Pragmatiikka
Wikipedia
Pragmatiikka on kielitieteen ja semiotiikan haara, joka tutkii tilanteen tai kontekstin vaikutusta merkitykseen. Käytännössä ero semantiikkaan on häilyvä, ja joskus pragmatiikka lasketaankin semantiikan osaksi. Pragmatiikka on lähellä sosiolingvistiikkaa, ja myös taiteidentutkimuksessa voidaan hyödyntää pragmaattista tutkimusotetta.
Tilannekohtaisia merkityksiä esiintyy hyvin usein, esimerkiksi ironiassa tai vitseissä. Merkitysten tunnistaminen perustuu tilanteeseen. Kielen avulla voidaan osoittaa tilanteeseen (deiksis), kuten pronomineilla (hän, tuo). Monitulkintaisetkaan sanat eivät yleensä ole kontekstissaan monitulkintaisia.
[muokkaa] Pragmaatikkoja
- J. L. Austin
- John R. Searle
- H. P. Grice
- Matti Larjavaara
- Stephen Levinson
- Geoffrey N. Leech
- Nils-Erik Enkvist
- Valma Yli-Vakkuri
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Davis, Stephen (toim.) 1991: Pragmatics: A Reader. Oxford University Press, Oxford. ISBN 0-19-505898-4
- Givón, Talmy 1989: Mind, code and context: essays in pragmatics. Lawrence Erlbaum Associates, Hillsdale. ISBN 0-89859-607-6
- Leech, Geoffrey N. 1983: Principles of Pragmatics. Longman, London. ISBN 0-582-55110-2
- Larjavaara, Matti: Pragmasemantiikka. Helsinki: SKS, 2007. ISBN 978-951-746-869-5.
- Levinson, Stephen C. 1983: Pragmatics. Cambridge University Press, Cambridge. ISBN 0-521-29414-2
- Lång, Markus 1996: Onko musiikin pragmatiikka mahdollista? Semiotiikan erityiskysymyksiä. Lisensiaatintyö. Moniste. Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos. PDF
- Yli-Vakkuri, Valma 1986: Suomen kieliopillisten muotojen toissijainen käyttö. Diss. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja, 28. Turun yliopisto, Turku. ISBN 951-642-800-2
