Ronnie Peterson
Wikipedia
| Ronnie Peterson | |
|---|---|
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus |  Ruotsi |
| Aktiivivuodet | 1970 - 1978 |
| Talli(t) | March (yksityisiä), Tyrrel, Lotus |
| Kilpailuja | 123 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 10 |
| Palkintosijoja | 26 |
| Paalupaikkoja | 14 |
| Nopeimpia kierroksia | 9 |
| MM-pisteitä | 206 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1970 |
| Ensimmäinen voitto | Ranskan Grand Prix 1973 |
| Viimeinen voitto | Itävallan Grand Prix 1978 |
| Viimeinen kilpailu | Italian Grand Prix 1978 |
Bengt Ronnie Peterson ( 14. helmikuuta 1944 - 11. syyskuuta 1978 ) oli ruotsalainen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja. "Super Swedeksi" ristitty Peterson oli aikansa yksi nopeimmista kuljettajista, mutta myös epäonnisimmista kuljettajista. Peterson ajoi 123 GP:tä, voitti niistä 10, keräsi 26 palkintokorokesijaa, 14 paalupaikkaa, yhdeksän nopeinta kierrosta ja 206 MM-pistettä.
Peterson menehtyi leikkauksessa, joka hänelle teetettiin ruotsalaisen oltua mukana pahassa lähtökolarissa Italian Grand Prix'ssa Monzassa, syyskuussa 1978.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Ronnie Peterson sai kipinän moottoriurheiluun isältään Bengt Petersonilta, joka ajoi kilpaa sekä autoilla että moottoripyörillä 1940-luvulla. Ikänsä moottoreiden kanssa puuhannut Ronnie aloitti kaikkiaan viisi vuotta kestäneen karting-kauden 1962, 18-vuotiaana. Ensimmäisen Ruotsin mestaruutensa hän otti kaudella 1963.
Peterson aloitti Formula 3:ssa 1966 ja ajoi täyden kauden 1967. Hän taisteli sarjan voitosta seuraavana vuonna ja hallitsi sarjaa lähes mielin määrin 1969. Seuraava etappi oli Formula 2, jossa Peterson ajoi osittain F1-uransa ohella 50 osakilpailua vuosina 1969-76. Starteista yhdeksän päättyi hänen voittoonsa.
Petersonin F1-ura alkoi 1970 Marchin ratissa ilman menestystä, mutta jo seuraavana vuonna ruotsalainen sijoittui MM-pisteissä toiseksi. Lotuksellaan hän otti MM-sarjan kolmossijan kaudella 1973. Vuonna 1977 Peterson ajoi Tyrrellin 6-pyöräistä autoa huonolla menestyksellä. Onnettoman vuoden jälkeen hän palasi Lotukselle, jossa hänen uransa kääntyi jälleen loistavaan nousuun, ennen kuin hän joutui joukkokolariin Italian GP:n lähdössä Monzassa 1978.
Lotus-kaksikko Peterson ja Mario Andretti hallitsi kautta 1978. Monzaa edellinen osakilpailu Hollannin Zandvoortissa oli päättynyt Lotuksen kaksoisvoittoon Andrettin johdolla. Lotukset olivat suosikkeja myös Monzassa, jossa Andretti otti paalupaikan. Petersonilla sen sijaan oli aika-ajossa teknisiä ongelmia ja hän joutui tyytymään viidenteen lähtöruutuun.
[muokkaa] Kuolema
Monzan onnettomuus sai alkunsa, kun lähettäjät sammuttivat punaiset valot ja antoivat lähtöluvan jo siinä vaiheessa kun osa autoista oli vielä lipumassa lähtöruutuihinsa lämmittelykierroksen päätteeksi. Niinpä mm. viimeisestä ruudusta startannut Vittorio Brambilla sai lentävän lähdön. Startissa Riccardo Patresen Arrows kosketti James Huntin McLarenia ja tämä puolestaan tönäisi Petersonin Lotusta, joka pyörähti radalla. Brambilla rysäytti Surteesillaan päin Petersonin ajokkia, joka leimahti liekkeihin. Kaikkiaan tässä lähtökolarissa, joka kuuluu F1-historian pahimpiin, oli osallisena kymmenen autoa, niistä kuusi jäi lähtösuoralle.
Petersonin palavan auton luokse ryntäsi James Hunt. Hän irrotti Petersonin turvavyön ja raahasi hänet turvaan. Onnettomuudessa Peterson sai vakavia vammoja jalkoihinsa, niissä todettiin yhteensä parikymmentä murtumaa. Hänellä oli myös toisen ja kolmannen asteen palovammoja sekä vaurioita keuhkoissa sisään hengitetyistä savukaasuista. Peterson ja päänsä loukannut Brambilla kuljetettiin helikopterilla Niguardan sairaalaan Milanoon. Siellä Petersonille tehtiin kuusi tuntia kestänyt leikkaus, josta hän ei selvinnyt, vaan menehtyi onnettomuutta seuranneena päivänä kello 10.10.
Italialaisten lääkärien lisäksi Petersonia hoitivat englantilainen kirurgi Eric Watkins ja brasilialainen tohtori Rafael Roblais. Onkin ollut spekulaatiota siitä, oliko kyseessä hoitovirhe (joko ambulanssissa tai sairaalassa), vai olivatko vammat sellaiset, että ne aiheuttivat Petersonin kuoleman. Joka tapauksessa on selvää, että pelastusmiesten tulo onnettomuuspaikalle kesti aivan liian kauan, ja lopulta saavuttuaan nämä keskittyivät lähinnä Brambillan auttamiseen. Italialainen oli loukannut törmäyksessä päänsä, kun taas Petersonin vammat eivät ambulanssimiesten mielestä näyttäneet hengenvaarallisilta.
Ronnie Petersonin virallinen kuolinsyy oli veritulppa, joka aiheutui luuytimen tunkeutumisesta verenkiertoon.
[muokkaa] F1-kaudet, pisteet ja sijoitukset
- 1970 (March): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1971 (March): 33 pistettä, sijoitus 2.
- 1972 (March): 12 pistettä, sijoitus 9.
- 1973 (Lotus): 52 pistettä, sijoitus 3.
- 1974 (Lotus): 35 pistettä, sijoitus 5.
- 1975 (Lotus): 6 pistettä, sijoitus 12.
- 1976 (Lotus, March): 10 pistettä, sijoitus 11.
- 1977 (Tyrrell): 7 pistettä, sijoitus 14.
- 1978 (Lotus): 51 pistettä, sijoitus 2.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- Helsingin Sanomat 11.9.1978 ja 12.9.1978 (kuolema)
