa muita työnhakijoita paremmat työllistymismahdollisuudet,
- työntekijän luottamus työpaikan säilymiseen, saantiin ja vaihtoon on korkea,
- henkilön urakehitys on muita työntekijöitä parempi,
- työntekijää koulutetaan työnantajan kustannuksella,
- henkilö nauttii paitsi yrityksen johdon ja esimiehen luottamusta, on haluttava toisissa yrityksissä, ja henkilöön kohdistetaan rekrytointitarjouksia nk. ”head huntereilta”,
- ovat yrityksen ydintyövoimaa, erotuksena massatyövoimasta (McJob) ja
- työnantaja käyttää vähemmän työnjohto-oikeuttaan: työntekijä saa valita mitä haluaa tehdä.
Koska hyvän työmarkkina-aseman omaavat ovat haluttuja työmarkkinoilla, työnantaja kohdistaa heihin sitouttamis-keinoja kuten palkitsemista, etuja tai optioita.
[muokkaa] Länsimaisen työmarkkina-aseman tunnuspiirteitä
Työmarkkina-asema on alati muuttuva käsite ja sosiologisen tutkimuksen kohde[1]. Työmarkkina-asemaa tutkitaan erilaisilla muuttujilla kuten iällä, sukupuolella, koulutuksella, perhesuhteilla, yhteikuntaluokitteuila jne.. Länsimaisilla ja suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa hyvästä työmarkkina-asemasta on havaittu, että.;
- on pääsääntöisesti parempi koulutetuilla kuin vähemmän koulutetuilla, [2]
- on palkansaajilla hyvä kun työllisten määrä on korkea ja työttömyys matala,
- on huonompi maahanmuuttajilla, päihteiden käyttäjillä, sairailla ja vammaisilla suhteessa valtaväestöön ja terveisiin
- on parempi toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa verrattuna määrä-, osa-aikaisisissa ja nk. epätyypillisissä työsuhteissa[3][4]
- on parempi nk. avainaloilla erotuksena matalapalkka-aloista, [5]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ ks. esim. [1]
- ↑ [2]
- ↑ Virtanen, Marianna. Työterveiset: 2004-02: Onko pätkätyö terveysriski?. [3] viitattu 4.1.2008.
- ↑ Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin. Palkansaajien tutkimuslaitos. Julkaisija: Valtioneuvoston kanslia. ISBN 952-5354-63-6. [4] sivu 51.
- ↑ [5], viittattu 4.1.2008.
[muokkaa] Katso myös
- Prekariaatti
- Työsuhde
- Työntekijöiden sitouttaminen
