Pyromania

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Tämä artikkeli käsittelee psyykkistä sairautta. Albumista kertoo Pyromania (albumi).

Pyromania tarkoittaa erityistä himoa tulipaloihin ja niiden sytyttelyyn. Pyromaani saa toiminnastaan jonkinlaista psyykkistä mielihyvää, pyrofiili taas seksuaalista mielihyvää. Nämä kaksi 'pyromaani ja pyrofiili' on syytä erottaa toisistaan. Pyromaniaan liittyy joissain tapauksissa pyrofiliaa.

Pyromania tulee erottaa tuho- ja murhapoltoista, joissa taas ensisijaisena tarkoituksena on rikollisesti tuhota jonkin omaisuutta tai jopa yrittää tappaa tai vahingoittaa ihmisiä.

Pyromaanit ovat pääsääntöisesti miespuolisia.^[1]

Pyromania on sairaus. He eivät ole tuhopolttajia, sillä Suomen rikoslain määritelmä tuhopoltolle on: Teko, jossa tulipalo on sytytetty tai yritetty sytyttää tahallisesti. Vastaava rikosnimike on tuhotyö tai vahingonteko. Tuhopoltosta tulee murha, tappo, kuolemantuottamus, pahoinpitely, vakuutuspetos tai petos, mikäli jokin näistä on tulipalon sytyttämisen motiivi tai seuraus. Pyromaaneilta puuttuu motiivi sytyttää tulipaloja, se tapahtuu pakonomaisesti ja kaavamaisesti, jota pyromaanit eivät itsekkään ymmärrä. Tulipalojen sytyttäminen on pyromaanien tapa ilmaista tunteitaan, kuten esimerkiksi vihaa. Tästä syystä ne täytyy tehdä itse, sytyttämällä tulipaloja. Tämä herättää pyromaanissa suuruuden ja voimakkuuden tunnetta ja tietyissä tapauksissa kiihotusta. Tätä sanotaan pyrofiliaksi.

Pyromaniaa voidaan verrata pelihimon ja kleptomanian kaltaisiin impulssihäiriöihin, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä vastustamaan mieleen putkahtavia ideoita ja hetkessä syntyvien tarpeitten tyydyttämistä. Tästä syystä pyromaani ei kohdista näitä, tuli iskujaan kehenkään tai mihinkään, vaan sytyttelevät usein autioita rakennuksia, lautapinoja, roskakasoja ja muita kohteita, jotka sijaitsevat syrjäisellä paikalla.

Miehet ovat todennäköisempiä pyromaaneja kuin naiset, 9/10 on miehiä. Kuitenkin heitä kaikkia yhdistää itsetuhon tunne, halu kuolla joka myös voi purkautua tulipalojen sytyttämisenä. Suuri osa pyromaaneista onkin kokeillut tai vakavasti harkinnut itsemurhaa, laskuihin ei oteta mukaan siinä onnistuneita. Syitä pyromanian syntyyn on useita, sitä ei laukaise yksi ainoa tapahtuma, mutta todennäköisin syy siihen on lapsuudessa tapahtunut onnettomuus tai trauma johon liittyy tuli. Nuoret pyromaanit vetäytyvät tietoisesti pois muiden ihmisten seurasta, mikä edes auttaa manian kehitystä. Omissa oloissaan nuori voi sytyttää pieniä nuotioita muilta salaa ja joskus nämä nuotiot leviävät ympäristöön saaden aikaan metsäpalon. Palojen sytyttäminen voi olla myös avun tai huomion hakemista.

[muokkaa] Pyromania fiktiossa

Tuhopolttaja on keskeisessä osassa Matti Yrjänä Joensuun romaanissa Harjunpää ja pyromaani (1978).
Aku Ankka ryhtyy pyromaaniksi kertomuksessa Liekkimies (1946).^[2]
Lapinlahden Linnut - yhtyeen kappaleessa Pentti polttaa taloja, kappaleen henkilön Pentin pakkomielle on polttaa taloja.

[muokkaa] Lähteet

Tuhopoltot Suomessa kirja, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta; Ahti Laitinen, Hannu Niskanen.
http://www.peda.net/en/magazine/jkl/lyseo/lyseonlukioon?m=content&a_id=16 ; Jyväskylän koulujen verkkolehdet, Lyseon lukio