Poskiontelontulehdus

Wikipedia

Poskiontelontulehdus eli sinuiitti on sairaus, jossa poskiontelon limakalvot ovat tulehtuneet. ^[1]^[2]^[3]

Poskiontelontulehdus on yleinen sairaus, jonka kärsii vuosittain noin 100 000–400 000 suomalaista. Yleensä toipuminen sujuu ongelmitta, vaikkakin joskus tulehdus saattaa levitä pansinuiitiksi.^[4]

Poskiontelontulehdus voi ilmetä flunssan jälkitautina tai allergisena reaktiona. Myös tupakansavu ja ylähampaiden tulehdukset lisäävät sairastumisen riskiä. Tulehdus voidaan todeta muun muassa kaikututkimuksen avulla. Tavalliseen flunssaan liittyy poskionteloiden märkäkertymä noin 70 prosentilla aikuisista. Märkäkertymä häviää itsestään noin viikon sisällä yli 90 prosentissa tapauksista.

Tavallisia poskiontelontulehduksen oireita ovat tukkoisuus, flunssaoireet, painon tunne poskipäissä, pitkittynyt yskä ja joskus muun muassa kuume ja huimaus.

Lievemmissä tapauksissa hoidoksi riittävät kipua lievittävät lääkkeet ja nenäsumutteet. Jos tila pitkittyy, antibiootit, ensisijaisesti amoksisilliini voivat olla tarpeen. Varsinkin jos sairaus toistuu usein, käytetään myös poskiontelopunktiota.^[5]

[muokkaa] Poskiontelopunktio

Poskiontelopunktio on toimenpide, jossa poskiontelot puhdistetaan märkäeritteestä huuhtelemalla. Huuhtelu saa poskiontelossa aikaan tulehduksen aiheuttaville bakteereille haitallisen ympäristönmuutoksen. Vaikeissa tapauksissa huuhtelu saatetaan toistaa päivittäin.^[6]

Poskiontelopunktiossa nenäontelon seinämä ensin puudutetaan, jonka jälkeen nenäontelon ja poskiontelon välinen ohut luuseinämä puhkaistaan sieraimen kautta punktioneulalla, ja neulan kautta ruiskutetaan huuhteluneste (tavallisesti fysiologista keittosuolaa) poskionteloon. Neste kiertää poskiontelon oman kanavan (lat. ostium) kautta ulos tuoden mukanaan ontelossa olevan liman tai märkäeritteen. Tällä ns. poskiontelon huuhtelulla pyritään nopeuttamaan poskiontelotulehduksen paranemista.