Sanahelinä

Wikipedia

Sanahelinä on argumentaatiovirhe, jossa pyritään voittamaan väittely puhumalla paljon mutta sanomatta mitään. Sanahelinä on tyypillisesti merkityksettömiä ja asiaan liittymättömiä, kieliopillisesti oikeita, kukkaiskielisiä lauseita, jotka eivät ilmaise mitään. Sanahelinä tunnetaan myös nimellä argumentum ad eloquantiam (argumentaatio kaunopuheisuudella). Usein sanahelinä sisältää vaikeatajuisia sivistyssanoja tai täysin merkityksettömiä, keksittyjä sanoja. Sanahelinän äärimmäisin muoto on pekoraali [1], jossa käytetään semanttisesti ja grammaattisesti oikeita mutta täysin merkityksettömiä sanoja (flati voci). Postmodernisteja on usein syytetty sanahelinästä. Termi "sanahelinä" on peräisin Paavalin lausumasta: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen." (I Kor. 13:1)