Renki
Wikipedia
Renki on tilallisen maanviljelijän apumies. Koneistuneessa maataloudessa rengit ovat harvinaisia, mutta perinteisessä tilanpidossa he olivat hyvinkin tavallisia. Erityisesti maatalouksissa, joissa ei ole koneita mutta tuotanto on selvästi yli omavarantarpeen, rengit olivat varsin välttämättömiä. Heidän lisäkseen tilat työllistivät lukuisia torppareita, jotka tekivät päivätöitä sekä mäkitupalaisia, jotka luontaistuotteina tai rahana maksettua palkaa vastaan tekivät talon töitä.
Tavallisesti renki asui talon mailla ja he olivat talon ruoassa ja vaatteessa, eli ylöspidossa. Renkien naispuolisia vastineita olivat piiat. Lähes aina kun piika ja renki avioituivat, he muuttivat pois talon ruoasta ja muusta ylöspidosta ja menivät joko torppareiksi tai mäkitupalaisiksi.
Kuitenkin maaseudulla on useita esimerkkejä, jotka kertovat myös säästeliään ja uurastavan rengin sosiaalisesta noususta. Hän saattoi jopa naida talon tyttären, tai hän saattoi omilla säästöillään ostaa talonpoikaisen talon.
Yhteiskunnissa, joista rengit ovat kadonneet, renki on saanut halventavan määräysvallattoman henkilön merkityksen. Lisäksi renki esiintyy useissa sananlaskuissa palvelijan synonyymina, esimerkiksi Tekniikka on hyvä renki mutta huono isäntä.
Eräs maailman tunnetuimmista rengeistä lienee Hella Wuolijoen ja Bertolt Brechtin yhdessä kirjoittaman näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti toisen pääosan esittäjä Matti.
Renki on nykyisin lempinimi muun muassa taksinkuljettajalle, joka ei itse ole taksiauton omistaja eli isäntä.
