Narodnikit

Wikipedia

Narodnikit olivat 1860–1870-luvun Venäjän keisarikunnan vallankumouksellisia. Liike tunnettiin nimellä narodismi (Narodnitšestvo). Nimi tulee "lähtemisestä kansan pariin", "Hoždenie v narod".

Sen jäsenet olivat lähinnä yliopisto-opiskelijoita, jotka lähtivät maaseudulle valistamaan maaseudun väestöä. Joukko oli ideologialtaan varsin hajanainen, mutta yhteisenä tekijänä sille oli yksinvaltiuden vastustus ja maan jakaminen talonpojille. Narodnikien lähtökohdat olivat kansalliset ja nostalgiset. Tavoitteena oli myös lähentää sivistyneistöä ja kansaa.

Narodismi syntyi maaorjien vapautuksen jälkeen 1861. Maaseudun köyhien olot eivät tästä paljon parantuneet, vaan maaomistus jäi rikkaille isännille, kulakeille. Narodnikit saivat vaikutteita Karl Marxin teoksista, ottaen käyttöönsä etenkin hänen vaatimuksensa jakaa maa uudelleen talonpojille. He unohtivat kuitenkin teollisuusväestön, jota Venäjällä oli vain pieni osa ja Marxin kehityksen maataloudesta teollisuuteen. Narodnikit näkivät perinteisen kyläkommuunin tulevaisuuden mallina. Ajatus oli alun perin lähtöisin Aleksandr Herzeniltä, joka piti länsimaista järjestelmää rappioituneena ja halusi perustaa sosialismin talonpoikien itsehallinnon avulla. Ajattelussa oli slavofiileille tyypillisiä piirteitä.

Narodnikien aktiivisuus keskittyi 1860-luvun loppuun ja 1870-luvun alkuun. Tällöin sadat nuoret kulkivat maaseudulla yllyttäen talonpoikia nousemaan järjestelmää vastaan. Talonpojat eivät kuitenkaan aina vastanneet propagandaan odotetusti, ja jopa luovuttivat idealistit ohranalle. Kuuluisin oikeudenkäynti käytiin 1878 193 idealistia vastaaan.

Myöhemmin liike muutti muotoaan, vuonna 1876 liike organisoitiin järjestöksi Zemlja i volja (Maa ja vapaus), joka aluksi luotti maaseudulla tehtävään valistustyöhön, mutta siirtyi sittemmin terrorismiin. Terrorismin ykköskohde oli keisari, tavoitteena murtaa tsaarin perinteinen jumalasema. Tosin maaseudulla monet olivat "vapauttajatsaarin" kuolemasta kauhuissaan.

Vuonna 1879 Zemlja i volja hajosi terroristiryhmään Narodnaja volja (Kansan tahto). Ryhmän johto pidätettiin tai pakeni 1881 Aleksanteri II:n murhan jälkeen. Liikkeen johdossa toimi loppuvaiheissa Vera Figner. Vuonna 1887 pienempi ryhmä, johtajanaan Aleksandr Uljanov (Leninin veli) yritti keisari Aleksanteri III:n salamurhaa. Uljanov teloitettiin.

Georgi Plehanov taas muodosti 1879 maltillisemman propagandaryhmän Tšerni Peredel (Musta jako), jonka päämäärä oli jakaa kaikki maa uudelleen talonpojille, kunnes se siiryi 1880-luvulla kaupunkien proletariaatin pariin.

Narodnikien ideologia jatkui 1900-luvulla erilaisissa sosiaalivallankumouksellisissa ryhmissä.