Nurmilaukka
Wikipedia
| Nurmilaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Allium oleraceum L. |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Nurmilaukka Wikispeciesissä |
Nurmilaukka (Allium oleraceum) on Suomessa arkeofyytti eli muinaistulokas, jonka läsnäolo viittaa yleensä rautakautiseen tai keskiaikaiseen asuinpaikkaan. Nurmilaukka on sukulaisensa ruohosipulin tapaan monivuotinen. Nurmilaukan kukinto on vaatimaton. Siihen muodostuu itusilmuja, joista pudottuaan kasvaa taimia. Varsinaissuomessa ja Ahvenamaalla se on melko yleinen, mutta Päijät-Hämeessä luokiteltu harvinaiseksi.[1]
Ilmeisesti viikinkien suosima vihannes, jota käytettiin aikanaan mm. kaaliruokien mausteena. Nykyään harvinaistunut ja paikoin uhanalainen. Leviää hankalasti sipulisilmuja hyödyntäen ja tarvitsee yleensä ihmisen apua.[2] Ruotsissa sitä käytettiin vielä 1700-luvulla kaalimausteena ja Lönnrot mainitsee kasviossaan tästä käyttötavasta.[3]
