Peikonlehdet
Wikipedia
Peikonlehdet | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) | ||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||
Peikonlehdet (Monstera) ovat köynnöstäviä, suurilehtisiä kasveja, joita yleisesti kasvatetaan huonekasveina. Ne on helppo tunnistaa suurista, liuskoittuineista ja reikäisistä lehdistään. Peikonlehdet ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta.[1] Luonnonvaraisena ne voivat kasvaa kymmenien metrien mittaiseksi, huonekasvina parin-kolmen metrin pituiseksi.
Ylivoimaisesti yleisin huonekasvi on laji M. deliciosa, joka tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Philodendron pertusum. Siitä kasvatetaan kahta lajiketta, tummanvihreälehtistä Bonsigianaa ja kirjavalehtistä Variegataa. Huonekasviksi soveltuu myös M. adansonii, jossa on soikeammat lehdet kuin M. deliciosassa.
Peikonlehti ei kuki juuri koskaan kotioloissa. Jos kasvi kukkii, kellanvihreästä kukasta kehittyy lopulta hedelmä, joka on syötäväksi kelpaava mutta usein ruuansulatuskanavaa ärsyttävä. Hedelmä kasvaa noin 30 cm pitkäksi, ja tuoksuu banaanilta, mangolta ja ananakselta.[2]
[muokkaa] Hoito
Peikonlehti menestyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa.[3] Kasvi sopeutuu myös varsin varjoisaan paikkaan, missä sen kasvu hidastuu. Suureksi kasvettuaan peikonlehti tarvitsee tukea. Varresta kasvavia pitkiä ilmajuuria ei katkaista, vaan ne ohjataan multaan.
Peikonlehti tarvitsee tasaista kosteutta, kesällä vettä tarvitaan enemmän kuin talvella. Se menestyy hyvin normaalissa huoneenlämmössä, mutta viihtyy myös hieman viileämmässä. Kasvia lannoitetaan viikon tai parin välein. Multa vaihdetaan vuosittain. Isolle yksilölle voi myös vaihtaa vain pintamullan.
[muokkaa] Lisääminen
Peikonlehti on helppo lisättävä. Varsi- ja latvapistokkaat juurtuvat keväällä ja kesällä suoraan kosteaan multaan pistettyinä, kun mullan alle osuu vähintään yksi ilmajuuri. Mullassa ilmajuuret muuttuvat tavallisiksi juuriksi. Vanhat yksilöt kasvattavat myös sivuversoja, jotka voidaan irrottaa omaan ruukkuunsa.