Pinatubo
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
 |
Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kyllä vuoresta pitäisi olla muutakin kerrottavaa kuin viimeinen purkaus. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Pinatubo | |
|---|---|
 Pinatubosta 12. kesäkuuta 1991 purkautuva tuhkapilvi |
|
| Korkeus | 1 486 m |
| Sijainti | Luzon, Filippiinit |
| Vuoristo | Zambalesvuoret |
| Koordinaatit | |
| Tyyppi | Kerrostulivuori |
| Purkautunut viimeksi | 1993 [1] |
Pinatubo on tulivuori Luzonin saarella Filippiineillä. Ennen vuoden 1991 kesäkuuta Pinatubo vietti 500 vuotta hiljaiseloa, kunnes se purkautui. Yli 300 ihmistä kuoli sarjassa jättimäisiä purkauksia, joista syntyi valtava tuhkapilari. Suurin purkaus nosti sulaa kiveä jopa 32 km:n korkeuteen ja tuhkaa 35 km:n korkeuteen.
Purkauksen voima oli VEI 6. Monia ihmisiä säästettiin evakuoinnin avulla, mutta tuhansia taloja tuhoutui. Maanjäristyksiä alkoi tapahtua 15. maaliskuuta 1991 ja 2. huhtikuuta tulivuori heräsi. Pienpurkauksia sattui pitkin 1,5 km:n pituista halkeamaa. Samaan aikaan rikkidioksidin tuotanto kasvoi 5000 tonnia päivässä 28. maaliskuuta. Tämän jälkeen rikkidioksidin tuotanto pieneni, mikä tarkoitti maansisäisen laavavirran tukkeutumista ja enteili räjähdystä. kesäkuun 3. päivänä tapahtui eneimmäinen laavapurkaus ja kesäkuun 7. päivänä räjähti, ja syntyi 7 km laavapatsas. Filippiiniläiset geologit ennustivat räjähdyspurkauksen. Kesäkuun 12. päivänä syntyi räjähdyksessä 19 km tuhkapatsas ja seuraavassa räjähdysmäisessä purkauksessa 25 km korkea tuhkapatsas. Tulivuori räjähteli 13. ja 14, kesäkuuta synnyttäen 24 ja 21 km korkeat pilvet. 15. kesäkuuta tapahtui valtava, tuhkaa 34 kilometrin korkeuteen singonnut jättipurkaus.
Yli 90% purkausmassasta sinkoutui stratosfääriin, joka oli Filippiineillä tuona päivänä yli 17 km:n korkeudessa. Tulivuoresta lähti 9 tuntia kestäneen purkauksen aikana kuuma pyroklastinen tuhkapilvi, joka koostui kaasusta ja ilmassa leijuvasta tuhkasta. Sateenvarjon kaltainen purkauspilvi 1100 km levisi keski- ja alastratosfääriin. Tuhkapilvi peitti 125 000 km2. Purkaus sinkosi 10km3 ainetta. Purkaus madalsi tulivuorta 260 m ja synnytti 2,5 km:n läpimittaisen kraatterin. 8000 taloa tuhoutui, 7600 vaurioitui. Maatalous tuhoutui 800 km2 alueelta.
Purkauksessa syntyi 8,4–10,4 km³ (mikä vastaa 3,7–5,3 km³ tiheää kiveä DRE, ehkä lähempänä 5,5 km³?). Heitteleitä 5–6 ignimbriittiä, ja tuhkapilvi satoi 3,4 –4,4 km³. On väitetty purkauksen olleen niinkin suuri kuin 18 km³. Koska daciittisessa laavassa on 4,4 painoprosenttia vettä, arvellaan vesihöyryä sinkoutuneen 250-500 miljoonaa tonnia kesäkuussa 1915 ja 3 miljoonaa tonnia kloorikaasua.
[muokkaa] Pinatubon purkauksen ilmastovaikutukset
Pinatubon purkauksen ilmastovaikutukset perustuivat rikkidioksidista syntyneisin rikkihappopisaroihin, jotka pilven vesipisaroiden tapaan heijastivat auringonvaloa. Nämä pisarat joutuivat statosfääriin ja pysyivät siellä vuoden 1993 lopuille. Rikkidioksidia vapautui 17 (15–20) miljoonaa tonnia, enemmän kuin koskaan Krakataun purkauksen jälkeen. Purkauksessa stratosfääriin syntynyt rikkihappopisaroiden muodostama aerolsolipilvi kiersi maan 3 viikossa ja levisi koko Maan ylle vuodessa. 17 miljoonaa tonnia rikkidioksidia synnytti 25 (20–30) miljoonaa tonnia rikkihappoa eli suunnilleen kaksinkertaisen määrän. Puolet purkauksessa syntyneestä rikkidioksidista muuttui 21–29 päivässä rikkihapoksi. Purkauspilven optinen paksuus (läpinäkymättömyys) oli aluksi 0,4 ja elokuun puolessa välissä 1991 0,3 peittäessään Maasta 42%.
Tropiikissa optinen paksuus 0,3–0,4 kesti 3 kuukautta 20 eteläistä, 30 pohjoista välissä. Optinen paksuus oli 2 vuoden jälkeen levittyään koko maan ylle 0,1–0,15. Optinen paksuus oli huipussaan 0,15 vuoden 1992 alussa ja oli yli 0,1 vielä vuoden 1992 lopussa. aerosolia oli vuoden 1992 alussa ilmassa 20 Mt. Heinäkuussa 1993 optinen paksuus oli 0,02 (normaali optinen paksuus on 0,003). Tuhka pysyi ilmassa 7–9 kuukautta purkauksen jälkeen. Auringon säteily heikkeni 2,7 W/m2 elokuussa 1991 mikä vastaisi 0,5 to 0,7°C jäähtymistä koko maapallon alueella mutta havaittiin vain 0,3°C jäähtyminen , koska muut tekijät nostivat lämpötilaa samaan aikaan 0,2°C. Koska pinta jäähtyi, starosfääri lämpeni 2–3 astetta alussa.
Pilvi oli enimmäkseen 17-25 km:n korkeudessa 1991. Pilven heikeneminen tapahtui sen levittyä maan ylle vaihdilla 1/2,72 13 kk:ssa. Purkaus heikensi Maan pinnalle pääsevää Auringon säteilynormaalista 94%:sta 82:iin ja kahdeksi vuodeksi 86%:iin. Ennalleen tilanne palautui neljän vuoden kuluttua. Lämpötila laski 1992 ehkä 0,5 °C. Auringon säteilyn lasku jopa 5%:lla 10 kuukaudesssa (4 W/m²) aiheutti maailmanlaajuisen lämpötilan putoamisen 0,4°C:lla 1992–1993 ja pohjoisella palonpuoliskolla 0,5–0,6 °C. Pinatubo voitti El Niñon ja kasvihuonekaasujen aiheuttaman lämpötilan nousun. Maailmanlaajuinen auringon säteily laski 2,5 W/m2 1991-luvun loppupuolella ja lämpötilat laskivat 0,5–0,7 °C syyskuussa 1992. Otsoniaukko kasvoi otsonimäärän pienetessä 2–3%.
[muokkaa] Katso myös
