Rikaste
Wikipedia
Rikaste on malmin puhdistetun osan käsittävä tavallisesti jauhemainen aine.
Useimmiten rikasteella tarkoitetaan rautamalmirikastetta; sitä valmistetaan kaivoksissa, koska rauta louhitaan kalliosta ja malmin mukana tulee runsaasti ns. sivukiveä, joka on siirtokuljetuksessa turhaa painoa ja joka on yhtä kaikki poistettava ennen jalostusta.
Malmilohkareet, joita kaivostyöllä on irrotettu, kuljetetaan kaivosvaunuilla murskainkuilulle; se on parikymmentä metriä syvä kuilu, johon on sijoitettu allekkain kymmenkunta leukamurskainta, jotka pilkkovat isot lohkareet lopulta noin kymmenen sentin läpimittaisiksi. Nämä kappaleet putoavat hihnakuljettimelle, joka vie ne edelleen varsinaiseen murskaukseen; seuraavaksi malmi menee useammankin erikokoisen myllyn läpi veteen sekoitettuna, kunnes seos on jauhautunut karkeasyiseksi liejuksi, pulpiksi. Tämä aine pumpataan rikastamoon; siellä seos juoksutetaan sähkömagneettisten pyörivien lieriöiden yli, jolloin puhdas rautamalmi jää magneettikenttään ja sivukivi virtaa veden mukana pois. Sivukiviliuos menee nyt toiseen rikastamoon, jossa siitä erotetaan mahdolliset muut mineraalit vaahdotuksella ja muin keinoin. Loppu menee erityiskaatopaikalle.
Määräajoin prosessi pysäytetään, sähkömagneetit suljetaan jolloin rautarikaste voidaan huuhtoa irti niistä; seos menee kuivaamoon ja sitten se onkin jo valmista lastattavaksi kuljetukseen; joskus harvoin rikaste jalostetaan paikan päällä; aine on sintrattava eli muutettava kappalemuotoon, ennen kuin se voidaan syöttää masuuniin. Tällaisia kappaleita sanotaan rautamalmipelleteiksi; mm. venäläiset suosivat tätä käytäntöä eli esimerkiksi Vartiuksesta Raaheen rautateitse tuotava rikaste on juuri pellettimuodossa.
Koverhariin tuodaan rikaste sen sijaan jauhemuodossa ja se sintrataan tehtaan omassa sintrauslaitoksessa.
Pulpiksi jauhaminen veden seassa on oikeastaan tärkein yhteinen menetelmä eri rikastuksissa; kupari, sinkki ja eräät muut metallit rikastettiin kauan ns. vaahdotuksella ja kulta ja hopea taas elohopean ja syanidin avulla.
[muokkaa] Lähteet
- Teräksen synty, artikkeli APU-lehdessä vuonna 1964
- Arvi Talvitie: Lyhyt kemian oppikirja
- Rautaruukki Oy, tiedotus
- Metallit, diplomityöhön liittyvä tutkielma, TTY
