Rautaristi (elokuva)

Wikipedia

Rautaristi
Cross of Iron

Ohjaaja	Sam Peckinpah
Käsikirjoittaja	Romaani Willi Heinrich Elokuvakäsikirjoitus Julius J. Epstein Sam Hamilton Walter Kelley
Tuottaja	Wolf C. Hartwig Arlene Sellers Alex Winitsky
Pääosat	James Coburn Maximilian Schell
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Saksan liittotasavalta, Yhdistynyt Kuningaskunta
Tuotantoyhtiö	Embassy Pictures
Ensi-ilta	1977
Kesto	133 minuuttia
Kieli	Englanti, Venäjä
Ikäraja	Suomessa 15

Rautaristi (Cross of Iron) on Sam Peckinpahin ohjaama sotaelokuva vuodelta 1977. Elokuva perustuu Willi Heinrichin kirjaan Das geduldige Fleisch vuodelta 1956. Heinrich oli itse sotaveteraani ja käyttänyt kirjassa omia kokemuksiaan.^[1] Elokuva voitti Golden Screen -palkinnon.^[2] Filmin budjetti oli suhteellisen pieni, vain noin 6 miljoonaa dollaria. Peckinpahin tyylille ominaisesti elokuva on hyvin verinen ja siinä on paljon hidastuksia.

Elokuva sijoittuu itärintamalle vuonna 1943. Wehrmacht on lähes työnnetty pois Kubanilta ja pitää hallussaan vain pientä sillanpääasemaa Tamanin niemimaalla. Rautaristi kuvaa käytännöllisen korpraali Steinerin ja aristokraattisen kapteeni Stranskyn välistä vihoittelua.

Peckinpah ohjasi elokuvan jo uransa alamäen alettua. Amerikkalaisia tuottajia oli vaikea löytää ja elokuva tehtiinkin pääasiassa eurooppalaisten rahoittajien avulla, elokuva myös filmattiin Jugoslaviassa. Rahoituksen puutteessa viimeistä kohtausta ei ehditty valmistella ollenkaan, vaan se tapahtui Coburnin ja Schellin improvisaationa. Aikanaan elokuva aliarvioitiin täydellisesti, mutta myöhemmin se on kerännyt runsaasti kehuja.^[3] Orson Welles kehui Rautaristia kaikkien aikojen parhaaksi sodanvastaiseksi elokuvaksi.^[4]

Tunnetuin sitaatti elokuvasta lienee Steinerin ja Stranskyn keskustelu: ^[5]

Stransky: Selvä on. Näytän sinulle miten preussilainen upseeri taistelee (All right. I'll do it. I'will show you how a Prussian officer fights.)

Steiner: Ja minä näytän sinulle, missä rautaristejä kasvaa (Then I will show you, where the Iron Crosses grow.)

Toinen tunnettu keskustelu käydään Brandtin ja Kieselin välillä:^[5]

Brandt: Mitä teemme kun olemme hävinneet tämän sodan? (What will we do when we have lost the war?)

Kiesel: Valmistaudumme seuraavaan. (Prepare for the next one.)

Omana aikanaan elokuva keräsi kiitosta realistisesta kaluston ja varusteiden kuvaamisesta – tosin elokuva sijoittuu kesään 1943 mutta elokuvassa usein nähty T34/85 tuli käyttöön vasta saman vuoden talvena.^[6]

[muokkaa] Juoni

VAROITUS: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa kuvasarjalla joka esittää Hitleriä, Hitler-Jugendin nuorisoa, Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ja perääntymisvaihetta. Taustalla soi saksalainen kansanlaulu Hänschen klein. Sitten elokuva siirtyy kuvaamaan korpraali Steinerin johtamaa tiedustelujoukkuetta. He ovat juuri hyökkäämässä venäläistä kranaatinheitinpatteria vastaan. Hyökkäyksen loputtua joukkue saa vangiksi venäläisen lapsisotilaan.

Kun he palaavat selviää, että he ovat saaneet uuden komppanianpäällikön, aristokraattisen preussilaisen upseerin, kapteeni Stranskyn. Nähdessään lapsisotilaan Stransky käskee Steinerin ampua vangin, koska käskyjen mukaan vankien ottaminen on kiellettyä. Steiner kieltäytyy tekemästä niin ja Stransky uhkaa tehdä sen itse. Poikaa saattanut sotamies Schnurrbart kuitenkin pelastaa pojan viimehetkellä väittäen tekevänsä sen itse.

Kun Stransky tapaa rykmentin esikunnassa eversti Brandtin ja tämän kyynisen adjutantin Kieselin, nämä kiusaantuvat Stranskyn naiviudesta. Kun he kysyvät, miksi Stransky tuli itärintamalle, tämä kertoo palvelleensa aiemmin Ranskassa ja tulleensa vapaaehtoisena. Brandtin tiedustellessä syytä vapaaehtoisuudelle, Stransky väittää tulleensa hankkimaan rautaristin. Eversti lupaa antaa yhden omistaan, mutta Stransky vain nauraa ja sanoo laskeneensa leikkiä. Kun Steiner myöhemmin tulee antamaan raporttia Stransky ylentää Steinerin korpraaliksi.

Pian sen jälkeen venäläiset tekevät suuren hyökkäyksen. Saksalaisten tappiot ovat kovat ja eversti Brandt soittaa Stranskylle käskien tätä tekemään vastahyökkäyksen. Stransky kuitenkin saa kolhun venäläisten tykistöpommituksessa ja lamaantuu täysin. Samaan aikaan luutnantti Meyer aloittaa itsenäisesti vastahyökkäyksen joka ajaa venäläiset pois saksalaisten asemista. Meyer kuitenkin kuolee vastahyökkäyksen aikana. Myös Steiner haavoittuu vakavasti ja joutuu sotasairaalaan.

Kun Steiner palaa sotasairaalasta, selviää että Stransky on ottanut kunnian vastahyökkäyksestä itselleen. Hänen adjutanttinsa Triebig todistaa hänen tehneen vastahyökkäyksen. Stransky myös pyytää Steineria todistamaan jotta hän saisi rautaristin. Sitten hän on omasta mielestään tehnyt kaiken tarpeellisen ja voi palata takaisin Saksaan. Steiner kuitenkin kieltäytyy todistamasta ja Stranskyn kauna häntä kohtaan kasvaa. Kun venäläiset yllättäen tekevät suuren hyökkäyksen, joka murtaa saksalaisten linjat, Stransky jättää ilmoittamatta Steinerille vetäytymisestä ja nämä jäävät linjojen taakse ansaan.

Selviydyttyään lopulta lähelle saksalaisten uusia asemia Steiner lähettää radiolla viestin jossa kertoo partion tulevan mukanaan useita vankeja. Jotkut saksalaiset arvelevat kyseessä olevan ansan ja Stransky itse komentaa Triebigin ampumaan Steinerin partion. Kun Steiner joukkueineen lähestyy saksalaisten asemia, Triebig avaa tulen. Lopulta jotkut saksalaisista tajuavat lähestyvien hahmojen olevan saksalaisia, ja Triebig joutuu lopettamaan ampumisen. Kuitenkin kaikki Steinerin miehet kahta lukuun ottamatta ovat kuolleet joko omien tulessa tai venäläisiä vastaan linjojen takana käydyissä taisteluissa. Triebig yrittää paeta ja kun Steiner ottaa hänet kiinni, väittää: "Se oli Stranskyn idea, minulla ei ollut siinä osaa eikä arpaa". Raivoissaan Steiner kuitenkin ampuu Triebigin juoksuhautaan.

Samalla hetkellä venäläiset aloittavat jälleen rajun hyökkäyksen saksalaisten asemiin. Steiner juoksee saksalaisten päämajaan jossa Stransky on rautaristin saatuaan juuri lähdössä pois. Kun Stransky kysyy missä Steinerin joukkue on, Steiner vastaa "Te olette minun joukkueeni". Steiner myös kertoo Triebigin kuolleen ja pakottaa Stranskyn tulemaan taisteluun. Miehet lähtevät taisteluun jossa Stransky miltei välittömästi saa kypäräänsä osuman, niin että se lentää pois hänen päästään. Samaan aikaan Steiner ja Stransky näkevät Brandtin kokoavan miehiä vastahyökkäykseen ja lopussa Stransky kysyy: "Miten lipas vaihdetaan?"

Elokuva loppuu Hänschen kleiniin. Steiner näkee hallusinaatioita aiemmin vangitsemastaan pojasta ja alkaa nauraa hysteerisesti. Lopussa näytetään kuvasarja sodan uhreista: pikkupoika itkee hautaristien keskellä, kahta siviiliä hirtetään ja lapsia tuijottaa keskitysleirin piikkilanka-aidan lävitse (kyseinen kuva on suomalaiselta "siirtoleiriltä"). Elokuvan lopussa tulee Bertolt Brechtin sitaatti: Älkää iloitko hänen kuolemastaan. Vaikka maailma on yhdessä pysäyttänyt äpärän, narttu joka synnytti hänet on yhä kiimassa. (Do not rejoice in his defeat, you men. For though the world has stood up and stopped the bastard, the bitch that bore him is in heat again.)^[7]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.