Natriumhydroksidi
Wikipedia
| Natriumhydroksidi | |
|---|---|
  |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1310-73-2 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaOH |
| Moolimassa | 40,0 g/mol |
| Ulkomuoto | Läpikuultavan valkea kiinteä aine |
| Sulamispiste | 318 °C (591 K) |
| Kiehumispiste | 1390 °C (1663 K) |
| Tiheys | 2,1 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 109 g / 100 ml (20 °C) |
Natriumhydroksidi tunnetaan jokapäiväisessä kielenkäytössä nimellä lipeä. Natriumhydroksidi on natrium- (Na+) ja hydroksidi-ioneista (OH-) koostuva vahva emäs.
Natriumhydroksidi on tärkeä teollisuuskemikaali, jota käytetään suuria määriä muun muassa paperin ja sellun valmistuksessa sekä petrokemikaalien, tekstiilien, saippuan ja pesuaineiden tuotannossa. Kotoa sitä löytyy esimerkiksi putkien avaamiseen tarkoitetuista tuotteista yleensä 10% liuoksena.
Natriumhydroksidi on puhtaana läpikuultavan valkea, vetistyvä (ilman kosteuteen osittain liukeneva), hajuton kiinteä aine. Sitä käytetään yleensä erivahvuisina vesiliuoksina. Natriumhydroksidin liuetessa veteen vapautuu paljon lämpöä. Liuokset ovat emäksisiä ja väkevinä myös syövyttäviä.
[muokkaa] Valmistus
Natriumhydroksidia valmistetaan ruokasuolasta eli natriumkloridista (NaCl) elektrolyyttisesti. Natriumkloridiliuokseen johdetaan sähkövirta, jonka vaikutuksesta natriumionit pelkistyvät katodilla natriummetalliksi (Na) ja kloridi-ionit hapettuvat anodilla alkuaineklooriksi (Cl2). Natrium reagoi edelleen veden kanssa, jolloin vapautuu vetyä ja syntyy hydroksidi-ioneja. Kloori ja vety muodostavat räjähtävän seoksen, joten anodi- ja katoditila on pidettävä erillään. Kun liuoksesta haihdutetaan vesi pois, saadaan kiinteää natriumhydroksidia. Kaupallisena suurkemikaalina natriumhydroksidi on yleensä 50-prosenttisena vesiliuoksena. Tällainen lipeäliuos on väritön, 120 °C:n lämpötilassa jähmettyvä neste, jonka tiheys on 1,5 kg/dm3.[1]
Suomessa natriumhydroksidia valmistavat Finnish Chemicals Oy Äetsässä ja Eka Chemicals Oy Oulussa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kyösti Riistama, Jorma Laitinen, Merja Vuori: Suomen kemianteollisuus, s.200, Chemas Oy 2003
