Paikkatieto
Wikipedia
Paikkatieto on tietoa, johon liittyy maantieteellinen sijainti. Se on tietoa kohteista, joiden paikka Maan suhteen (s.o. sijainti Maan pinnalla tai sen välittömässä läheisyydessä) tunnetaan.[1] Paikkatieto on paikannettua kohdetta tai ilmiötä kuvaava sijaintitiedon ja ominaisuustiedon looginen tietokokonaisuus.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Paikkatiedon luonne
Paikkatietoa voi lähestyä joko inhimillisen tiedon tai mittaustiedon kautta. Inhimillinen tieto tarkoittaa ihmisen tietoa, joka perustuu hänen omiin havaintoihinsa ja kokemukseensa. Inhimillinen paikkatieto on sitä tietoa, jonka varassa osaamme kulkea meille tutuissa maisemissa tai esimerkiksi kykenemme keskustelemaan niistä. Erityisen mielenkiintoinen esimerkki kokemuksellisesta paikkatiedosta on Australian aboriginaalien uniaikaan liittyvät reittikuvaukset.
Mittauksiin perustuva paikkatieto syntyy esimerkiksi maanmittauksen tai kaukokartoituksen menetelmillä.
Yhteiskunnat keräävät toimintaansa varten paikkatietoa. Esimerkiksi kiinteistöjärjestelmä perustuu tietoihin tonteista, määräaloista jne: niiden sijainnista, muodosta, omistussuhteista jne. Kartoitus (karttojen teko) perustuu myös paikkatietoaineistojen, jotka kertovat missä tiet, järvet jne ovat, keruuseen ja olemassaoloon.
Tietoteknistä käsittelyä varten paikkatieto (kokemuksellinen, mittauksiin perustuva, yhteiskunnan keräämä ja muu) täytyy järjestää. Tämä järjestäminen on periaatteessa samanlaista kuin muidenkin tietojen kohdalla ja sitä kutsutaan tiedon mallintamiseksi. Tiedon mallintamisen tuloksena on tietomalli.
Paikkatieto(elementti) sisältää ainakin sijaintitiedon ja ominaisuustiedon. Paikkatieto(aineisto) sisältää useita paikkatietoelementtejä. Aineiston yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi se, että kussakin tietoelementissä on sama ominaisuustieto tai sijaintitiedot voivat liittyä toisiinsa jotenkin, ne voivat esimerkiksi muodostaa säännöllisen hilan. Sijaintitieto voidaan ilmaista monella eri tavalla, esimerkiksi koordinaattitietona tai osoitteena tai muuna epäsuorana sijaintitietona. Sijaintitieto voi viitata yhteen pisteeseen (esim. "onnettomuus tapahtui paikassa 60°10′15″N, 24°56′15″E"), käyrään (esim. "onnettomuus tapahtui Hämeentiellä") tai alueeseen (esim. "onnettomuus tapahtui Helsingissä"). Sijaintitietoon liittyy siis sen geometriatieto. Sijaintiedolla tai usealla sijaintitiedolla yhdessä voi myös olla topologiatieto, eli tieto siitä miten niiden geometriat asettuvat toistensa suhteen (sisällä, leikkaavat, ovat vierekkäin jne). Paikkatiedon ominaisuustiedot voivat olla melkein mitä vain ja ne voivat muodostaa oman tietorakenteensa ja liittyä muihin tietoihin. Tyypillisiä ominaisuustietoja ovat esimerkiksi lämpötila (tietyssä paikassa tiettyyn aikaan), maapeitteen laatu (esim. metsä, pelto, asutus), onnettomuustiedot (tyyppi: esim. asuntopalo, liikenneonnettomuus jne), tietiedot (tien luokka, numero, päällyste jne).
Paikkatietoa on periaatteellisesti kahdenlaista: kohteisiin tai kenttiin liittyvää. Kohteiden perusominaisuus on se, että ne ovat epäjatkuvia eli niillä on enemmän tai vähemmän selvät rajat. Esimerkiksi talo, puu tai auto on kohde. Kentän perusominaisuus on se, että sillä on periaatteessa arvo kaikkialla Maan pinnalla. Esimerkiksi ilman lämpötila on tässä mielessä kenttä.
Paikkatietoaineistoon liittyy sitä kuvailevaa tietoa, jota kutsutaan usein metatiedoksi. Metatiedoksi sanotaan tietoa, joka kuvailee toista tietoa. Tiedon ja metatiedon välinen ero ei ole selvä, mutta metatieto on ainakin jossain määrin ei-välttämätöntä.
[muokkaa] OGC:n yksinkertaisten kohteiden malli
[muokkaa] Paikkatieto käytännössä
Paikkatietoa käsitellään nykyisin käytännössä tietokoneessa. Paikkatieto tosin saattaa syntyä tietokoneen ulkopuolella esim. käsin tehtyinä muistiinpanoina tai sitten se on olemassa esimerkiksi vain vanhoina paperikarttoina. Paikkatietoaineistot ovat usein isoja tietoaineistoja, joita tuottavat ko. paikkatietoon erikoistuneet tuottajat ja jotka on tallennettu tietyissä paikkatietoformaateissa tai tietokantoihin.
Teknisesti paikkatieto on joko ns. rasterimuotoista tai ns. vektorimuotoista. Rasterimuotoinen paikkatieto on säännöllisen hilan muotoon tallennettua tietoa. Sijaintitieto on hilassa joko hilan solujen alue tai hilan jokin piste (yleensä keskipiste tai vasen ylänurkka). Ominaisuustieto on hilassa tallennettu lukuarvona ja lukuarvo voi olla suoraan ko. tieto (esim. lämpötila) tai sitten se voi olla kokonaisluku, joka viittaa varsinaiseen ominaisuustietoon (esim. numero 12 voisi tarkoittaa lehtimetsää). Vektorimuotoinen paikkatieto on geometriatietoa ja geometrioihin liittyvää ominaisuustietoa. Geometria on yleensä piste, murtoviiva, polygoni tai joukko niitä. Vektorimuotoinen paikkatieto perustuu yleensä pisteisiin ja niiden välisiin suoriin. Käyriä viivoja ei käytetä siinä määrin kuin esim. CAD-tekniikassa.
Paikkatietoa käytetään yleensä paikkatietojärjestelmien avulla.
[muokkaa] Paikkatiedon tuottajia
Suomessa merkittäviä paikkatiedon tuottajia ovat Maanmittauslaitos, kunnat, Tilastokeskus, Suomen ympäristökeskus ja muut ympäristöviranomaiset. Maailmanlaajuisesti erityisen merkittäviä paikkatiedon tuottajia ovat avaruusjärjestöt (kaukokartoitusaineistot) ja esim. ilmakuvausten tekijät.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ TSK 32 - Geoinformatiikan sanasto. (termi nro 37) 2005. Sanastokeskus TSK. Viitattu 28.8.2007.
- ↑ Paikkatietotekniikan sanasto. (termi paikkatieto) Kansallinen paikkatietoportaali. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.8.2007.
