Sideerinen astrologia
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa ei käsitellä neutraalista näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmia neutraaleiksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sideerisellä astrologialla tarkoitetaan astrologista suuntausta jossa tähtikartta lasketaan kiintotähtien asemista. Se eroaa toisesta astrologian suuntauksesta, niin sanotusta trooppisesta astrologiasta, jossa tähtikartan osat lasketaan yksinomaan kevättasauspisteestä.
Suoremmin ilmaistuna voidaan sanoa, että sideerisessä astrologiassa taivaankappaleiden asemat ilmoitetaan todellisen tähtitaivaan mallin mukaan. Trooppisessa astrologiassa keskeistä ei ole tähtitaivas vaan vuodenaikojen kaltainen syklisyys. Ensin mainittu mittaa siis tähtiaikaa, jälkimmäinen aurinkovuotta laskennallisena perustanaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Prekessio
Jotta ymmärtäisimme miksi nämä kaksi eroavat toisistaan, meidän tulee tuntea maapallon prekessio. Sillä tarkoitetaan maan akselin hidasta siirtymistä avaruuden tasojen suhteen. Kun maapallo kiertää vuoden aikana auringon ympäri, ei akselin suunta näytä muuttuvan lainkaan. Se osoittaa kiinteästi Pohjantähden suuntaan vuoden jokaisena aikana. Tosiasiassa maan akseli siirtyy paikoiltaan, mutta liike on niin hidas, ettemme huomaa sitä ihmiselämän aikana. Muutosta tapahtuu 72 vuoden aikana yksi kaariaste. Kun aikaa on kulunut jo tuhat vuotta, tähtien sijainnit ovat siirtyneet maasta katsottuna noin tuntia myöhemmäksi eikä niiden leveysasteetkaan (deklinaatio) ole enää likipitäen samat. Muutamat tähdet ovat saattaneet kadota näkökentästä kokonaan tietystä paikkakunnasta katsottuna. Paitsi päivittäiset, myös vuotuiset aikataulut (auringon sijainti tähdistöissä) ovat tällöin siirtyneet puolella kuukaudella eteenpäin.
Tältä pohjalta voidaan ymmärtää miksi tähtiin perustuva sideerinen astrologia eroaa trooppisesta astrologiasta. Sideerinen astrologia seuraa tähtitaivaan liikettä ja siksi se ottaa prekession huomioon laskennallisena tekijänä tähtikartan laadinnassa. Trooppisessa astrologiassa tähtitaivas on jätetty kokonaan pois.
[muokkaa] Historia
Astrologian juuret ovat sideerisessä astrologiassa. On vastaan väittämätöntä, että eläinradan historia pohjautuu samannimisten tähtikuvioitten olemassaoloon ja käyttöön tähtikartan laadinnassa. Babyloniassa ja Egyptissä taivaankappaleiden asemat ilmoitettiin taustalla näkyvien tähtikuvioitten ja yksittäisten kiintotähtien mukaan. Astrologia perustui siten varhaisilta ajoiltaan sideeriseen käytäntöön. Muutos tästä käytännöstä alkoi astrologian helleenisellä kaudella noin (600 eaa. - 200 jaa.), jolloin tähtitaivasta alettiin systemaattisesti mitata kevättasauspisteen mukaan. Tällöin alettiin omaksua myös taivaankappaleiden sijainnin mittaaminen saman käytännön mukaisesti. Kuitenkin tässä astrologian kannalta hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa ei erotettu sideeristä ja trooppista näkökulmaa toisistaan, vaan ne elivät ikään kuin yhtenä kokonaisuutena. Selitys tälle piilee siinä, että eläinrata sijaitsi tuohon aikaan suurelta osin sideerisesti ja trooppisesti päällekkäin eikä siksi erottelua viitsitty teoreettisesti pohtia.
Ero tapahtui vähitellen ajanlaskun alun jälkeen. Prekession vuoksi tähtikuviot alkoivat siirtyä aikaisemmilta paikoiltaan ja trooppinen astrologia sai siksi virallisemman erotuksen sideerisestä astrologiasta. Eläinrata asetettiin liikkumattomalle pohjalle eli se erotettiin kokonaan tähtikuvioista ja kiintotähtien maailmasta. Astrologia sai näin ”luonnontieteellisen” leimansa, sillä eläinrata ymmärrettiin vuodenaikojen kiertoon perustuvana mekanismina. Tärkeiksi avainsanoiksi muodostuivat valo, lämpö, sateisuus jne. Ptolemaiolainen maailmankuva ei siis vääristänyt vain aurinkokuntamme rakennetta vaan mahdollisesti myös astrologian todellista vaikutusmekanismia. Trooppisen astrologian harjoittajat eivät tietenkään hyväksy tätä näkemystä nykyaikanakaan. Länsimaissa astrologia joka tapauksessa pystytettiin trooppiselle perustalle, ja sen aiempi tähtitaivaallinen merkitys katosi historian hämäriin vuosisatojen hitaasti kuluessa astrologian kannalta suotuisasti tai vähemmän suotuisasti.
Sideerisen astrologian perinne jatkui muuttumattomana ainoastaan Intiassa. Siellä astrologinen praktiikka on ollut koko historiansa ajan todelliseen tähtitaivaaseen perustuva. Intialainen astrologia tunnetaan nimityksillä Jyotish tai Veda-astrologia. Siinä on monia omalaatuisia tulkintatapoja joita ei löydä länsimaisesta astrologiasta lainkaan, mutta monin paikoin tulkintamalli on hyvin länsimaisen astrologian kaltainen. Tärkein ero on kuitenkin siinä, että eläinrata on perustaltaan sideerinen.
[muokkaa] Uudelleentulo
Länsimaissa sideerinen astrologia heräsi uudelleen eloon 1940-luvulta alkaen irlantilaisen Cyril Faganin ja hänen tuttavapiirinsä työn kautta. Fagan kiinnostui sideerisestä astrologiasta laatiessaan progressioita ja auringonpaluita ottamalla prekessio laskuissa huomioon. Länsimaissa sideerinen astrologia onkin toistaiseksi keskittynyt enemmän ennustamistekniikoihin kuin psykologiseen luonnetyöhön. Näyttää siltä, että jälkimmäinen odottaa vielä vuoroansa. Ehkä Cyril Faganin työtä enemmän vaikutusta on ollut Veda-astrologian tunkeutumisella länsimaisten astrologien harrastajien tietoisuuteen. Tällöin myös sideerisen astrologian anti psykologisena välineenä tulee enemmän tunnustetuksi, ja mikä ettei, sillä Intiassa astrologeilla on katkeamaton perinne tukenaan ja heille on varmasti kertynyt jotain arvokasta tietoa tutkimuskohteestaan.
[muokkaa] Ayanamsa ja SVP
Sideerisen tähtikartan laskemiselle on erilaisia tapoja. Eräs niistä voisi olla taivaankappaleiden asemien merkitseminen standardoitujen tähdistöjen sijaintien perusteella kuten tähtitieteen harrastajat ja ammattilaiset normaalisti tekevät. Tällöin eläinradan tähdistöt olisivat kuitenkin erisuuruisia ja mukaan pitäisi lukea vähintään myös Käärmeenkantajan tähdistö.
Normaali sideerisen astrologian käytäntö merkitsee eläinradan merkeille tasapituisen jaon, sillä se on ollut astrologian historiassa tapana alusta alkaen. Ongelmaksi tällöin muodostuu eläinradan alkukohdan määritteleminen, sillä tähtikuviot eivät luonnostaan esiinny tasapituisina, joten selviä rajakohtia ei voida symmetrian perusteella osoittaa. Alkukohta joka tapauksessa ilmoitetaan ns. ayanamsana (Intia) tai SVP:nä (länsimaat). Ensin mainittu ilmoittaa kuinka monta astetta sideerinen eläinrata on siirtynyt trooppisesta, jälkimmäinen ilmoittaa suoraan missä kohtaa kevättasauspiste sijaitsee sideerisessä eläinradassa. Melko lukuisia eläinradan alkukohdan määrittelyjä voidaan löytää sideerisen astrologian harjoittajien keskuudesta, mutta monet noudattavat konsensusta käyttämällä Lahirin tai Fagan-Allenin määrityksiin perustuvia tähtikartan laskutoimituksia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kenneth Bowser: Western Sidereal Astrology
- Lunar Planner: Sidereal Astrology
- Jyotish - Vedic Sidereal Astrology
[muokkaa] Lähteet
Frawley, David: Astrology of the seers/a guide to Vedic astrology. Lotus Press 2000.
Jännes, Antti - Oja, Heikki: 1982 kun planeetat kohtaavat. Ursa 1978.
