Trentonin taistelu
Wikipedia
 Washington ylittämässä Delawarejokea, Emanuel Gottlieb Leutzen maalaus, 1851. |
|
| Trentonin taistelu | |
|---|---|
| Sota: Yhdysvaltain vapaussota | |
| Päivämäärä: 26. joulukuu 1776 | |
| Paikka: Trenton, New Jersey | |
| Tulos: Amerikkalaisten selvä voitto | |
| Taistelevat osapuolet | |
| Ison-Britannian kuningaskunta | Yhdysvallat |
| Komentajat | |
| Johann Rall | George Washington |
| Vahvuudet | |
| 1 400 | 2 400 |
| Tappiot | |
| 23 kuollutta 92 haavoittunutta 913 jäi vangiksi |
5 kuollutta 2 haavoittunutta |
| {{}} | |
Trentonin taistelu käytiin 26. joulukuuta 1776 Yhdysvaltain vapaussodassa, kenraali George Washingtonin yllättäin ylitettyä Delawarejoen ja hyökättyä hesseniläisvaruskuntaan Trentonissa. Ylivoimainen voitto käytännössä vahvisti Yhdysvaltain armeijan iskukykyä siirryttäessä valmistauduttaessa seuraaviin taisteluihin Trentonissa ja Princetonissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Trentonin varuskunnassa oli kolme Hesseniläistä rykmenttiä eversti Johann Rallin komennossa käsittäen noin 1 400 sotilasta.
Amerikkalaisten menestystä edisti Washingtonin värväämä tiedustelija John Honeyman, joka oli selvittänyt Trentonin puolustusjoukoista, niiden ryhmittelystä sekä antanut harhaanjohtavaa tietoa amerikkalaisten taistelukyvystä. Lisäksi jouluna oli alkanut lumimyrsky, joka teki Delawarejoen ylityksetä lähes mahdottoman. Hesseniläiset olivat partioineet jatkuvasti joen rannalla selvittäen mahdollisia vihollisia, mutta taistelua edeltävänä yönä ei partiota myrskyn takia ollut lähetetty.[1] Myös mahdollinen joulun juhlinta oli saattanut alentaa puolustuksen valppautta.
[muokkaa] Taistelu
Joulupäivän iltana lumimyrsky viivytti amerikkalaisia ja he pääsivät joen yli aamukolmelta Trentonin pohjoispuolella. Myrskyn vielä vallitessa tunnin kestänyt taistelu alkoi aamukahdeksalta.
Amerikkalaisia sotilaita oli noin 2 400 ja joukot jakaantuivat kahtia kenraalimajuri Nathanael Greene'in divisioonan hyökätessä pohjoisesta ja kenraalimajuri John Sullivanin divisioonan hyökätessä lännestä Trentoniin. Kolmannen divisioonan piti hyökätä etelästä, mutta se ei koskaan päässyt joen yli.
Amerikkalaiset kohtasivat vain heikkoa vastarintaa ja Greene'in joukot saivat Trentonin kaksi pääkatua tykkiensä kohteeksi, jolloin hesseniläisten oli vaikea asettua järjestelmälliseen vastarintaan. Taistelun alettua kaupungin pohjoispuolella, osa länsikaupungin vartioista siirtyi sinne tukemaan puolustusta ja Sullivanin divisioona pääsi helposti täältä kaupunkiin. Se lähti myös varmistamaan kaupungista pois johtavan eteläisen sillan, jolloin hesseniläisillä ei ollut enää pakoreittejäkään.
Siitä huolimatta Rall johti joukkonsa kaupungin ulkopuolelle ja ne pyrittiin kokoamaan takaisinvaltausta varten, mutta amerikkalaisten kaupungin suojasta tuleva tulitus teki tilanteen mahdottomaksi. Tulituksessa Rall sai kuolettavan vamman ja myös muut neljä everstiä saivat taistelussa surmansa. Amerikkalaismenetykset tulivat taistelun jälkeen haavoittuneista ja matkalla hypotermiaan menehtyneistä. Yksi merkittävimmistä haavoittuneista oli nuori James Monroe, josta aikanaan tuli Yhdysvaltain viides presidentti
[muokkaa] Merkitys
Washingtonin liki 5 000 sotilaan armeijasta 70% oli värvätty vuoden loppuun[2] ja ennen taistelua amerikkalaisten ilmapiiri oli todella matalalla New Yorkin sekä ison ammusarsenaalin menetyksen vuoksi.
Nyt saatiin kaivattu menestys ja lisäksi amerikkalaiset olivat onnistuneet poistamaan sodasta pelätyn eurooppalaisen, ammattisotilaista koostuvan joukko-osaston. Näin Washingtonin loistava taktinen voitto osoittautui merkittäväksi armeijan hengen kannalta, useat värväytyivät uudelleen ja uusia värväytyviä tuli lähteneiden tilalle.[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ David Hackett Fischer: Washington's Crossing, s. 234-262. Kirja George Washingtonin toiminnasta 1776 (englanniksi). Oxford University Press USA, 2004. ISBN 0-19-517034-2.
- ↑ MyRevolutionaryWar:The Battle of Trenton (englanniksi) - (ladattu 29.12.2006)
- ↑ U-S-History.com:Battle of Trenton (englanniksi) - (ladattu 29.12.2006)
