Polykarbonaatti
Wikipedia
Polykarbonaatit (PC) ovat ryhmä termoplastisia polymeerejä. Polykarbonaateissa monomeerit liittyvät yhteen karbonaattiryhmillä (-O-CO-O-).
Polykarbonaattien merkittävin ominaisuus on iskunkestävyys. Niistä valmistetaan mm. CD-levyjä, kypäriä, iskunkestävää läpinäkyvää muovia, kännyköiden näyttöjä, suojalasien linssejä ja aikaisemmin myös armeijan muovisia lautasia. Polykarbonaattien toinen hyvä ominaisuus on niiden helppo työstettävyys. Polykarbonaattilevyä voidaan särmätä 90-asteen kulmaan ja ylikin kuten useimpia muitakin teknisiä muoveja mutta polykarbonaattin erikoisominaisuus on, että sitä voidaan taittaa myös lämmittämättä. Sitä voidaan sahata muotoon ja sen reunoihin voidaan porata reikiä ilman että levy työstössä vaurioituu. Tästäkin syystä sen käyttö on usein järkevämpää kuin PMMA-pleksin, jos käyttökohteen tarkoitus ja arvo puoltaa huomattavasti kalliimman polykarbonaatin valintaa. Polykarbonaattien huono ominaisuus on niiden heikko liuottimien kestävyys. Liuottimet sulattavat muovin pintaa ja voivat samalla pilata iskunkestävyyden. Polykarbonaattien lämmönkestävyys on myös melko alhainen, ainakin jos verrataan lasiin, mutta muihin kirkkaisiin muovilaatuihin verrattaessa lämmönkestävyys on jopa parempi.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
