Ruotujakolaitos
Wikipedia
Ruotujakolaitos oli kuningas Kaarle XI:n Ruotsissa ja Suomessa 1680-luvulla toimeenpanema sotalaitoksen uudistus. Jalkaväen ylläpitämiseksi maakunnat määrättiin ylläpitämään 1000-1200 miestä, siten että alueen talot jaettiin yleensä 2-4 talon muodostamiin ruotuihin, jotka joutuivat pestaamaan ja palkkaamaan sotilaan. Jos sotilas kuoli, tuli ruodun järjestää uusi mies tilalle. Sotamiehet saivat ruodulta 10-125 kruunun pestin, 2-15 kruunun vuosipalkan ja torpan tarvittavine niittyineen ja ulkorakennuksineen.
Ruotujaosta olivat vapautetut säteritilat, kuninkaan kartanot, enimmät virkatilat ja ratsutilat ja osa kestikievareista. Sisämaassa ruodut asettivat miehiä jalkaväkeen ja rannikoilla laivastoon (laivamiesruodut).
Ratsutilojen tuli vastaavasti hoitaa armeijalle ratsusotilas varusteineen hevosineen. Ratsutilalliset saivat kuninkaalta vapautuksen veroista. Jos verovapautta ei katsottu riittäväksi korvaukseksi ratsupalveluksesta saivat ne oikeuden kantaa joidenkin lähitalojen verot.
Upseerit saivat entisiä kruununtiloja virkataloina asuttavakseen ja viljeltäväkseen. Talo muodosti osan upseerin palkasta ja loput maksettiin niin että jotkut lähitalojen talonpojat maksoivat veronsa heille. Samoihin joukko-osastoihin kuuluvat upseerit ja miehistö asuivat myös samalla seudulla ja kokoontuivat aika ajoin yhteisiin harjoituksiin. Ruotujakolaitoksen toimeenpanon jälkeen Suomessa ylläpidetty sotaväki käsitti vajaat 11 000 miestä.
Kustaa III:n aikana määrättiin että ruotujen ja ratsutilojen tuli ylläpitää varaväkeä vakinaisten sotilaiden lisäksi. Tämä noin 4000 miehen vahvuinen varaväki toimi ruotuarmeijan reservinä. Lisäksi Suomen itärajalle muodostettiin Savon prikaati-niminen kevyt joukko-osasto jonka ensimmäiseksi komentajaksi tuli Georg Magnus Sprengtporten ja perustettiin 1779 Haapaniemen sotakoulu upseerien kouluttamista varten. Kustaa III:n sodassa 1788-1790 Suomen ruotujakoarmeijassa palveli jalkaväkeä 6702 miestä ja ratsuväessä 2250 miestä.
Suomessa Suomen sodan jälkeen 1809 Aleksanteri I suostui säätyjen pyyntöön että Suomi armeijan asettamisen sijaan maksaisi erityistä veroa. Ruotujakoarmeija hajotettiin mutta sen upseerit ja aliupseerit saivat kuitenkin edelleen nauttia aikaisempia palkkaetujaan vähentämättöminä. Tämän jälkeen perittiin vain vakanssiveroa pienten vakinaisten joukko-osastojen ylläpitämiseksi. Näiden osastojen vahvuus oli enimmillään muutama tuhat miestä. Näistä osastoista vain Suomen Kaarti jäi pysyväksi muiden tullessa hajotetuiksi ajan kuluessa.
Krimin sodan aikana 1853-1856 ryhdyttiin taas kokoamaan ruotujoukkoja siten että 2 ruotua yhdessä asetti yhden sotamiehen ja samalle ne vapautuivat vakanssiverosta. Tällä tavoin saatiin koottua 9 ruotupataljoonaa Suomen puolustamiseen täällä jo olevien venäläisten joukkojen rinnalle.
Vuonna 1857 nämä ruotupataljoonat hajotettiin ja sen jälkeen Suomessa oli omaa sotaväkeä vajaa 1000 miestä. Värvätyistä miehistä koostunut Suomen Kaarti otti osaa 1877-1878 käytyyn Venäjän-Turkin sotaan Balkanilla.
Ruotsissa ruotujakolaitoksesta luovuttiin 1901.
Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.
