Oli ennen onnimanni

Wikipedia

Oli ennen onnimanni on suomalainen ja karjalainen kalevalamittainen lastenloru. Loru on luettelomainen, ja siksi helposti muistettava. Loru säilyi suullisena kansanperinteenä, kunnes siitä taltioitiin versioita kirjalliseen muotoon 1800-luvun ja vielä 1900-luvun alun kansanperinteen keruussa.

Lorussa luetellaan sanoja tai asioita, joista ensimmäinen on onnimanni, toinen onnimannista peräisin, kolmas taas toisesta peräisin, ja niin edelleen. Luetelluista sanoista osa tarkoittaa jotakin, ja osa joko ei tarkoita mitään, tai niiden tarkoitusta ei enää tiedetä. Ei edes tiedetä, mikä on onnimanni. Jotkut ovat voineet ymmärtää onnimannin ihmisen ammatin nimitykseksi samaan tapaan kuin sanat pelimanni tai laamanni, mutta tästä on tuskin alun perin kyse. Germaanisten kielten miestä tarkoittavasta sanasta juontuva "manni" on osa vain joitain tunnettuja vierasperäisiä sanoja.

Jotta meri tyynenä pysyisi, Kantalahti kaunihina
Erään arvelun mukaan merenkulkijat olisivat pyytäneet Onnimanni-loitsulla parempia ilmoja

Lorujen avulla lapset ovat opetelleet puhumaan ja muistamaan. Onnimanni-lorulla kuitenkin arvellaan olleen muunkinlaista merkitystä, vaikka ei tiedetäkään mitä. Lorua on arveltu alun perin loitsuksi. Se muistuttaa syntyloitsuja, jotka selittävät asioiden alkuperiä. Lorun kantamuoto olisi jopa voinut kuvailla maailmankaikkeutta tai sen alkuperää. Monissa loruversioissa esiintyy esimerkiksi kirjokansi, joka on usein taivaankannen synonyymi. Täydellisimmin säilyneissä vienalaisissa versioissa lorun loppuun kuuluu lyhyt kertomus, jossa viattomat nuoret punovat punaista köyttä, rautaköyttä, jolla meren sivut sidotaan, jotta meri pysyisi tyynenä ja Kantalahti kauniina. Kantalahti onkin vienalaisten asuinalueella. Kantalahti-sanan tilalla on toisissa versioissa jotain muuta, mutta kuitenkin on mukana kanta-sana. Merkittävää maailmankuvallista ilmiötä, maailmanpylvään juurta, maailmanvuorta tai maanpintaa, on myös voitu kutsua sanalla kanta, joka juontuu sanasta kansi. (katso myös: Vironkannas, Kannus) Eräässä runossa mukana on myös maailmanpuu. Timo Heikkilän hypoteesin mukaan loru olisi rappeutunut selostus muinaisesta käsityksestä maailman syntymästä tai rakenteesta.

[muokkaa] Esimerkki

Tämä loru on tallennettu vuonna 1911 Vuonnisen kylästä, Vienasta. Tätä pidetään yhtenä täydellisimmistä.

Olin ennen Onńimanńi,

Onńimannist' ol'i malokki,

Malokist' ol'i maitopyörä,

Maitopyöräst' ol'i pöpelö,

Pöpelöst' ol'i pöyrikki,

Pöyrikist' ol'i rimanto,

Rimannost' ol'i rissinsolki,

Rissinsolest' ol'i solokki,

Solokist' oli sormikinnas,

Sormikintaast' oli kipuri,

Kipurist' oli kirjokansi,

Kirjokannest' oli kirikki,

Kirikist' oli nuoret miehet,

Nuoret miehet naimattomat,

Vielä viinan juomattomat,

Tupakin polttamattomat,

Punotah punasta köyttä,

Rautaköyttä rahnikoijah,

Millä meren sivuja sivelläh,

Kannanlasta koakutellah,

Jotta meri tyynenä pysyisi,

Kannanlapsi kaunehena.

Siitä pääsöö yks' pitkä pilvi,

Pilvess' on pität pisarat,

Pisariss' on loajat lammit,

Lammiss' on veno punańi,

Venosess' on nel'jä neittä,

Koko kolme morsianta.

Sielä kasvo kaunis tammi,

Yleni vihanta virpi,

Pietti pilvet nousomasta,

Päivät kaikki paistamasta,

Kuutamat kumottamasta.

Toinen tunnettu versio menee:

Oli ennen Onnimanni,

Onnimannista matikka.

Matikasta maitopyörä,

maitopyörästä pytikkä.

Pytikästä pöytäristi,

pöytärististä ripukka.

Ripukasta rintasolki,

rintasoljesta sopukka.

Sopukasta Suomen kirkko,

Suomen kirkosta kipukka

Kipukasta kirjanmerkki,

kirjanmerkistä meteli.

Metelistä meidänherra

meidänherrasta hevonen.

Hevosesta heinäkenkä

heinäkengästä kekäle.

Kekäleestä kenkäraja,

kenkärajasta rapukka.

Rapukasta raidanhaara

raidanhaarasta harakka

Harakasta hangonvarsi

hangonvarresta vatukka.

Vatukasta vallesmanni,

vallesmannista matikka.

Matikasta maitopyörä,

maitopyörästä pytikkä.

Pytikästä pöytäristi,

pöytärististä ripukka.

Ripukasta rintasolki

rintasoljesta sopukka.

Sopukasta Suomen kirkko,

Suomen kirkosta kipukka.

Kipukasta kirjanmerkki

kirjanmerkistä meteli.

Metelistä meidänherra

meidänherrasta HERÄTYS!

Jälkimmäisessä runossa säkeissä vaihtelee nelitavuinen yhdyssana sekä kolmitavuinen sana vuorotellen niin, että parillisissa säkeissä ensimmäisenä on nelitavuinen ja toisena kolmitavuinen sana, ja parittomissa säkeissä päinvastoin. Mikäli säe alkaa kolmitavuisella sanalla, seuraava nelitavuinen sana alkaa kolmitavuisen sanan ensitavulla. Mikäli taas säe alkaa nelitavuisella yhdyssanalla, seuraava kolmitavuinen sana alkaa yhdyssanan toisen osan ensitavulla.

[muokkaa] Lähde

• Timo Heikkilä: Kalevalan metafysiikka ja fysiikka (1999)