Pentax
Wikipedia
PENTAX Corporation (jap. ペンタックス株式会社, Pentakkusu Kabushiki-gaisha) on japanilainen optiikan ja valokuvausalan yhtiö, joka perustettiin vuonna 1919. Alun perin sen nimi oli Asahi Kogaku Kogyo Goshi Gaisha, josta se lyheni muotoon Asahi Optical Corporation Limited vuonna 1938.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yritys
Yritys valmisti aluksi silmälasilinssejä, optiikkaa valokuvaus- ja elokuvakameroihin sekä kiikareita. Kun Pentax-kameroista tuli yhtiön tunnetuin tuote, Asahi-nimi jätettiin ensin pois kamerarungoista ja 2002 otettiin käyttöön nykyinen yhtiön nimi PENTAX Corporation. Nykyisin se valmistaa valokuvauskameroita ja objektiivejä sekä lisätarvikkeita. Lääketieteellinen tuotevalikoima kattaa silmälasilinssit, tähystimet, hammasimplantit ja luuproteesit. Lisäksi tuotannossa on mm. laser-optiikka, teleskoopit, kiikarit, valvontakamerat ja erilaisia mittausvälineitä. Yhtiön toimitusjohtaja on Fumio Urano. Yhtiön päämaja on Tokiossa, Japanissa.
[muokkaa] Kamerat
[muokkaa] Filmikamerat
[muokkaa] Asahiflex
Asahiflex-kamera (1952) oli irtiotto 1950-luvun tyypillisestä kameratuotannosta, jossa yleistä oli kopioida saksalaisia mittaetsinkameroita. Kyseessä oli yksilinssinen peiliheijastuskamera (SLR), johon objektiivit kiinnitettiin M37-kierteellä. Se oli myös ensimmäinen japanilainen 35mm peilietsinkamera. Alkuaikoina peilikameroista puuttui nopea peilin palautus, samoin Asahiflex I:stä. IIB-malliin saatiinkin jo automaattinen nopea peilinpalautus, joka nopeutti kuvaamista etsimen ollessa välittömästi jälleen käytettävissä kuvan ottamisen jälkeen.
[muokkaa] Asahi-Pentax
Huomattavan parannuksen peilikameroiden käytettävyyteen toi Asahi-Pentax-kamera (1957) , jossa käytettiin etsimessä pentaprismaa kääntämään etsinkuva suoraan silmän tasolle. Tämä paransi etsimen käytettävyyttä vaikeissa olosuhteissa ja teki peilikameroista yhtä helppoja tähystää kuin mittaetsinkamerat.
[muokkaa] Spotmatic
Asahi Spotmatic (1964) -kamerassa oli uutuutena kameraan sisäänrakennettu valotusmittari, joka mittasi valon objektiivin läpi. Spotmatic oli eri versioineen hyvin suosittu ja siihen sopivista M42 eli "Pentax-kierteellä" olevista objektiiveistä ei ollut pulaa useiden valmistajien käyttäessä samaa kiinnitystä ja valmistaessa siihen sopivia objektiivejä. Spotmatic ES:ssä oli aika-automatiikkaan perustuva automaattivalotus.
[muokkaa] K-sarja
1975 Asahi julkaisi sarjan uutta K-bajonettikiinnitystä käyttäviä Pentax- kameroita. Suosiostaan huolimatta kierrekiinnitys ei enää tyydyttänyt kamerankäyttäjiä. Nopeammalle ja uusia ominaisuuksia mahdollistavalle kiinnitykselle oli tilausta. K-bajonetista tuli aiemman M42-kierteen tavoin suosittu pienten kameravalmistajien keskuudessa ja yhteensopivia objektiivejä tuli markkinoille vuosien mittaan runsaasti. Ensimmäiset K-sarjan kamerarungot KM ja KX olivat käytännössä Spotmatic F, johon oli päivitetty uusi objektiivin kiinnitys. KX-mallissa oli herkempi, piikennoon perustuva valotusmittari, KM:ssä sama CdS-kenno kuin Spotmaticissa. K2-mallissa oli aika-automatiikkaan perustuva automaattivalotus parannuksena edellisiin. Myöhemmin esiteltiin vielä riisuttu K1000-kamera, jota valmistettiin suuria määriä ja edullisen hintansa takia siitä tuli hyvin suosittu. Kameroiden kanssa esiteltiin kierrekiinnitteiset Takumar-objektiivit korvannut uusi SMC Pentax -objektiivisarja. Näitä objektiiveja on myöhemmin ruvettu nimittämään K-sarjalaisiksi juuri K-bajonettikiinnityksen vuoksi, mutta itse objektiiveissa ei tätä merkintää ole.
[muokkaa] M-sarja
Vuonna 1976 julkaistiin uuden M-sarjan ensimmäiset mallit MX ja ME, jotka haastoivat kilpailijansa erittäin pienellä koollaan ja keveydellään. Samalla julkaistiin uusista pienikokoisista objektiiveistä koostuva objektiivien sarja: SMC Pentax-M. M-sarjan kamerat käyttivät tyypillisesti aika-automatiikkaan perustuvaa automaattivalotusta pois lukien Pentax MX, joka oli monien täysmanuaalisäätöisen kameran nimiin vannovien mieliksi vailla automatiikkaa. ME ja MX runkoihin voitiin liittää 2 ruutua sekunnissa siirtävä moottoriviritin ja MX:ään myös moottoriperä, jolla päästiin 5 ruudun sekuntinopeuteen. MX:ssä oli myös vaihdettavat tähyslasit. MX:n verhosuljin oli mekaaninen, mahdollistaen käytön hätätilassa myös ilman paristoa. ME:ssä oli vaakasuunnassa toimiva metallilamelliverhosuljin, joka mahdollisti 1/100 sek. salamasynkronointisuljinakan. ME:ssä ei ollut valotuksen käsisäätömahdollisuutta, mutta automatiikkaa voitiin korjailla +/- 2 EV:n rajoissa. Tämä puute korjautui vuonna 1980, jolloin julkaistu ja Suomessa erittäin suosituksi tullut ME-Super -kamera antoi valita käytetäänkö valotuksessa automatiikka vai manuaalisäätöä. Ensimmäisenä järjestelmäkamerana ME-Superissa tehtiin valotusajan käsisäätö kiekon sijasta painonapeilla. Sarjaan julkaistiin v. 1981 myös ME-F-malli, joka oli maailman ensimmäinen automaattitarkenteinen sarjatuotantopeiliheijastuskamera. Muita M-sarjan malleja olivat MV, MV-1 ja MG, jotka olivat ominaisuuksiltaan ME:n kaltaisia tai siitä riisuttuja.
ME (1976-1980) MX (1976-1985) ME Super (1979-1987) MV (1979-1982) MV-1 (1979-1982) ME-F (1981-1988) MG (1982-1985)
[muokkaa] LX
Pentaxin 60-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin ammattikäyttöön tarkoitettu Pentax LX-kamera 1980. Kamera tarjosi kaikki M-sarjan ominaisuudet lisäten niihin mm. valon filmin pinnalta mittaavan ja hyvin hämärissäkin olosuhteissa toimivan valotusmittarin. Pisin mittarin valotusaika oli 125 sekuntia. LX:ssä oli useita ammattikuvaajien ja puoliammattilaisten tarpeisiin suunnattuja ominaisuuksia kuten vaihdettavat etsimet ja tähyslasit sekä lisälaitteena moottoriviritin ja 5 kuvaa sekunnissa valottava moottoriperä. Kamera tehtiin kestäväksi ja se pysyi tuotannossa parikymmentä vuotta v. 2001 asti.
[muokkaa] A-sarja
1983 esitelty A-sarjan kamera Pentax SuperA lisäsi edellisin kameroihin ohjelmoidun automaattivalotuksen. K-bajonetista esiteltiin KA-versio ja uusi objektiivisarja SMC Pentax-A, joka mahdollisti A-sarjan kamerunkojen säätää objektiivin aukkoa automaattisesti. Vuotta myöhemmin julkaistiin edullisempi ProgramA-kamera. Vanhat K- ja M-sarjan objektiivit säilyivät täysin yhteensopivina, mutta niiden aukko ei ole säädettävissä sähköisesti.
[muokkaa] P-sarja
P-sarja oli lähinnä A-sarjan päivitys ajanmukaiseen ulkoasuun. Tärkeitä uusia ominaisuuksia ei esitelty.
[muokkaa] SF-sarja
SF-sarja toi mukanaan automaattitarkanteiset objektiivit. Automaattitarkennusominaisuuden myötä tuli uusia KAF-bajonettikiinnitys, jossa oli nk. "ruuvimeisseli", eli automaattitarkennuksen voimansiirto kamerarungosta objektiiviin. SFX-kamera ja uudet F-sarjan objektiivit esiteltiin vuonna 1987. Vanhojen K-, M- ja A-sarjan objektiivien yhteensopivuus säilytettiin, mutta ne toimivat tietysti käsitarkenteisina.
[muokkaa] Z-sarja
Z-sarja oli Pentaxin kameraperhe 90-luvulle. Uusissa SMC Pentax-FA -objektiiveissä oli uutuutena moottoroitu zoom, joka toimi uusia Z-sarjan runkoja käyttäessä.
[muokkaa] MZ-sarja
MZ-sarja oli viimeinen suuri filmikameroiden sarja. MZ-M ja MZ-S ovat vieläkin tuotannossa. SMC Pentax-FAJ -objektiivit julkaistiin, joissa kustannusten karsimiseksi oli jätetty aukkorengas pois. Näin ollen näitä objektiivejä ei voida käyttää kaikissa K-bajonettirungoissa.
[muokkaa] *ist
Pentax *ist-kamera tuli markkinoille 2003. Se on hyvin pienikokoinen ja kevyt täysiverinen järjestelmäkamera ja Pentaxin viimeisin filmijärjestelmäkamera.
[muokkaa] Digitaalikamerat
[muokkaa] *ist D -sarja
Ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameransa Pentax julkaisi 2003. Se oli vastine mm. Nikonin ja Canonin julkaisemille harrastajatason 6 megapikselin digitaalijärjestelmäkameroille. Vuonna 2004 julkaistiin edullisempi *ist DS ja edelleen ominaisuuksiltaan karsittu *ist DL tuli 2005. Digitaalikameroihin kehitetyt DA ja D-FA objektiivit julkaistiin samalla. Ne käyttävät yhä tuttua K-bajonettikiinnitystä. Pentaxin kaikissa digitaalijärjestelmäkameroissa on mahdollista käyttää kaikkia vanhoja K-kiinnitteisä objektiivejä ja adapterilla myös M42-kiinnitteisiä objektiivejä.
[muokkaa] K D -sarja
Toukokuussa 2006 Pentax julkaisi ensimmäiset uuden K-sarjan digitaaliset järjestelmäkamerat K100D ja K110D. Muotoilua oli päivitetty hieman *ist DS ja DL -kameroista ja muutkin ominaisuudet vastaavsivat pitkälti näitä malleja, mutta K100D sisälsi uutena ominaisuutena kamerarunkoon rakennetun kuvanvakaajan. Syyskuussa 2006 esiteltiin edistyneempi K10D-malli. Siinä on ominaisuuksina mm. 10,2 megapikselin kenno, kuvanvakaaja rungossa, pölynpoisto, pölyn ja vedenkestävä rakenne ja suuri pentaprismaetsin. Kameran kanssa julkaistiin uusi tasokas DA*-objektiivisarja, jossa käytetään sisäänrakennettua ultraäänimoottoritarkennusta (SDM), jota myös K10D-runko tukee. Kesällä 2007 K100D Super -kamera lisäsi edeltäjäänsä tuen SDM-tarkennukselle ja kennon pölynpoistotoiminnon. Tammikuussa 2008 Pentax julkaisi seuraavan sukupolven järjestelmäkamerat, K20D ja K200D. K20D:n suurin muutos edelliseen K10D malliin on Samsungin ja Pentaxin yhdessä kehittämä ja Samsungin valmistama 15,10 megapikselin APS-C kokoinen CMOS kuvasensori, jonka efektiivinen tarkkuus on 14,6 megapikseliä. K200D:n kuvasensori on edellisen K10D mallin Sonyn valmistama 10,2 megapikselin CCD kuvakenno. Molemmat uudet mallit ovat rungoltaan sääsuojattuja.
[muokkaa] Keskikoon kamerat
Pentaxin ajattelun mukaan kinokoon kamerat on tarkoitettu harrastelijakäyttöön ja ammattikuvaajat käyttävät suurempaa filmi/kennokokoa. Pentaxin valikoimiin kuuluu yhä kaksi 120-rullafilmiä käyttävää kameramallia: 645NII ja 67II. Kameroihin on omat objektiivimallistonsa.
