Sihote-Alinin meteoriitti

Wikipedia

Sihote-Alinin meteoriitti tuli maahan massiivisen rautasateena 12. helmikuuta 1947 440 kilometriä koilliseen Vladivostokista, Venäjällä. Tarkempi paikka on Sihote Alinin vuorilla lähellä Pasekan kylää. Aurinkoa kirkkaampi häikäisevä tulipallo kiisi pohjoisesta etelään ja katosi Sihote-Alinin kukkuloiden taakse. Kuultiin kovia pamauksia ja jyrinää. Nähtiin savupilvi, joka kohosi ylöspäin, ja kuultiin räjähdys, joka tärisytti ilmaa, heilutti taloja ja hajotti ikkunoita. Sen jälkeen kuultiin kuin konekiväärin rätinää. Kappaleet näyttivät hajoavan pudotessaan viuhkamaisesti. Maahan syntyi kraattereita ja meteoriitin sirpaleet lävistivät puiden kuoria.

[muokkaa] Sihote-Alinin rautasade

Eräs löydetty pala ilmakehässä hajonneesta Sihote-Alinin meteoriitista.

Pudonneen rautameteoriitin paino oli ennen ilmakehään saapumista 900 tonnia ja ilmalennon kitkakaasuuntumisen ja hajoamisten jälkeen 70000-100000 kg. Kappaleen läpimitta oli ennen ilmakehää erään arvion mukaan noin 3-4 metriä. Kappale oli koostunut monista rautaosista jotka olivat löyhästi toisissaan kiinni. Meteoriittin suurin osa räjähti 5,6 kilometrin korkeudessa sukellettuaan ensin ilmakehään 41 asteen kulmassa nopeudella 14,5 km/s. Mutta meteoriitti oli alkanut hajota jo aikaisemmin piirtäen taivaalle 32 km pitkän vanan. Rautaa satoi 1,3 km² alueella, laajin rautakappaleen synnyttämä iskukraatteri oli läpimitaltaan 26,5 m ja syvyydeltään 6 m. Putoamisellipsin mitat olivat 1,75 x 1,0 km. Tällä alueella oli 200 kraatteria ja satoja muita meteoriitinkappaleita. Suurin osa kraattereista oli 2 m:n läpimittaisia. Yli 10 m:n läpimittaisia kraattereita oli noin 24. Suurten kraatterien meteoriitit olivat hajonneet ja singonneet kappaleitaan 1 m kraatterin reunan ulkopuolelle, pienten kraatterien meteoriitinkapapleet olivat säilyneet ehjinä kraatterin synnyttäessään. Kallio oli hajonnut suurten kraatterien kohdalla. Laajemmalle 3,75 x 1,5 km:n alueelle putosi pieniä meteoriitin sirpaleita. Meteoriitit putosivat noin paikalle käyneiden mukaan 30 asteen kulmassa maahan. Törmääjä alkoi hajota pudotessaan nopeasti 20 km:n korkeudessa. Suurin löydetty ehjä rautakappale oli 1745 kg, seuraavaksi suurimmat 500 ja 450 kg. Suurin kappale löytyi 4 metrin kokoisen kraatterin pohjalta, kappale oli tunkeutunut viistosti noin 3 m:n syvyyteen.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Kirja Heikki Oja: Tulipalloja taivaalla, Ursa 1978. Sivut 137-141